A-10 Thunderbolt II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
A-10 Thunderbolt II
A10Thunderbolt2 990422-F-7910D-517.jpg
Kuvaus
Rooli Maataistelukone
Miehistö Yksi
Ensilento 10. maaliskuuta 1972
Käyttöönotto Maaliskuu 1977
Valmistaja Fairchild Aircraft
Mitat
Pituus 16,2 m
Kärkiväli 17,5 m
Korkeus 5,3 m
Siipipinta-ala 47,0 m²
Painot
Tyhjäpaino 11 319 kg
Lentopaino 21 315 kg
Suurin sallittu lentoonlähtömassa 22 675 kg
Voimalaite
Moottorit 2 × General Electric TF34-GE-100 -suihkuturbiinia
Työntövoima 40,32 kN per moottori
Työntövoima jälkipoltolla Ei jälkipoltinta
Suoritusarvot
Nopeus 834 km/h
Kantama 267 km
Siirtolento 3 395 km
Lakikorkeus > 13 472 m
Nousunopeus 1 828 m/min
Aseistus
Tykit 1 × 30 mm GAU-8/A
Pommit CBU-52
CBU-58
CBU-71
CBU-87
CBU-91
GBU-10
GBU-12
Mk 82
Mk 84
Ohjukset AGM-65 Maverick
AIM-9 Sidewinder

Fairchild-Republic A-10 Thunderbolt II (Warthog) on vuonna 1972 ensilentonsa lentänyt Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone. A-10 Thunderbolt II on ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, joka on suunniteltu erityisesti tukemaan yhdysvaltalaisia maajoukkoja sekä hyökkäämään vihollisen maakohteiden kimppuun.

Yleistietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-10 Thunderbolt II:n kolmitahopiirrokset.

A-10 Thunderbolt II on yksipaikkainen ja kaksimoottorinen suihkukone. Koska se on tarkoitettu iskemään vihollisen maakohteisiin, A-10 Thunderbolt II on suunniteltu toimimaan ketterästi hitaassa vauhdissa ja matalalla lentokorkeudella, minkä ansiosta kone pystyy tarkkaan tulitoimintaan myös pienikokoisiin viholliskohteisiin. Vaikka koneessa on kaksi General Electric TF34-GE-100 -mallin suihkuturbiinia, sen matkalentonopeus on vain noin 550 km/h ja koneen huippunopeus on ainoastaan 706 km/h. Hitautensa takia koneella on suurempi toimintasäde ja pitempi oleskeluaika kuin aikaisemmilla maataistelukoneilla.

A-10 Thunderbolt II:n lyhyt nousu- ja laskeutumiskiito mahdollistaa taistelutoiminnan rintamalinjan lähialueilla, ja yksinkertaisen rakenteensa takia sitä voidaan huoltaa myös varustepulasta kärsivissä lentotukikohdissa. Epätavallisesta ulkomuodostaan huolimatta vaurioitunut A-10 Thunderbolt II on erittäin helppo korjata, koska monet sen välttämättömistä osista, mukaan lukien moottorit ja polttoainesäiliöt, on suunniteltu täysin identtisiksi. Samankaltaisten osien tarkoituksena on avustaa Yhdysvaltain ilmavoimien mekaanikkoja korjaustöissä, koska koneen varaosia on helposti saatavissa.

A-10 Thunderbolt II:n vankasti suojattu ohjaamo on rakennettu 17 millin paksuisen titaaniammeen sisäpuolelle. Ohjaamon päälle on asennettu luodinkestävästä panssarilasista valmistettu kuplamainen kuomu, joka takaa lentäjälle hyvän näkymän joka puolelle. Ohjaamon varustukseen kuuluvat yhteydenpitojärjestelmät, tähtäystietokone, pimeänäkölaitteisto, GPS-paikannin ja TACAN-navigointijärjestelmä.

A-10 Thunderbolt II on nimitetty toisen maailmansodan aikaisen Yhdysvaltain ilmavoimien potkurikoneen P-47 Thunderboltin mukaan. Kone on kuitenkin tunnettu paremmin liikanimellä "Warthog" eli "Pahkasika". Liikanimen alkuperästä on liikkeellä useita huhuja, mutta erään teorian mukaan nimi johtuisi lentokoneen konetykistä, jonka ääni on erittäin matala ja muistuttaa sian röhkimistä. Toisen väittämän mukaan liikanimen takana olisi koneen kömpelö ja epätavallinen ulkomuoto.

Asejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-10 Thunderbolt II:n GAU-8 Avenger -konetykki

A-10 Thundebolt II:n ensisijainen ase on seitsenputkinen 30 millin General Electric GAU-8 Avenger, joka kuuluu suurikokoisimpiin ja tehokkaimpiin Yhdysvaltain asevoimien käytössä oleviin konetykkeihin. Se on gatling-tyyppinen ase, jonka tulinopeus on jopa 3 900[1] laukausta minuutissa, tosin ylikuumenemisen välttämiseksi aseella ammutaan enintään kahden sekunnin mittaisia purskeita. GAU-8 Avenger ei ole asennettuna kiinni A-10:n runkoon, vaan koko lentokone on itse asiassa rakennettu konetykin ympärille.

