Andrus Öövel
| Andrus Öövel | |
|---|---|
 Andrus Öövel lastensa kanssa Tallinnassa vuonna 2014. |
|
| Viron puolustusministeri | |
|
Vähin II hallitus
17.4.1995–6.11.1995 Vähin III hallitus 6.11.1995–17.3.1997 Siimannin hallitus 17.3.1997–25.3.1999 |
|
| Presidentti | Lennart Meri |
| Edeltäjä | Enn Tupp |
| Seuraaja | Jüri Luik |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1957 Tallinna |
| Ammatti | juristi, poliitikko, asiantuntija |
| Tiedot | |
| Puolue |
Viron kommunistinen puolue (-1989) Viron kokoomuspuolue (1994-2001) |
Andrus Öövel (s. 17. lokakuuta 1957 Tallinna) on virolainen poliitikko, joka on toiminut Viron uuden itsenäisyyden alkuvuosina puolustusministerinä Vähin toisessa, kolmannessa ja Siimannin hallituksissa. Hän kuului Kokoomuspuolueeseen ja oli sen edustajana myös riigikogussa. Hän toimi itsenäisyyden alussa Viron rajavartiolaitoksen johtajana.[1]
Neuvosto-Viron melontaurheilija ja sisäministeriön palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öövel kävi koulunsa Tartossa ja jatkoi opiskelua opiskelua Tarton valtionyliopiston oikeustieteellisessä, josta valmistui vuonna 1986. Opiskeluaikaan ajoittuu myös hänen kilpamelojan kausi. Hän voitti Viron melontamestaruuden 24 kertaa vuosina 1974-1984. Niistä 10 tuli yksiköissä, 11 kaksikoissa ja kolme nelikoissa. Melonnassa hän edusti Tarton Dynamoa.[1]
Samaan aikaan Tarton yliopisto-opintojensa kanssa hän oli töissä Neuvosto-Viron sisäministeriössä.
Itsenäistymisvaiheen urheilujohtaja ja aktiivi itsenäisyyden kannattaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entisenä huippu-urheilijana Öövel oli aktiivisti mukana luomassa itsenäistyvän Viron kansallista urheiluliikettä. Hänestä tuli juuri ennen itsenäistymistä uudelleenluodun Viron olympiakomitean jäsen vuosina 1989-1990. Sittemmin itsenäisessä Virossa hän toimi Viron urheiluliiton varapuheenjohtajana ja vusoian 1998-1999 Viron urheiluneuvoston jäsenenä.[1]
_ENSV_%C3%9Clemn%C3%B5ukogu.jpg)
Laulavan vallankumouksen keskeinen yhteinen ponnistus oli ns. Baltian ketju 23. elokuuta 1989., jonka järjestelykomitean virolaista osaa johti Öövel. Hän toimi aktiivina myös ajan keskeisessä virolaisessa Kansanrintamassa.[2] Itsenäistymistä edeltävään vaiheeseen liittyi myös Viron venäläisten ns. Inter-liikkeen kannattajien tunkeutuminen väkivaltaisesti Toompeanmäelle toukokuussa 1990. Tunkeutuminen saatiin kukistettua, mutta se johti kodinturvajoukkojen muodostamiseen, ja Öövelistä tuli järjestön esikuntapäällikkö ja edelleen komentaja vuosiksi 1990-1993.[3] Kodinturvajoukot Öövelin johdolla olivat mukana myös elokuun 1991 Neuvostoliiton vallankaappausyrityspäivinä turvaamassa Viron hallinnon rakennuksia.[4]
Itsenäistyneen Viron rajavartioston päällikkö ja poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virossa perustettiin jo ennen itsenäistymistä rajavalvontavirasto huhtikuussa 1991 valvomaan maan talousrajoja erityisesti idässä ja etelässä. Myöhemmin itsenäistymisen jälkeen Öövelistä tuli 28. helmikuuta 1992 rajavartiolaitoksen päällikkö. Rajavartiolaitos sai itsenäisyyden alussa lahjoituksina naapurimaista mm. merirajan valvontaan aluksia. Samaan aikaan Viron puolustusvoimilta puuttui vastaavia aluksia. Tämä johti riitaan silloisen pääministeri Mart Laarin ja sisäministeri Lagle Parekin kanssa, jotka erottivat majuri Öövelin kesäkuussa 1993.[5]
Poliittinen ura Öövelillä käynnistyi rajavartiolaitoskauden jälkeen. Hän toimi vuosina 1993-1995 Tallinnan kaupungin lainvalvontakomitean puheenjohtajana. Maaliskuun 1995 parlamenttivaaleissa hän tuli valituksi riigikoguun ja sen jälkeen muodostetussa kokoomusvetoisessa Tiit Vähin hallituksessa hän aloitti puolustusministeriuransa, joka jatkui niin Vähin toisessa ja kolmannessa sekä Siimannin hallituksissa neljän vuoden ajan maaliskuun loppuun 1999. Ministerikauden jälkeen hän toimi vielä kokoomuspuolueen puheenjohtajana vuosina 1999-2000.[1]
Poliittisen uran jälkeinen aika ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriuran jälkeen Öövel opiskeli Britanniassa Cranfieldin yliopistossa sen Royal Military College of Science -yksikössä vuosina 1999-2000. Sieltä hän siirtyi Sveitsiin, jossa hän työskenteli Genevessä Centre for the Democratic Control of Armed Forces -järjestön palveluksessa ja tuki 1990-luvulla itsenäistyneiden valtioiden rajavalvonnan järjestämistä niin Balkanilla Jugoslavian perillisvaltioiden parissa kuin myös Keski-Aasiassa Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden parissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e ÖÖVEL, ANDRUS 30.12.2016. esbl.ee. Viitattu 21.1.2021. (viroksi)
- ↑ Andrus Öövel: Üks kord kangelaslikult surra on. Maaleht, 21.8.2014. Nro 34. Viitattu 25.1.2021. (viroksi)
- ↑ Andrus Öövel: Eesti inimesed murdsid Moskva-meelsete selgroo Toompeal 15.5.2020. err.ee. Viitattu 25.1.2021. (viroksi)
- ↑ Kolme elokuun päivää – näin Viro itsenäistyi uudelleen 25 vuotta sitten 17.8.2016. yle.fi. Viitattu 25.1.2021.
- ↑ Wickström, Sven: Viro pohtii rajavartioinnin hajauttamista. Helsingin Sanomat, 23.5.1993. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.1.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrus Öövel Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
