”Weird Al” Yankovic in 3-D

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Weird Al” Yankovic in 3-D
”Weird Al” Yankovic
Studioalbumin ”Weird Al” Yankovic in 3-D kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  loka–joulukuussa 1983
 Julkaistu 28. helmikuuta 1984
 Formaatti LP
CD
 Tuottaja(t) Rick Derringer
 Tyylilaji Parodiamusiikki
Huumorimusiikki
 Kesto 44.03
 Levy-yhtiö Rock ’n Roll Records
”Weird Al” Yankovicin muut julkaisut
”Weird Al” Yankovic
1983
”Weird Al” Yankovic in 3-D
1983
Eat It
1984
Singlet albumilta ”Weird Al” Yankovic in 3-D
  1. "Eat It"
    Julkaistu: 28. helmikuuta 1984
  2. "King of Suede"
    Julkaistu: huhtikuu 1984
  3. "I Lost on Jeopardy"
    Julkaistu: 4. kesäkuuta 1984

”Weird Al” Yankovic in 3-D (puhekielessä tavallisemmin vain In 3-D) on yhdysvaltalaisen parodiamuusikko ”Weird Al” Yankovicin toinen studioalbumi. Albumi julkaistiin 28. helmikuuta 1984 levy-yhtiö Rock ’n Roll Recordsin kautta ja sen on tuottanut Rick Derringer.

Albumin musiikissa parodioidaan 1980-luvun puolivälin pop- ja rockmusiikin hittejä. Albumin toinen puoli on parodiamusiikkia, jossa mukaillaan esimerkiksi Michael Jacksonin, Men Without Hatsin, The Policen, Survivorin ja The Greg Kihn Bandin musiikkia. Toinen albumin puoli on alkuperäisen materiaalin ”tyyliteltyä parodiointia” ja esimerkiksi Bob Marleyn ja The B-52s:n imitaatiota. Musiikillisesti albumi eroaa edeltäjästään ”Weird Al” Yankovicista siinä, että albumin musiikki on sovitettu samantyyppisimmiksi kuin alkuperäiset kappaleet, eikä sen kaikilla kappaleilla soiteta enää myöskään harmonikkaa. Albumi on myös Yankovicin ensimmäinen, jolla hän esittää tunnettuja hittikappaleita sovitettuina polkkamusiikkiaiheiseksi potpuriksi.

Julkaistaessaan ”Weird Al” Yankovic in 3-D vastaanotti positiivisia arvosteluita ja se sijoittui myös Billboard 200 -listan sijalle 17, ja Australiassa sen listasijoitus oli 61. Albumi sisältää myös yhden Yankovicin tunnetuimmista kappaleista, ”Eat It”, joka on parodia Michael Jacksonin kappaleesta ”Beat It”. Kyseinen single sijoittui Billboard Hot 100 -singlelistalla sijalle 12, ja se oli Yankovicin singlejulkaisujen korkein listasijoitus kunnes vuoden 2006 albumilla Straight Outta Lynwood julkaistu kappale ”White & Nerdy” sijoittui listalla yhdeksänneksi. Tämän lisäksi ”Eat It” voitti Grammyn parhaan komediamusiikin esityksenä ja sijoittui Australiassa singlelistan kärkipaikalle, mikä tekee siitä Yankovicin ainoan kärkipaikan missään maassa saavuttaneen singlen. Lisäksi kaksi muuta singleä, ”King of Suede” ja ”I Lost on Jeopardy” nousivat pienoisiksi hiteiksi Yhdysvalloissa. ”Weird Al” Yankovic in 3-D toi Yankovicille hänen uransa ensimmäisen kultalevyn, ja ylitettyään yli miljoonan myydyn äänitteen rajan hänelle myönnettiin Yhdysvalloissa albumista myös platinalevy.

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eat It – 03:21 (säv. , san. ja sov. Michael Jackson, uus.sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia Jacksonin kappaleesta ”Beat It)
  2. Midnight Star – 04:35, san. ja sov. ”Weird Al” Yankovic
  3. The Brady Bunch – 02:41 (säv. , san. ja sov. Ivan Doroschuk, uus.sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia Man Without Hatsin kappaleesta ”The Safety Dance)
  4. Buy Me a Condo – 03:45 (säv. , san. ja sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia Bob Marleyn edustamasta reggaemusiikista)
  5. I Lost on Jeopardy – 03:28 (säv. , san. ja sov. Greg Kihn ja Steve Wright, uus.sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia The Greg Kihn Bandin kappaleesta ”Jeopardy)
  6. Polkas on 45 – 04:23 (säv. ”Weird Alv Yankovic")

B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mr. Popeil – 04:42 (säv. , san. ja sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia B-52s:n esittämästä musiikista)
  2. King of Suede – 03:13 (säv. , san. ja sov. Sting, uus. sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia The Policen kappaleesta ”King of Pain)
  3. That Boy Could Dance – 03:34, san. ja sov. ”Weird Al” Yankovic
  4. Theme from Rocky XIII (The Rye of the Kaiser) – , san. ja sov. Frank Sullivan ja Jim Peterik, uus. sov. ”Weird Al” Yankovic, parodia Survivorin kappaleesta ”Eye of the Tiger”:{{{3}}}
  5. Nature Trail to Hell – 05:50 (säv. , san. ja sov. ”Weird Al” Yankovic)