GAU-8 Avengerissa käytetään kahta erilaista kovaa ampumatarviketta, jotka ovat PGU-13/B -mallinen sirpalesytytyskranaatti sekä PGU-14/B -panssariammus, jonka läpäisevä vaarna on valmistettu köyhdytetystä uraanista, joka on tällä hetkellä tehokkain kineettiseen energiaan läpäisykykynsä perustavien ammusten valmistusmateriaali. Tavallisesti tykin ammussäiliöön ladataan ampumatarvikkeita siten, että jokaista sirpalekranaattia kohden on neljä panssariammusta.

GAU-8 Avenger on osoittautunut erittäin tehokkaaksi panssarintorjunta-aseeksi, joka kykenee läpäisemään useimpien nykyaikaisten taistelupanssarivaunujen panssaroinnin noin kymmenellä osumalla. Konetykki on tulivoimaisuutensa ohella myös erittäin tarkka ase, sillä Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan jopa 80 prosenttia laukaistuista ammuksista osuu kohteeseensa. Persianlahden sodassa tehtyjen havaintojen perusteella GAU-8 Avenger kykenee iskemään viholliskohteisiin jopa 6,5 kilometrin etäisyydeltä.

Yhdysvaltain ilmavoimissa liikkuneen urbaanin legendan mukaan A-10 Thunderbolt II pysähtyisi ja lähtisi liikkumaan takaperin, mikäli sen konetykki voisi kantaa tarpeeksi ammuksia ja ampumaan yhtämittaista tulitusta. Todellisuudessa väite ei pidä paikkaansa. Konetykin rekyyli "ainoastaan" puolittaa lentokoneen vauhdin.

GAU-8 Avengerin ohella A-10 Thunderbolt II:n aseistukseen kuuluu myös 7 200 kilogramman verran muuta aseistusta, kuten erilaisia ohjuksia ja pommeja sekä aktiivisia tai passiivisia sensori- ja maalinosoituslaitteita.

Panssarointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Kim Campbellin raskaasti vaurioitunut A-10 Thunderbolt II, joka Irakin sodassa saamistaan vaurioista huolimatta onnistui laskeutumaan kiitotielle.

A-10 Thunderbolt II on tullut tunnetuksi erittäin kestävänä lentokoneena. Koneen apu-, ase- ja omasuojajärjestelmät mahdollistavat säilymisen toimintakuntoisena vaativissa taisteluolosuhteissa. A-10 Thundebolt II:n moottorit on suojattu sisäpuolelta päin tulenkestävällä vaahdolla, ja lämpöhakeutuvilta ohjuksilta suojatumiseksi moottorit on myös suunniteltu viilentämään jättämänsä lämpöjälki. Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan A-10 pysyy lentokykyisenä, vaikka se menettäisi toisen moottorinsa, puolet peräsimistään, kaksi kolmasosaa siivestä ja palasia rungosta. Koneen raskas panssarointi on kuitenkin erittäin painava, ja itse asiassa jopa kuusi prosenttia koneen tyhjäpainosta on panssarointia.

Yksi tunnetuimmista konetyypin kestävyyden osoittaneista tapauksista tapahtui Irakin sodan aikana 7. huhtikuuta 2003, jolloin Yhdysvaltain ilmavoimien kapteeni Kim Campbell oli lennolla A-10 Thunderbolt II:n lentäjänä Irakin pääkaupungin Bagdadin yläpuolella. Lennon aikana Campbellin kone joutui irakilaisten ilmatorjunnan kohteeksi, mutta toisen moottorin menettämisestä ja ohjausjärjestelmän saamista raskaista vaurioista huolimatta Campbell selviytyi hengissä ja onnistui laskeutumaan koneellaan takaisin kiitotielle.[2] Ilmavoimien kenraali Richard Myers kommentoi tapausta eräässä puhessaan, jossa hän totesi Campbellin olleen yksi harvoista A-10 Thunderbolt II:lla manuaalisesti laskeutuneista lentäjistä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä A-10 Thunderbolt II -konetta muodostelmassa harjoituslennolla.

Vuonna 1967 Yhdysvaltain ilmavoimat lähetti 21 yhdysvaltalaiselle ilmailualan yritykselle pyynnön osallistua suunnittelukilpailuun, jonka tarkoituksena oli kehittää ilmavoimien käyttöön uudenlainen rynnäkkökone, joka olisi suunniteltu torjumaan mahdollinen neuvostoarmeijan panssarivaunujen hyökkäys Länsi-Eurooppaan. Tarkoituksena oli myös kehittää ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone tukemaan maan pinnalla etenevää jalkaväkeä ja iskemään vihollislinjojen takana sijaitseviin maakohteisiin.

