Arkkitehtuurista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arkkitehtuurista
De architectura
Teoksen Arkkitehtuurista ensimmäisen sivun käsikirjoitus noin vuodelta 1400–1450. Metropolitan Museum of Art.
Teoksen Arkkitehtuurista ensimmäisen sivun käsikirjoitus noin vuodelta 1400–1450. Metropolitan Museum of Art.
Alkuperäisteos
Kirjailija Vitruvius
Kieli latina
Genre arkkitehtuurin teoria
Julkaistu n. 30–20 eaa.
Suomennos
Suomentaja Panu Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2022
ISBN 978-952-345-200-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Arkkitehtuurista (lat. De architectura (libri decem), ”(Kymmenen kirjaa) arkkitehtuurista”) on Vitruviuksen kirjoittama antiikin aikainen latinankielinen teos, joka antaa nimensä mukaisesti kokonaisesityksen arkkitehtuurista. Teos käsittelee sekä kreikkalaisen että roomalaisen arkkitehtuurin periaatteita, ja se on ainoa antiikin ajalta säilynyt vastaavankaltainen esitys.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitruvius eli noin vuosina 90–20 eaa. Hän toimi arkkitehtina ja sotilasinsinöörinä. Nykyaikana hänet tunnetaan erityisesti teoksestaan Arkkitehtuurista (De architectura), jonka hän kirjoitti elämänsä loppupuolella joskus vuosien 30–20 eaa. välillä.[1][2] Vitruviuksen pyrkimyksenä on ollut kirjoittaa ensimmäinen laaja yleisesitys koko arkkitehtuurin alasta. Teos perustuu varhaisempaan pääasiassa kreikkalaiseen tuotantoon ja kreikankielisiin lähteisiin,[3] ja toisaalta Vitruviuksen omaan ammatilliseen kokemukseen ja hänen matkoillaan saamiinsa tietoihin. Hän oli käynyt ainakin Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa sekä Galliassa, jossa hän oli mukana Julius Caesarin sotaretkellä vuosina 58–51 eaa. Myöhemmin hän sai elatuksen keisari Augustukselta.[1]

Vitruviuksen rintakuva. Protomoteca, Biblioteca Civica, Verona.

Vitruviuksen teos oli sen ensimmäisen kirjan esipuheen mukaan osoitettu hänen suosijalleen Augustukselle.[1][4] Vitruviuksen tarkoituksena vaikuttaa selvästi olleen saada huomiota itselleen ja aiheelleen. Hän pyrkii tarjoamaan Augustukselle mittapuut, joiden mukaan keisari voisi arvioida jo rakennuttamiaan rakennuksia sekä niitä, joita hän rakennuttaisi myöhemmin.[4][5] Tästä voidaan päätellä, että Vitruvius oli tyytymätön moniin aiempiin rakennuksiin. Tämä käy ilmi myös siitä, että hän viittaa usein arkkitehtien käyttämiin kelvottomiin keinoihin maineen ja rikkauksien hankkimisessa. Itsensä hän pyrkii esittämään maltillisena ja tyytyväisenä omaan asemaansa. Samaan tyytymättömyyteen ajan roomalaista arkkitehtuuria kohtaan viittaa se, että Vitruvius ylistää usein puhtaita kreikkalaisia esikuvia ja valittaa lisääntyneistä tyylillisistä turmeltumista oman aikansa arkkitehtuurissa, sekä se, ettei hän useinkaan mainitse Augustuksen ajan merkkirakennuksia, jotka olivat varmuudella olemassa jo silloin kun hän kirjoitti.[5]

Vitruvius ei itse ollut erityisen merkittävä arkkitehti, sillä ainoastaan yksi hänen suunnittelemansa rakennus, Fanum Fortunaessa ollut niin kutsuttu Fanumin basilika, tunnetaan. Siksi on todettu, että Vitruvius, jonka voidaan nähdä olleen verrattain epäonnistunut varsinaisena arkkitehtina, yritti teoksellaan luoda itselleen kestävän maineen ammattinsa teoriasta kirjoittaneena. Tässä hänen voidaan katsoa onnistuneen.[5]

