Bechtel
| Bechtel | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | yksityinen osakeyhtiö |
| Perustettu | 1902 |
| Perustaja | Warren A. Bechtel (1872–1933) |
| Avainhenkilöt |
Stephen D. Bechtel (1900–1989)[1] Stephen Bechtel Jr. (1925–) Riley P. Bechtel (1952–) Brendan Bechtel (1981–)(tj. & pj.) |
| Toiminta-alue | koko maailma |
| Toimiala | rakennusteollisuus |
| Liikevaihto | 25,9 mrd. USD (2017) |
| Kotisivu | bechtel.com |
Bechtel Corporation ['bɛktəl] on yhdysvaltalainen rakennusalan yritys, jonka pääkonttori sijaitsi 2010-luvun lopulle asti San Franciscossa ja nyt Virginian osavaltion Restonissa. Bechtel on yksi maailman suurimmista rakennusyrityksistä[3][4] ja oli 13. suurin yhdysvaltalainen yksityisomistuksessa oleva yhtiö vuonna 2020.[5]
Yhtiön perusti Warren A. Bechtel Kalifornian San Franciscossa vuonna 1902, minkä jälkeen se on pysynyt saman Bechtel-suvun hallinnassa viiden sukupolven yli.[6] Yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja oli vuonna 2019 Brendan Bechtel.[7]
Bechtel tunnetaan erityisesti valtavista infrastruktuurihankkeista eri puolilla maailmaa. Yhtiö on rakentanut muun muassa Hooverin padon Coloradojokeen, Kanaalin tunnelin Britanniaa ja Ranskaa yhdistämään, Alaskan öljyputken, Jubailin kaupungin satamineen Saudi-Arabiaan, Washingtonin, San Franciscon, Riadin ja Ateenan metrot ja Tšernobylin ydinvoimalaitoksen suojakuoren Ukrainassa. Bechtel oli 1950- ja 1960-luvulla ydinvoimaloiden rakentamisen uranuurtaja, ja se tunnetaan monista muistakin energiantuotannon ja öljynjalostusalan rakennusprojekteista. 1970-luvulla Bechtel yhdisti Kanadan Ontariossa kolme jokea virtaamaan uuteen vesivoimalaan.[3][5][8][9][10]
Bechtel on ollut tunnettu yhteyksistään Yhdysvaltojen republikaanipuolueeseen. Monissa Yhdysvaltojen hallituksissa 1960-luvulta 1980-luvulle istunut George P. Shultz työskenteli ministeritehtäviensä välillä Bechtelin pääjohtajana.[11] Ronald Reaganin puolustusministeri Caspar Weinberger toimi ennen ministerinimitystään Bechtelin lakimiehenä.[10]
Perheyrityksenä Bechtel Corporation on tunnettu talousasioistaan vain vähän tietoja antavana. Yhtiön osakkuuksia on annettu omistajasuvun lisäksi myös yhtiön avaintyöntekijöille. Eläkkeelle jäädessään heidän on kuitenkin pitänyt myydä osakkeensa, jolloin omistus on pysynyt tiukasti pienessä piirissä.[10]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrityksen perustaja Warren A. Bechtel oli maanviljelijäperheen poika Kansasista, jonne perhe oli muuttanut Illinois’n osavaltiosta pojan ollessa 12-vuotias. Poika soitti pasuunaa, mutta epäonnistuttuaan yhtyeenjohtajana hän työskenteli perheen huonosti menestyvällä maatilalla, jossa kasvatettiin muuleja. Warren A. Bechtel pääsi muuleineen aliurakoimaan mantereen läpi rakennettavaa rautatietä. Pian hän luopui muuleista, mutta jatkoi työskentelyä rautatierakennuksen parissa ja pääomaa kerättyään perusti veljensä ja kolmen poikansa kanssa oman rakennusyrityksen nimeltä W. A. Bechtel Company. Se pääsi pian merkittävään asemaan suurten pato- ja valtatiehankkeiden rakentajana ja kasvoi vuoteen 1925 mennessä Yhdysvaltojen länsiosien suurimmaksi rakennusyritykseksi. [12]
1930-luvun alussa Bechtel-yhtiö pääsi mukaan kuuden yrityksen konsortioon rakentamaan jättimäistä Hooverin patoa Coloradojokeen. Warren Bechtel kuoli tuon projektin aikana 61-vuotiaana vuonna 1933. Yhtiötä alkoi johtaa Warrenin poika Stephen Bechtel. Yritys rakensi noihin aikoihin muun muassa San Franciscosta Oaklandiin kulkevan sillan ja suuren öljyputken Venezuelaan.[12]
Toisen maailmansodan vuosina Bechtel-yhtiö meni mukaan sotalaivojen telakkabisnekseen liittoutumalla teräskauppias John McConen kanssa, tarinan mukaan satumaisia voittoja tehden[10]. Sodan jälkeen Bechtel urakoi muun muassa lähes 1 800 kilometrin mittaisen öljyputken Saudi-Arabiaan, useita sähkövoimaloita Etelä-Koreaan ja maailman ensimmäisen sähköä tuottavan ydinvoimalan Idahon osavaltion Arcoon. 1960-luvun taitteessa, kun yrityksen johtajaksi tuli perheen kolmatta sukupolvea edustanut Stephen Bechtel nuorempi, yritys toteutti rakennusprojekteja jo kaikissa maanosissa ja panosti nyt etenkin nopeasti kasvavaan ydinvoimalasektoriin.[12]
1970-luvun keskivaiheilla Bechtel pääsi toteuttamaan maailman siihen asti suurinta rakennushanketta, kokonaista Jubailin öljyteollisuuskaupunkia Saudi-Arabian koillisrannikolle. Parikymmentä vuotta kestäneeseen urakkaan sisältyivät öljynjalostamo, satama, lentokenttä ja merivedestä käyttövettä tuottava laitos.[12]
Bechtel vetäytyi 1980-luvun taitteessa ydinvoimaloiden rakentamisesta niiden aiheuttaman kritiikin ja yhtiön saamien korruptio- ja rakennusvirhetuomioiden takia. Monet muutkin oikeusjutut tahrasivat 1970-luvulla yhtiön mainetta. Bechtelin uusi menestyksekäs strategia painotti rahoitus- ja muita palveluja rakennushankkeiden tilaajille.[12] Ydinvoimasektorilla se jatkoi yhä ydinvoimaloiden henkilöstön koulutusta, voimaloiden korjaamista ja purkamista sekä ydinvoimaonnettomuuksien tuhojen siivoamista[13].
