Cristina Fernández de Kirchner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cristina Fernández de Kirchner
Cristina Fernández de Kirchner - Foto Oficial 2.jpg
Argentiinan presidentti
10. joulukuuta 2007
Varapresidentti Julio Cobos
Amado Boudou
Edeltäjä Néstor Kirchner
Tiedot
Syntynyt 19. helmikuuta 1953 (ikä 61)
La Plata, Argentiina
Puolue Frente para la Victoria
Partido Justicialista
Puoliso Néstor Kirchner (1975–2010)
Allekirjoitus CF SIGNATURE.svg

Cristina Elisabet Fernández de Kirchner (s. 19. helmikuuta 1953 La Plata, Buenos Airesin maakunta, Argentiina) on Argentiinan presidentti. Hän on maan toinen naispresidentti. Cristina Fernández valittiin 28. lokakuuta 2007 presidentiksi seuraamaan presidenttinä miestään Néstor Kirchneriä, ja hän aloitti kautensa 10. joulukuuta 2007.

Fernández opiskeli lakia Universidad Nacional de La Platassa, jossa hän tapasi tulevan miehensä. He menivät naimisiin maaliskuussa 1975. Cristina Fernández aloitti poliittisen uransa Partido Justicialistan Tendencia Revolucionaria -ryhmässä 1970-luvulla. Hänet valittiin Patagonian Santa Cruzin maakunnan parlamenttiin 1989 ja uudelleen 1993. Vuonna 1995 hänet valittiin senaattiin Santa Cruzista ja 1997 edustajainhuoneeseen. Vuonna 2001 hänet valittiin uudelleen senaattiin. Lokakuun 2007 presidentinvaaleissa hän tuli valituksi virkaan.

Fernández oli miehensä tukena vuoden 2003 presidentinvaalikampanjassa. Vuoden 2005 vaaleissa hän siirtyi Buenos Airesiin, josta hänet valittiin senaattiin Frente para la Victorian listalta. Vaalissa hän voitti entisen presidentti Eduardo Duhalden vaimon Hilda Gonzálezin.

Lokakuussa 2011 Fernández voitti presidentinvaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella saatuaan n. 54 % äänistä ja jatkoi toiselle kaudelle.[1] Samalla presidentin tukijat saivat jälleen vuonna 2009 menettämänsä enemmistön edustajainhuoneessa.[2]

Joulukuussa 2011 Fernándezin kerrottiin sairastavan kilpirauhasen syöpää.[3] Kilpirauhasen poiston jälkeen kuitenkin ilmeni, ettei se sisältänyt syöpäsoluja.[4]

Presidenttikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 presidentinvaaleissa Fernández de Kirchner sai 44,92 % äänistä, ja hänet valittiin siten suoraan jo ensimmäiselle kierroksella. Hänen toiseksi jäänyt vastustajansa Elisa Carrio sai 22,95 % äänistä.[5]

Yhdysvaltain FBI syytti Venezuelan Hugo Chávezia Fernándezin vaalikampanjan tukemisesta; 4. elokuuta 2007 pidätettiin Buenos Airesin lentokentällä Caracasista saapunut venezuelalais-yhdysvaltalainen liikemies Guido Alejandro Antonini Wilson, jolla oli mukanaan salkku, jossa oli 795 000 Yhdysvaltain dollaria. Cristina Fernándezin mukaan kyseessä on Yhdysvaltain mustamaalausyritys.[6]

Edeltäjiensä tavoin Cristina Fernández piti Malvinassaaria (Falklandinsaaret) laillisesti Argentiinalle kuuluvana ja Britannian miehittämänä.[7]

Kirchnerien omaisuus on herättänyt kritiikkiä Argentiinassa. Konservatiivisen La Nación -lehden mukaan avioparin omaisuus kasvoi vuonna 2009 viidenneksellä, 14 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin.[8]

Tärkeä kritiikin aihe lehdistölle on ollut Kirchnerin hallituksen tavoite ottaa haltuunsa maan suurin sanomalehtipaperia tuottava yritys Papel Prensa, josta maan suurimmat mediayhtiöt Grupo Clarín ja La Nación omistivat 71 % ja valtio 27 %. Niinpä maan tärkeimmät mediat ovat syyttäneet Kirchneriä lehdistönvapauden rajoittamisesta ja diktatuurista.[2] Hallituksen mukaan lehtiyhtiöt saivat paperintuotannon haltuunsa kyseenalaisin keinoin sotilasdiktatuurin aikana ja hyötyivät monopoliasemasta muiden lehtien kustannuksella.[9][10]

