(I Can’t Get No) Satisfaction

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”(I Can’t Get No) Satisfaction”
The Rolling Stones
Singlen ”(I Can’t Get No) Satisfaction” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta Out of Our Heads (USA-painos)
 Julkaistu 1965
 Tuottaja(t) Andrew Loog Oldham
 Tyylilaji rock
 Kesto 03.45
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Decca Records
Yhdysvaltain lippu London Records
Listasijoitukset

Norjan lippu 1. (5 viikkoa, viikko 34/1965)[1]
Yhdysvaltain lippu 1. (4 viikkoa, 1965)[2]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 1. (2 viikkoa, 28. elokuuta 1965)[3]
Ranskan lippu 1. (1 viikko, 18. elokuuta 1965)[4]
Saksan lippu 1. (viikko 36/1965)[5]
Irlannin lippu 1. (23. elokuuta 1965)[6]
Itävallan lippu 1. (15. lokakuuta 1965)[7]
Suomen lippu 2. (1965)[2]

The Rolling Stonesin muut singlet
The Last Time
1965
”(I Can’t Get No) Satisfaction”
1965
Get Off of My Cloud
1965

(I Can’t Get No) Satisfaction on yksi The Rolling Stonesin tunnetuimmista hiteistä, joka julkaistiin singlenä sekä yhtyeen neljännen albumin Out of Our Heads Yhdysvaltain-painoksella vuonna 1965. Kappaleen kirjoittivat yhteistyössä Mick Jagger ja Keith Richards. Kappaleen teksti kertoo henkisestä tyytymättömyydestä, ei seksuaalisesta vastaavasta tai masturboinnista toisin kuin usein luullaan.[2]

Kappale nousi listaykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Vuoden 1966 puoliväliin mennessä singleä oli myyty 4,5 miljoonaa kappaletta.[2] ”Satisfaction” ilmestyi Yhdysvalloissa toukokuussa 1965, mutta Britanniassa vasta elokuussa, koska levy-yhtiö Decca Records pelkäsi singlen heikentävän Got Live If You Want It! -EP:n myyntiä.[8]

Kappaleen synty ja työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Keith Richards keksi kappaleen kuuluisan riffin Yhdysvaltain-kiertueella herättyään keskellä yötä hotellihuoneessaan. Richards tarttui Gibson Firebirdiinsä, ja nauhoitti inspiraationsa jatkaen sitten uniaan. Aamulla hän ei enää muistanut asiaa, ja kasetti oli lähellä joutua pesukoneeseen, mutta lopulta Richards muisti äänityksen juuri kun hän oli ryhtymässä nauhoittamaan sen päälle muuta.[9]

Richards ja solisti Mick Jagger kuitenkin aluksi inhosivat kappaletta, ja olisivat halunneet siihen puhallinsektion. Myöskään Brian Jones ei pitänyt kappaleesta, koska se ei edustanut yhtyeelle ominaista rhythm and blues -tyyliä,[8] ja Christopher Sandfordin kirjoittaman Keith Richards – Satisfaction -kirjan mukaan hänellä oli tapana soittaa konserteissa ”Satisfactionin” aikana Kippari-Kalle -tv-sarjan teemaa.[9]

Kappaleen erikoinen kitarasoundi syntyi, kun Keith Richards käytti keikkamuusikko Ian Stewartin ehdotuksesta Maestro FZ-1 -fuzzpedaalia.[9][10] Richards luuli, että kappaleen lopulliseksi versioksi jäänyt levytys olisi vain hahmotelma, josta yhtye myöhemmin äänittäisi paremman version. Decca Records kuitenkin julkaisi kappaleen sellaisenaan yhtyeen ollessa Amerikan-kiertueella.[11]

Arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rolling Stone -lehti valitsi kappaleen vuonna 2004 maailman kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi kappaleeksi listallaan The 500 Greatest Songs of All Time.[12] Kappale oli sijalla yksi VH1:n teettämällä listalla The Greatest Rock and Roll Songs of All Time. Arvostuksen syyksi on esitetty suosittu kitarariffi, Charlie Wattsin tehokas rumpukomppi ja Bill Wymanin elastinen bassokitarakuvio.[9]

Cover-versioita kappaleesta löytyy laidasta laitaan aina teinipoppari Britney Spearsin julkaisusta vuodelta 2000 Otis Reddingin soul-versioon (1965). Myös muun muassa Aretha Franklin sekä Jonathan King (salanimellä Bubblerock) ovat levyttäneet kappaleen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Rolling Stones - (I Can't Get No) Satisfaction (Song) norwegiancharts.com. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e Nyman, Jake: Onnenpäivät, s. 298. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1990. ISBN 951-9287-25-6.
  3. Chart Stats - The Rolling Stones - (I Can't Get No) Satisfaction chartstats.com. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  4. InfoDisc : Tou les Titres N 1 des 60's infodisc.fr. Viitattu 2.1.2011. (ranskaksi)
  5. Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  6. The Irish Charts - All there is to know irishcharts.ie. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  7. The Rolling Stones - (I Can't Get No) Satisfaction (Song) austriancharts.at. Viitattu 17.11.2010. (saksaksi)
  8. a b Draper, Jason: The Rolling Stones - koko ura, s. 33. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-106-0.
  9. a b c d Sandford, Christopher: Keith Richards – Satisfaction. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-471-407-8.
  10. Ed Mitchell: Hot fuzz pedals. Total Guitar #222, 2011, s. 155. Future plc.
  11. Jagger, Mick & Richards, Keith & Watts, Charlie & Wood, Ronnie: The Rolling Stones omin sanoin, s. 99-100. (According to the Rolling Stones, 2003). Suom. Matilda ja Otto Talvio. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7049-9.
  12. The Rolling Stones, '(I Can't Get No) Satisfaction' Rolling Stone. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkisingleen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.