Tekstilaitokset ja käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen editio princeps oli Johannes Sulpitiuksen eli Giovanni Sulpizio da Verolin yhdessä Frontinuksen teoksen De aquaeductibus kanssa noin vuonna 1486 painama (Rooma, fol.). Seuraavia olivat editio vuonna 1496 (Firenze, fol.) ja sen uudelleenpainos 1497 (Venetsia, fol.). Kaikki nämä kolme seurasivat käsikirjoituksia läheisesti. Ensimmäisen kriittisemmän laitoksen toimitti Jucundus Veronalainen vuonna 1511 (Venetsia, fol.). Siinä oli puuleikkauksina tehtyä kuvitusta. Hän teki myös toisen laitoksen, joka julkaistiin vuonna 1513 (Firenze, 8vo.) ja painettiin uudelleen 1522 ja 1523.[5]

Teoksen kansilehti vuodelta 1524.

Lukuisista parin seuraavan vuosisadan editioista merkittävimpiin lukeutuvat J. de Laetin laitos (Amsterdam, 1640, fol.); August Boden laitos (2 osaa, Berliini, 1800, 4to.; kuvituksella 1801); Bipont-laitos (1807, 8vo.); J. G. Schneiderin laitos (3 osaa, Leipzig, 1807–1808, 8vo.); Simone Straticon laitos (4 osaa, Udine, 1825–1830), joka oli varustettu kuvituksella ja sanastolla (Lexicon Vitruvianum); sekä Luigi Marinin (Aloysius Marinius) laitos (4 osaa, Rooma, 1836, fol.).[5]

Teoksesta on julkaistu käännöksiä suurilla eurooppalaisilla kielillä jo varhain. Walther Hermann Ryff (Gualtherus Hermenius Rivius) käänsi teoksen saksaksi, ja se julkaistiin vuonna 1548 (Nürnberg, fol.) ja uudestaan vuosina 1575 ja 1614 (Basel, fol.). Claude Perrault'n ranskannos julkaistiin vuonna 1673 (Pariisi, fol.; 2. painos 1684, fol.; lyhenneltynä 1674, 1681, fol.). Englanniksi teos julkaistiin ensin käännöksenä Perraultin tekemästä lyhennelmästä vuonna 1692 (Lontoo, 8vo.).[5] Koko teoksen englanninkielistä käännöstä teki ensimmäisenä Robert Castell (2 osaa, Lontoo, 1730, fol.). Ensimmäinen valmistunut englanninkielinen käännös koko teoksesta oli William Newtonin aloittama ja hänen veljensä James Newtonin loppuun saattama (2 osaa, Lontoo, 1771, 1791, fol.).[5][6] Marquess Galiani käänsi teoksen italiaksi, ja se julkaistiin yhdessä latinankielisen tekstin kanssa (Napoli, 1758, fol.).[5] Teoksen suomennos julkaisiin vuonna 2022.[7]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitruviuksen Arkkitehtuurista sai antiikin aikana vain vähän huomiota.[3] Kuitenkin esimerkiksi Cetius Faventinus kirjoitti sen pohjalta oman arkkitehtuuria käsittelevän teoksensa 200-luvulla.[8]