Kirchner on astunut Grupo Clarínin varpaille myös ostamalla Argentiinan 1. divisioonan jalkapallo-ottelut näytettäväksi ilmaiseksi julkisella TV-kanavalla.[11]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Moisés Naímin ja professori Tyler Cowenin mukaan Argentiina kärsii hitaasta kasvusta, rapistuvasta infrastruktuurista, korkeasta inflaatiosta, paisuvista tukiaisista, hintasääntelystä, pääomapaosta ja ulkomaisille sijoittajille lannistavasta ilmapiiristä. [12][13] Inflaatio on 25 %, maailman suurimpia.[14]

Maaliskuussa 2008 Fernández de Kirchnerin hallitus päätti ottaa käyttöön vientitullit maataloustuotteiden viennille, erityisesti soijalle ruoan hinnan alentamiseksi maassa. Tämä johti pitkään maataloustuottajien lakkoon, teiden tukkimisiin ja väkivaltaisiksikin käyneisiin mielenosoituksiin. Tullit kaatuivat viimein senaatin äänestettyä varapresidentti Julio Cobosin johdolla niitä vastaan 17. heinäkuuta.[15]

Argentiinan talouslukuihin ei juuri luotettu sen jälkeen kun Nestor Kirchner vaihtoi maan tilastokeskuksen INDECin johdon vuoden 2007 alussa. Ulkopuoliset uskoivat maan inflaation kohoavan jopa 25 % prosenttiin vuodessa, kun virallinen lukema oli 9,1 %. Esitettiin epäilyjä, että tilastokeskus pienensi keinotekoisesti lukuja hallituksen määräyksestä alentaakseen hintaindeksiin sidottujen valtion obligaatioiden koron maan taloudella aiheuttamaa taakkaa.[16][17][18][19]

Syyskuussa 2008 de Kirchner ilmoitti Argentiinan maksavan koko 6,7 miljardin US$ aiemmin laiminlyödyn velkansa Pariisin klubille parantaakseen sijoittajien luottamusta maahan.[1]

Syksyn 2008 finanssikriisin myötä Argentiinan 1990-luvulla Chilen mallin mukaan yksityistetty eläkerahasto AFJP ajautui vaikeuksiin ja menetti viidenneksen arvostaan, minkä vuoksi sillä oli vaikeuksia maksaa eläkkeitä. Fernández teki kongressille lakiesityksen sen kansallistamisesta.[20]

Keväällä 2010 Fernández taisteli keskuspankin kanssa annettuaan määräyksen maksaa 6,569 miljardin US$ arvosta valtion korkeakorkoisia velkakirjoja keskuspankin varoilla. 7. tammikuuta 2010 hän erotti keskuspankin johtajan Martín Redradon, joka kieltäytyi toteuttamasta määräystä. Redradon kieltäytyminen johti perustuslailliseen kriisiin oikeuden selvitellessä asiaa.[21][22]

Yritysten kansallistamiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Argentiina kansallisti yrityksiä ja nosti niiden johtoon ay-väkeä, ja nyt ne tekevät valtavia tappioita valtion tukemina.[12][14] Vuonna 2011 Argentiina käytti niihin 18 miljardia pesoa (4,1 miljardia dollaria), 80 % enemmän rahaa kuin lasten sosiaaliohjelmaan.[12][14]

Moisés Naímin mukaan Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallinnon päätös kansallistaa YPF-öljy-yhtiö ei ollut strateginen vaan populismia, tuttavien suosimista ja oligarkkien välistä kilpailua.[23][12]

Vuonna 2009 de Kirchner kansallisti maan suurimman lentoyhtiön ja otti valtiolle 6,5 miljardia dollaria yksityisiä eläkerahoja maksaakseen ulkomaanvelkaa.[24] Tällaisen toiminnan vuoksi ulkomaiset öljy-yhtiöt eivät uskalla investoida maahan tai edes etsiä sieltä öljyä siten kuin esimerkiksi Brasiliasta.[24]

Muu politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Kirchner nimitti uudeksi asevoimien pääesikunnan päälliköksi divisioonankenraali Luis Alberto Pozzin, kun hänen edeltäjänsä Roberto Bendini erosi, kun häntä alettiin tutkia 500 000 peson kavalluksesta.[25][26] Vatikaani sen sijaan hylki entisen oikeusministeri Alberto Iribarnen nimitystä lähettilääksi, koska hän on eronnut. Hallitus ei suostunut asettamaan muuta ehdokasta, mutta Iribarne vetäytyi halutessaan pitää maan välit Pyhään istuimeen.[27][28] Uudeksi pääministeriksi tuli heinäkuussa 2008 Sergio Massa Alberto Fernándezin tilalle.