Ronald Reaganin presidenttikausilla peräti kaksi Bechtelin johtajaa toimi maan hallituksessa: George P. Shultz ulkoministerinä ja Caspar Weinberger puolustusministerinä, mikä entisestäänkin lujitti yrityksen sidoksia liittovaltion hallintoon. 1980-luvulla Bechtelillä oli kuitenkin vaikeuksia saada isoja uusia projekteja, ja sen henkilöstömäärää väheni 45 000:sta vuonna 1982 35 000:een vuonna 1984 ja edelleen 18 000:een vuonna 1988. Muutkin amerikkalaiset rakennusyritykset menettivät asemiaan japanilaisille, eteläkorealaisille ja eurooppalaisille kilpailijoille niin, että Yhdysvaltojen markkinaosuus suurista kansainvälisistä rakennusprojekteista puolittui 1980-luvun kuluessa 50:stä 25 prosenttiin. Vuosikymmenen puolivälissä Bechtel onnistui kuitenkin saamaan Eurotunneliurakan eli junayhteyden rakentamisen Englannin kanaalin ali, sekä yhdessä Parsons Brinckerhoff -yhtiö kanssa Yhdysvaltojen siihen asti suurimman valtatie- ja tunneliprojektin Bostonin alueelta.[12]
1990-luvun alussa yrityksen johto siirtyi Riley Bechtelille, jonka onnistui saada tehtäväksi Kuwaitin öljyteollisuuden suuria korjaustöitä Persianlahden sodan jäljiltä. Bechtelin muita isoja kohteita 1990-luvulla olivat Kuningas Fahdin kansainvälinen lentoasema Saudi-Arabiassa ja Ateenan metro Kreikassa. Yritys sai myös ensimmäisenä avattua Kiinan-markkinat yhdysvaltalaisille rakennusyhtiöille, ja Neuvostoliiton romahdus toi Bechtelille töitä itäisen Euroopan demilitarisointi- ja modernisointihankkeissa.[12]
2000-luvulla Bechtel sai Yhdysvaltojen liittovaltiolta tehtäväkseen 680 miljoonan dollarin urakan Irakin infrastruktuurin korjaamisesta Irakin sodan jäljiltä.[14] Vuosikymmenen muita merkittäviä rakennusurakoita olivat Hamadin kansainvälinen lentoasema Qatarissa, 3G-matkapuhelinverkot Australiassa, alumiinisulatto Islannissa ja Hurrikaani Katrinan jälkeiset jälleenrakennustyöt Yhdysvaltojen eteläosissa. 2010-luvulla Bechtel muun muassa rakensi nesteytetyn maakaasun (LNG) tuotantolaitoksia Australian Queenslandiin, Riadin ja Sydneyn metrot, kaivosteollisuuslaitoksia BHP Billiton -yhtiölle Chileen ja aurinkovoimaloita Kaliforniaan.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita: Suurrakentaja Stephen Davison Bechtel. Helsingin Sanomat, 18.3.1989, s. 26. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Ministeri Coetzee lähtee Suomesta. Helsingin Sanomat, 22.7.1971, s. 10. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ a b Stephen D. Bechtel, American industrialist britannica.com. Viitattu 25.2.2021.
- ↑ ENR 2017 Top 400 Contractors enr.com. BNP Media. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Bechtel forbes.com. Viitattu 25.2.2021.
- ↑ About Bechtel bechtel.com. Bechtel Corporation. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Brendan Bechtel bechtel.com. Bechtel Corporation. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Bechtel Group, Inc. - Company Profile, Information, Business Description, History, Background Information on Bechtel Group, Inc. referenceforbusiness.com. Viitattu 25.2.2021.
- ↑ Rakentamisen mestarit. ”Bechtelin pojat” tekevät miltei mitä vaan. (Newsweek-lehdestä suomennettu artikkeli.) Helsingin Sanomat, 28.8.1977, s. 25. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 25.2.2021.
- ↑ a b c d Mikä ihmeen Bechtel? (Suomennettu The Sunday Timesista) Suomen Kuvalehti, 1982, nro 29, s. 14. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 25.2.2021.
- ↑ Virtanen, Matti: Nämä miehet tapaavat Genevessä. Helsingin Sanomat, 6.1.1985, s. 35. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 25.2.2021.
- ↑ a b c d e f g Bechtel Group, Inc. - Company Profile, Information, Business Description, History, Background Information on Bechtel Group, Inc.. Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Verkkola, Matti: Puhti pois ydinvoimasta. Helsingin Sanomat, 12.2.1984, s. 30. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Bechtel-yhtiölle iso korjausurakka Irakista. Helsingin Sanomat, 19.4.2003. Digilehti (maksullinen). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Celebrating more than 120 years bechtel.com. Viitattu 26.2.2021.