Suunnittelukilpailuun osallistui kuusi yhtiötä, joiden esittelemistä prototyypeistä parhaimmaksi valittiin Fairchild Aircraftin kokeellinen YA-10A. Prototyypin ensilento tapahtui 10. maaliskuuta 1972, ja vuonna 1973 Yhdysvaltain ilmavoimat teki päätöksen YA-10A:n massatuotannon aloittamisesta. A-10 Thunderbolt II:n tuotanto käynnistettiin vuonna 1975, ja vuoden 1976 aikana ensimmäiset valmistuneet koneet siirrettiin lentäjien koulutusta varten Davis-Monthanin lentotukikohtaan Arizonan osavaltiossa.

A-10 Thunderbolt II ei ollut alun perin erityisen suosittu kone Yhdysvaltain ilmavoimissa.[4] Monien lentäjien mielestä konetyyppi oli lento-ominaisuuksiltaan kömpelö ja hidas, minkä takia koneen ohjaaminen oli kokemattoman lentäjän käsissä hankalaa. Konetyypin epäsuosion takia Fairchild Aircraft lopetti A-10 Thunderbolt II:n toimitukset Yhdysvaltain ilmavoimille jo vuonna 1984, jolloin ilmavoimilla oli yhteensä 715 konetta. Persianlahden sodan päättymisen jälkeen konetyyppi alkoi kuitenkin saavuttaa turvallisuutensa ja helpon huollettavuutensa takia arvostusta ilmavoimissa.

Taistelukäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotaan Afganistanissa osallistunut A-10 Thunderbolt II lähtee taistelulennolle Bagramin lentotukikohdasta.

A-10 Thunderbolt II osallistui ensimmäisen kerran sotatoimintaan vuoden 1991 Persianlahden sodassa, jonka aikana ne suorittvat yhteensä 8 077[5] taistelulentoa. Yhdysvaltain ilmavoimien tekemän arvion mukaan sotaan osallistuneet A-10 Thunderbolt II:t tuhosivat yhteensä yli 1 000 irakilaisten panssarivaunua ja 2 000 muuta ajoneuvoa. Sodan aikana irakilaisten ilmatorjunta onnistui pudottamaan alas seitsemän konetta.[6] Koneiden laukaisemat ammukset levittivät köyhdytettyä uraania Irakin ympäristöön, mutta tutkimusten mukaan tästä ei ole ole muodostunut ihmisten terveydelle tai ympäristölle merkittävää riskiä.[5] On arvioitu, että A-10 Thunderbolt II:t laukaisivat sodassa jopa 90 prosenttia yhdysvaltalaisten AGM-65 Maverick -ohjuksista.[7] Monien irakilaisten sotavankien mukaan A-10 Thunderbolt II oli pelätyin Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneista.[7]

Persianlahden sodan jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien A-10 Thunderbolt II:t osallistuivat seuraavan kerran sotatoimintaan 1999 Kosovon sodassa, jossa niiden käyttö oli kuitenkin vähäistä sen jälkeen, kun jugoslavialaiset onnistuivat ampumaan alas yhden F-117A Nighthawk -rynnäkkökoneen. Myöhemmin konetyyppi on ollut käytössä 2001 sodassa Afganistanissa, 2002 operaatio Anacondassa sekä 2003 Irakin sodassa, jossa yksi A-10 Thunderbolt II ammuttiin alas Bagdadin kansainvälisen lentoaseman lähistöllä.

Vaikka A-10 Thunderbolt II on osoittautunut luotettavaksi lentokoneeksi, Yhdysvaltain ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaan konetyyppi poistuu käytöstä vuonna 2028 tai sen jälkeen.[8] Suunnitelman mukaan käytöstä poistuneet koneet korvataan ilmavoimien uudemmalla ja ominaisuuksiltaan monipuolisemmalla F-35 Lightning II:lla.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • YA-10A Protyyppi (2 konetta)
  • A-10A Yksipaikkainen maataisteluversio
  • OA-10A Yksipaikkainen ilmavalvontaversio
  • YA-10B Night/Adverse Weather Kaksipaikkainen prototyyppi. Suunniteltu yö- ja huonon kelin käyttöön. Ei tuotantoversiota
  • A-10C Päivitetty versio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 391–392. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. GAU-8 Avenger GlobalSecurity.org. (englanniksi)
  2. They Call Me "Killer Chick" Smithsonian National Air and Space Museum. (englanniksi)
  3. Richard Myers: 25th Eaker Lecture United States Air Force Academy. (englanniksi)
  4. BEAUTY OR THE BEAST?: The A-10 Warthog Tests Military.com. (englanniksi)
  5. a b Aerial use of DU during the Gulf War GulfLINK. (englanniksi)
  6. Fixed-Wing Combat Aircraft Attrition in Desert Storm (englanniksi)
  7. a b A-10/0A-10 Thunderbolt History GlobalSecurity.org. (englanniksi)
  8. Stephen Trimble: US Air Force may extend Fairchild A-10 life beyond 2028 Air Force Magazine. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta A-10 Thunderbolt II.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta A-10 Thunderbolt II.