Hallitseva Frente para la Victoria menetti enemmistönsä alahuoneessa ja senaatissa kesän 2009 vaaleissa.

Ulkopoliitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2010 Fernández vieraili Perussa ensimmäisenä Argentiinan johtajana sitten vuoden 1994, jolloin maiden suhteet katkesivat Cenepan sodan vuoksi.[29] Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vieraili Argentiinassa huhtikuussa 2010, mikä oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämiehen vierailu maassa.[30][31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YLE.fi - Argentiinan presidentille jatkokausi Viitattu 26.11.2011
  2. a b http://www.clarin.com/politica/gobierno-Cristina-mitad-democracia-dictadura_0_616138582.html
  3. http://internacional.elpais.com/internacional/2011/12/28/actualidad/1325032767_677110.html
  4. Fernandez does not have cancer 7.1.2012. France 24. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  5. Elecciones 2007 resultados2007.gov.ar. Viitattu 01.11.2007.
  6. Cristina denuncia una trama de EEUU contra Chávez Público.es. Viitattu 14.12.2007.
  7. Argentina reivindica reclamo por la soberanía de las islas Malvinas TeleSur. Viitattu 10.8.2008. (espanjaksi)
  8. http://www.elpais.com/articulo/internacional/fortuna/Kirchner/nuevo/lupa/elpepuint/20100713elpepuint_2/Tes
  9. http://www.infonews.com/nota.php?id=103985&bienvenido=1
  10. http://www.lanacion.com.ar/1297608-cristina-kirchner-ataco-a-papel-prensa-y-acudira-a-la-justicia-para-que-investigue-la-operacion-de-compra
  11. http://www.diaadia.com.ar/?q=content/para-la-mayoria-de-los-presidenciales-el-futbol-para-todos-no-se-mancha-0
  12. a b c d YPF will soon be the least of Argentina’s problems, Moisés Naím, Financial Times, April 18, 2012
  13. Two tweets from Dani Rodrik, Tyler Cowen, April 19, 2012
  14. a b c Argentina Analysts Warn of Economic Risks With YPF Takeover, Market News International, Tuesday, April 17, 2012
  15. http://fi.yle.mobi/uutiset/yle24/ns-yduu-97864
  16. http://www.oxan.com/display.aspx?StoryDate=20070215&ProductCode=LADB&StoryType=DB&StoryNumber=2
  17. http://news.ino.com/headlines/?newsid=20080925014911
  18. http://wharton.universia.net/index.cfm?fa=viewArticle&id=1308&language=english&specialId=
  19. http://www.clarin.com/diario/2008/09/24/um/m-01766912.htm
  20. http://news.bbc.co.uk/hi/spanish/latin_america/newsid_7683000/7683284.stm
  21. http://www.clarin.com/diario/2010/01/07/um/m-02115418.htm
  22. http://www.clarin.com/diario/2010/01/07/um/m-02115140.htm
  23. Fernández takes her revenge, John Paul Rathbone, Bogotá, Financial Times, April 17, 2012
  24. a b Dispute Shows Argentina’s Lack of Oil Exploration, February 25, 2010, The New York Times
  25. http://www.tucumanoticias.com.ar/noticia.asp?id=17218
  26. http://www.lanacion.com.ar/nota.asp?nota_id=1051630
  27. http://www.clarin.com/diario/2008/01/29/elpais/p-00301.htm
  28. http://www.clarin.com/diario/2008/02/24/elpais/p-00801.htm
  29. http://www.elpais.com/articulo/internacional/Argentina/hace/paces/Peru/elpepuint/20100323elpepuint_1/Tes
  30. http://en.rian.ru/russia/20100414/158581952.html
  31. http://en.rian.ru/world/20100415/158586719.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cristina Fernández de Kirchner.
Argentiinan vaakuna Edeltäjä:
Néstor Kirchner
Argentiinan presidentti
2007–
Seuraaja: