Yrjö Karjalainen
Yrjö Hemming Karjalainen (20. maaliskuuta 1907 Helsinki – 24. huhtikuuta 1982 Espoo) oli suomalainen insinööri, virkamies, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Karjalaisen vanhemmat olivat isännöitsijä Hemming Karjalainen ja Anna Sofia Kukkonen ja puoliso vuodesta 1933 Aino Ester Leponiemi. Karjalainen tuli ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1926 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolta 1932. Valmistuttuaan hän oli Joensuussa Karjalan tie- ja vesirakennuspiirin ylimääräinen insinööri, vuodesta 1936 Turussa Crichton-Vulcanin suunittelija ja vuodesta 1937 Helsingissä OTK:n rakennuspäällikkö ja teknillisen osaston apulaisjohtaja.[1]
Vuonna 1940 Karjalaisesta tuli Teljän Tehtaat -yhtiöön kuuluneen väestönsuojiin erikoistuneen Suojarakenne-yrityksen teknillinen johtaja ja sotien jälkeen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osaston eli Kymron tuotanto-osaston johtaja sekä samalla Sotevan vakuutusasiantuntija. Valmetin rakennuspäälliköksi hän siirtyi kuitenkin jo 1946 ja Olympiarakennustoimiston päälliköksi 1949, missä tehtävässä hän vastasi muun muassa Olympiakylän rakentamisesta.[1]
Oman Rakennus- ja insinööritoimisto Yrjö Karjalainen -yhtiön Karjalainen perusti 1952. Yhtiö toteutti monia asuin-, liike- ja julkisia kiinteistö- ja infrastruktuurikohteita kuten VTT:n toimitiloja Otaniemeen, Yleisradion ensimmäiset televisiostudiot Pasilaan, Kulosaaren sillat, Hanasaaren hiililaiturit ja Leuhunkosken voimalaitoksen. Yhtiöjärjestelyjen seurauksena Karjalainen jäi pois yrityksen toiminnasta 1960-luvun puoliväliin mennessä ja sen johtoon tuli Kauko Rastas. Teollisuusneuvoksen arvonimen myös rakennusalan yhteistyöhön ja järjestötoimintaan näkyvästi osallistunut Karjalainen sai vuonna 1961.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Yrjö Karjalainen Biografiasampo. Viitattu 16.1.2022.