Argentiinan Primera División

Wikipedia
Ohjattu sivulta Argentiinan 1. divisioona
Loikkaa: valikkoon, hakuun

1. divisioona (Primera División) on Argentiinan jalkapallon korkein sarjataso. Argentiinan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1891 lähtien. Ammattilaisliiga perustettiin vuonna 1931.

Sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. divisioonan kausi on jaettu kahteen osaan: elokuusta joulukuuhun pelattavaan aperturaan ja helmikuusta kesäkuuhun pelattavaan clausuraan. Kummassakin sarjassa 20 joukuetta pelaavat keskenään yksinkertaisen sarjan. Kauden päätteeksi kaksi joukkuetta, joilla on heikoin pistekeskiarvo kolmelta edelliskaudelta putoavat sarjaporrasta alemmas Nacional B:hen. Sijoille 17 ja 18 pistekeskiarvon perusteella sijoittuneet joukkueet pelaavat karsinnat Nacional B:n kolmosta ja nelosta vastaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1891 Argentiinassa ryhdyttiin ensimmäisenä Britteinsaarten ulkopuolisena maana pelaamaan jalkapalloa sarjamuotoisesti. Tuolloin sarjoja pelasivat amatöörijoukkueet.

Ammattilaissarja käynnistyi vuonna 1931. Alkuvuosina vain Buenos Airesin, Avellanedan ja La Platan alueitten seurat kuuluivat kansalliseen liittoon. Myöhemmin mukaan tuli joukkueita Santa Fen alueelta. Alussa pelattiin joka vuosi tavallinen kaksinkertainen sarja, jossa eniten pisteitä kerännyt voitti Argentiinan mestaruuden lukuun ottamatta vuotta 1936, jolloin sarjan mestari ja Buenos Airesin Copa de Honorin voittajat ratkaisivat mestaruuden. Järjestelmä oli käytössä aina vuoteen 1966 sakka. Sarjaa hallitsivat jo tuolloin nykyiset suurseurat Boca Juniors, River Plate, Independiente, Racing ja San Lorenzo, eikä mestaruus mennyt kertaakaan "viiden suuren" ulkopuolelle.

Vuonna 1967 sarjajärjestelmää muutettiin. Joka vuosi pelattiin kaksi sarjaa: Metropilitano kevätkaudella ja Nacional syysaudella. Metropolitanossa pelasivat vain vanhanmuotoisen sarjan joukkueet ja Nacionalissa oli joukkueita myös alueellisissta sarjoista. Nacionalissa pelattiin yksinkertainen sarja. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Metropolitano koostui kahdesta lohkosta, joiden kaksi parasta pelasivat välierät ja loppuottelun. Kummankin lohkon kuusi parasta joukkuetta pääsivät Nacionaliin ja sijojen 7 ja 8 joukkueet pelasivat Promocional-sarjan, joka sittemmin muutettiin nimelle Petit. Kaksi viimeistä joukkuetta pelasivat putoamiskarsinnat.

Vuonna 1970 sarjasysteemiä muutettiin jälleen radikaalisti. Nacional jaettiin lohkoihin ja mukaan tulivat pudotuspelit, ja Metropolitanoa pelattiin eri vuosina yhtenä sarjamuotoisena, joko yksin- tai kaksinkertaisena, joukkuemäärän vaihdellessa. Vuosina 1974, 1976 ja 1979 myös Metrpolitano oli jaettuna lohkoihin. Vuodesta 1971 lähtien kilpailut erotettiin kokonaan toisistaan, eivätkä Metropilitano-joukkueet enää osallistuneet Nacionaliin, vaikkakin vanha systeemi tältä osin palautettiin vuodeksi 1972. Myös Petit-turnaus samoin kuin Reclasificatorio-putoamiskarsinnat lakkautettiin. 1982 lähtien Metropolitano pelattiin Nacionalin jälkeen. Systeemi oli käytössä aina vuoteen 1985 saakka.

Kaudeksi 1985–1986 otettiin lähes kaikkialla Etelä-Amerikassa käyttöön Euroopan sarjoissa käytettävä systeemi, jossa pelattiin syksystä kevääseen kestävä kaksinkertainen sarja. Myös jako Metropolitanoon ja Nacionaliin purettiin. Kaudesta 1988–1899 lähtien ottelujen voittajille annettiin kolme pistettä entisen kahden sijaan. Joinakin kausina käytiin tasapelin jälkeen rangaistuspotkukilpailu.

Eurooppalaismuotoinen sarjajärjestelmä oli käytössä vain viiden kauden ajan, minkä jälkeen siirryttiin nykyisenkaltaiseen apertura- ja clausura-systeemiin. 1991 kummankin sarjan voittajat pelasivat keskenään mestaruusottelun. Ottelu pelattiin myös seuraavana vuonna, mutta lopputuloksesta huolimatta mestaruus myönnettiin kummallekin joukkueelle. Sittemmin loppuottelua ei enää ole pelattu. Kaudesta 1995–1996 lähtien on ottelun voitosta saanut joka kausi kolme pistettä.

Joukkueet kaudella 2011–2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 aperturan mestaruuspokaali Estudiantesin museossa.
Joukkue Kaupunki Stadion
Club Atletico All Boys Buenos Aires Estadio Islas Malvinas
Argentinos Juniors Buenos Aires Estadio Diego Armando Maradona
Arsenal de Sarandí Avellaneda Estadio Julio Humberto Grondona
Atlético de Rafaela Rafaela Estadio Rafaela
Club Atlético Banfield Banfield Estadio Florencio Solá
Club Atlético Belgrano Córdoba El Gigante de Alberdi
Club Atlético Boca Juniors Buenos Aires Estadio Alberto J. Armando
Club Atlético Colón Santa Fe Estadio Brigadier General Estanislao López
Estudiantes de La Plata La Plata Estadio Jorge Luis Hirschi
Club Deportivo Godoy Cruz Antonio Tomba Godoy Cruz Estadio Malvinas Argentinas
Club Atlético Independiente Avellaneda Estadio Libertadores de América
Club Atlético Lanús Lanús Estadio Ciudad de Lanús - Néstor Díaz Pérez
Club Atlético Newell's Old Boys Rosario Estadio Newell's Old Boys
Club Olimpo Bahía Blanca Estadio Roberto Natalio Carminatti
Racing Club de Avellaneda Avellaneda Estadio Juan Domingo Perón
Club Atlético San Lorenzo de Almagro Buenos Aires Estadio Pedro Bidegain
San Martín San Juan Estadio Ingeniero Hilario Sánchez
Club Atlético Tigre Buenos Aires Estadio Coliseo de Victoria
Unión de Santa Fe Santa Fe Estadio 15 de Abril
Club Atlético Vélez Sarsfield Buenos Aires Estadio José Amalfitani

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]