Teos tuli suosioon renessanssiajalla 1400-luvulla antiikin ja antiikin aikaisten teosten uudelleen tulemisen myötä. Tämän jälkeen sillä on ollut suuri vaikutus länsimaiseen arkkitehtuuriin renessanssiarkkitehtuurista uusklassiseen arkkitehtuuriin saakka. Se on vaikuttanut paljon myös arkkitehtuurista kirjoittamiseen, ja toiminut arkkitehtuurin lisäksi laajasti myös antiikin kulttuurihistorian ja tieteen historian lähteenä. Toisaalta teosta on myös arvosteltu paljon sekä sen puutteiden, sekavuuden että kielen vuoksi.[3] Joka tapauksessa teosta on arvioitu koko arkkitehtuurin historian vaikutusvaltaisimmaksi teokseksi.[7]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Huomasin sinun [Augustus] rakennuttaneen jo paljon, rakennuttavan edelleen ja aikovan vastaisuudessakin huolehtia siitä, että niin julkisten kuin yksityistenkin rakennusten muisto välittyisi jälkipolville mainetekojesi veroisena. Tämän vuoksi olen kirjoittanut yksityiskohtaisia ohjeita, jotta voisit niitä tarkastelemalla arvioida, millaisia ovat niin toteutuneet kuin tulevatkin rakennushankkeet. Näissä kirjoissa olen näet esittänyt kaikki arkkitehtuurin oppialan periaatteet.[9]»

Vitruviuksen teos koostuu kymmenestä kirjasta. Jokaisen kirjan alussa on oma johdanto, joka käsittelee enemmän tai vähemmän kirjan teemoihin liittyviä aiheita. Nämä johdannot ovat tärkeimpiä lähteitä Vitruviuksen itsensä henkilöön ja elämään.[5] Teoksen sisältö kirjoittain on:

Kirja I alkaa keisarille osoitetulla omistuskirjoituksella. Tämän jälkeen se toimii eräänlaisena johdantona muuhun teokseen. Kirja koostuu seitsemästä luvusta, joiden aiheina ovat arkkitehdilta vaadittu koulutus; arkkitehtuurin määritelmä ja perusperiaatteet; arkkitehtuurin kolme osa-aluetta eli rakentaminen, gnomoniikka eli (aurinko)kellojen rakentaminen ja mekaniikka, sekä rakentamisen kolme tavoitetta eli kestävyys, käyttökelpoisuus ja kauneus; kaupunkisuunnittelu ja kaupunkien sijoittaminen terveellisyyden näkökulmasta; kaupunginmuurien sijoittelu ja rakentaminen; katujen suuntaaminen, mukaan lukien tuulia koskevat huomiot; sekä julkisten rakennusten sijoittelu.[10]

Kirja II käsittelee rakennusmateriaaleja. Se koostuu kymmenestä luvusta, joiden aiheina ovat ihmiskunnan alkuvaiheet ja rakennustaidon synty ja kehitys; luonnontieteen perusteet, mukaan lukien filosofien näkemykset aineen alkuperästä ja neljä alkuainetta; tiili; hiekka ja opus caementicium; kalkki; pozzolana ja muut maalajit; kivilajit; seinien rakentamisen menetelmät, mukaan lukien opus reticulatum, opus incertum ja opus craticium; puu rakennusmateriaalina; sekä korkeiden ja alavien maiden puut.[11]

Leonardo da Vincin ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä, Vitruviuksen teoksessa esitettyihin periaatteisiin perustuva Vitruviuksen mies noin vuodelta 1490.

Kirja III käsittelee temppeliarkkitehtuuria. Se koostuu viidestä luvusta, joiden aiheina ovat symmetria temppelien ja ihmisruumiin mittasuhteissa (joista on johdettu Vitruviuksen mies); temppelien luokittelu tyyppeihin, kuten anta-, prostyyli-, amfiprostyyli-, peripteraali-, pseudodipteraali-, dipteraali- ja hypetraalitemppeli; pylväiden ja niiden interkolumnaation mittasuhteet sekä optiset korjaukset; temppelien perustukset ja pohjarakenteet (stereobaatti, podium); sekä pylväiden yksityiskohdat, pylväsjärjestelmät eli tyylit, joonialainen tyyli, entablementti eli palkisto (arkkitraavi, friisi ja korniisi koristeluineen) sekä päätykolmio.[12]

Kirja IV on jatkoa kirjan III aiheille. Se koostuu yhdeksästä luvusta, joiden aiheina ovat kolmen klassisen tyylin alkuperä ja korinttilainen tyyli; tyyleihin liittyvät koristelut, kuten triglyfit, mutulit ja metoopit; doorilainen tyyli; temppelien sisäosat, mukaan lukien cella ja pronaos; temppelien suuntaaminen; temppelien ovet; toskanalainen tyyli; pyörötemppelit ja muut muunnelmat; sekä alttarit.[13]

Kirja V käsittelee julkisia rakennuksia. Se koostuu kahdestatoista luvusta, joiden aiheina ovat forumit ja basilikat; aerarium eli valtionrahasto, vankila ja kuuria eli senaatin/neuvoston talo; teatteri ja sen sijoittelu, perustukset ja akustiikka; musiikin teoria eli harmoniaoppi; teatterin äänentoisto; roomalaiset teatterit; kreikkalaiset teatterit; teatterin sijainti ja akustiikka; pylväskäytävät ja kävelyalueet; kylpylät; palaestrat; sekä satamat, aallonmurtajat ja telakat.[14]

Kirja VI käsittelee yksityisiä rakennuksia. Se koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aiheina ovat ilmaston vaikutus rakentamiseen; symmetria ja siihen tehtävät muutokset rakennuspaikan perusteella; domus ja sen osat, mukaan lukien atrium ja triclinium; huoneiden sijoittaminen ilmansuuntien mukaan; yksityiset ja julkiset tilat ja niiden sovittaminen suhteessa omistajan asemaan; maalaistalot; kreikkalaiset talot; sekä perustukset, pohjarakenteet ja rakennusten kestävyys.[15]

Kirja VII käsittelee kiveyksiä, rappauksia ja koristeluja. Se koostuu 14 luvusta, joiden aiheina ovat lattiat; kalkin sammuttaminen rappauksen valmistamiseksi; holvaukset ja rappaustyöt; kosteiden tilojen rappaaminen sekä seinien koristelu; seinämaalaukset sekä ajan rappiotaide; marmorin käyttö; luonnonvärit; sinooperi ja elohopea; sinooperi, krysokolla ja sinivärit; keinotekoiset värit: musta; sininen ja punaokra; lyijyvalkoinen; purppuranpunainen; sekä muun muassa keinotekoiset korvikkeet purppuralle.[16]

Kirja VIII käsittelee vesihuoltoa. Se koostuu kuudesta luvusta, joiden aiheina ovat veden löytäminen; sadevesi, tuulet, joet ja lähteet; erityyppisten vesien ja lähteiden ominaisuudet; hyvän veden tunnistaminen; veden johtaminen ja vaaitus; sekä veden siirtäminen kaupunkeihin, akveduktit, kaivot ja vesisäiliöt.[17]

Kirja IX käsittelee arkkitehtuuriin liittyviä tieteitä. Se koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aiheina ovat eläinrata, Kuu ja planeetat; Kuun vaiheet; Auringon rata eläinradan kahdentoista merkin kautta; pohjoiset tähtikuviot; eteläiset tähtikuviot; astrologia ja meteorologia; analemma-piirros sekä sen hyödyntäminen; sekä keksinnöt ajan mittaamiseksi, kuten aurinko- ja vesikello.[18]

Kirja X käsittelee koneiden käyttöä ja rakentamista. Se koostuu 16 luvusta, joiden aiheina ovat mekaaniset laitteet ja instrumentit sekä mekaniikan historia; nostolaitteet; mekaniikan periaatteet, mukaan lukien vipuvoima sekä suora ja pyöreä liike; vedennostolaitteet; vesirattaat ja -myllyt; vesiruuvi; Ktesibioksen vesipumppu ja muut keksinnöt; vesiurut; hodometri; skorpionit; ballistat; katapulttien säätäminen; piirityskoneet; kilpikonna-niminen piirityslaite; erilaiset kilpikonnalaitteet; sekä puolustautumismenetelmät.[19]

Arviointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällöltään teos on hyödyllinen yhteenveto lukuisista kreikkalaisten arkkitehtien kirjoittamista teoksista, jotka Vitruvius mainitsee lyhyesti seitsemännen kirjan johdannossa, sekä joistakin roomalaisista saman alan teoksista.[5] Se ilmentää suurta ihailua kreikkalaista kulttuuria, taidetta ja arkkitehtuuria kohtaan.[1]

Teoksen suurin puute on sen tiiviys, jota Vitruvius itse piti ansionaan. Hän vie sen kuitenkin usein niin pitkälle, että teoksesta tulee vaikeasti ymmärrettävä. Lisäksi kirjoitustyyli on usein muutenkin epäselvää, mikä johtuu sekä teknisen kielen vaikeudesta että puutteista kirjoittajan omissa kirjallisissa taidoissa, ja joskus myös siitä, ettei Vitruvius ole täysin ymmärtänyt kreikkalaisia lähteitään.[5]

Kuvitusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkejä teoksen kuvituksesta eri vuosisadoilta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Vitruvius: On Architecture, s. 1. Penguin classics. Robert Tavernor & Richard Schofield. Penguin UK, 2009. ISBN 9780141931951. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Hyppönen, Panu et al.: ”Vitruvius ja Arkkitehtuurista-teoksen synty”. Teoksessa Vitruvius 2022, s. 15–22.
  3. ↑ a b c Hyppönen, Panu et al.: ”Aluksi”. Teoksessa Vitruvius 2022, s. 9–14.
  4. ↑ a b Vitruvius: Arkkitehtuurista I pr.1–3.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Vitruvius (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ The architecture of M. Vitruvius Pollio: translated from the original Latin. By W. Newton, architect. Volume the first (second) Sir John Soane's Museum Collection Online. Viitattu 1.11.2022.
  7. ↑ a b Varis, Anni: “Hyvin vaativa, inspiroiva ja opettavainen kokemus” – Arkkitehtuurin suuri klassikkoteos vihdoin suomeksi Suomen Arkkitehtiliitto ry. SAFA. Viitattu 1.3.2023.
  8. ↑ Hyppönen, Panu et al.: ”Liite 1: Käsikirjoitustraditio ja moderni tutkimus”. Teoksessa Vitruvius 2002, s. 628–636.
  9. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista I pr. 3. Suomennos Panu Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola, teoksessaa Vitruvius 2002, s. 81–82.
  10. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista I.1–7.
  11. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista II.1–10.
  12. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista III.1–5.
  13. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista IV.1–9.
  14. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista V.1–12.
  15. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista VI.1–8.
  16. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista VII.1–14.
  17. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista VIII.1–6.
  18. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista IX.1–8.
  19. ↑ Vitruvius: Arkkitehtuurista X.1–16.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vitruvius: Arkkitehtuurista. Suomentaneet Panu Hyppönen, Lauri Ockenström & Aulikki Vuola, alkuteos De architectura libri decem (n. 30–20 eaa.). Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-200-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vitruvius: On Architecture. Volume I: Books 1–5. Translated by Frank Granger. Loeb Classical Library 251. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1931.
  • Vitruvius: On Architecture. Volume II: Books 6–10. Translated by Frank Granger. Loeb Classical Library 280. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1934.
  • Vitruvius: On Architecture. Penguin classics. Translated by Richard Schofield. Penguin UK, 2009. ISBN 9780141931951.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McEwen, Indra Kagis: Vitruvius: Writing the Body of Architecture. MIT Press, 2004. ISBN 9780262633062.
  • Nichols, Marden Fitzpatrick: Author and Audience in Vitruvius' De architectura. Greek Culture in the Roman World. Cambridge University Press, 2017. ISBN 9781108547864.
  • Tavares, André: Vitruvius Without Text: The Biography of a Book. GTA Verlag, 2022. ISBN 9783856764227.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arkkitehtuurista&oldid=21539398”