Tämä on lupaava artikkeli.

Wilhelm von Schwerin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm von Schwerin
Wilhelm von Schwerin, C. Grosskopfin litografia vuodelta 1866.
Wilhelm von Schwerin, C. Grosskopfin litografia vuodelta 1866.
Syntynyt 2. joulukuuta 1792[1]
Erstavik, Ruotsi[1]
Kuollut 27. syyskuuta 1808 (15 vuotta)[1]
Kalajoki

Wilhelm Johan Ludvig von Schwerin (2. joulukuuta 1792 Erstavik, Nacka, Ruotsi27. syyskuuta 1808 Kalajoki) oli ruotsalainen kreivi ja sotilas, joka kuoli Suomen sodassa aliluutnantin arvoisena ollessaan vain 15-vuotias. Erityisesti Ruotsissa sankariksi kohotettu von Schwerin on tullut tunnetuksi varsinkin Suomen kansallisrunoilija J. L. Runebergin runoteoksesta Vänrikki Stoolin tarinat.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schwerinin vanha aatelissuku on lähtöisin Pommerista Saksasta ja liitettiin Ruotsin aateliin 1700-luvun alussa. Wilhelm von Schwerinin isoisä, everstimarsalkka Jacob Philip von Schwerin korotettiin vuonna 1766 kreiviksi.[2][3] Wilhelm von Schwerinin isä oli Ruotsille tuolloin kuuluneessa Stralsundissa syntynyt kreivi Fredrik Bogislaus von Schwerin (1764–1832), joka ryhtyi nuorena papiksi ja toimi Ruotsissa Salan kirkkoherrana. Wilhelmin äiti Lovisa Charlotta af Petersens oli tukholmalaisen hovikanslistin tytär ja Erstavikin kartanon perijätär.[1] Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, ja kuudesta pojasta Wilhelm oli kolmas.[4]

Von Schwerin vietti lapsuutensa Erstavikin kartanossa ja kirjoittautui 13-vuotiaana syyskuussa 1806 vuotta vanhemman veljensä Filip Bogislauksen kanssa Karlbergin sotilasakatemiaan eli Ruotsin kuninkaalliseen sota-akatemiaan. Ruotsin jouduttua ahtaalle Suomen sodassa kuningas Kustaa IV Aadolf antoi kesäkuussa 1808 upseeripulan helpottamiseksi määräyksen, jolla parhaiten menestyneet sota-akatemian oppilaat julistettiin heti tutkintonsa suorittaneiksi. Näin von Schwerinistä tuli 11. heinäkuuta vain 15-vuotiaana Svean tykistörykmentin aliluutnantti ja kaksitykkisen patterin päällikkö. Kenraalimajuri Eberhard von Vegesackin komentamaan armeijakuntaan kuulunutta yksikköä oltiin tuolloin juuri lähettämässä Suomeen täydennysjoukoiksi.[1]

Suomen sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Ja jos tykkien luon' edes harjaunut sotavanhus ois,

joku mies, jok' on ruutia haistellut, johon luottaa vois; mut ei, vaan poikapa hento nyt siin', viistoistavuotias, kreivi Schwerin, saa vastata patterista - voiko turvata semmoisiin?"

– Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat 1848. Suom. Paavo Cajander 1889.

Von Schwerinin patteri nousi maihin Kristiinankaupungissa elokuun lopussa, mutta ei päässyt osallistumaan vielä seuraavana päivänä Lapväärtin luona käytyyn yhteenottoon, jossa venäläiset peräätyivät. Patteri sijoitettiin sen jälkeen everstiluutnantti Thure Drufvan joukkojen tueksi turvaamaan etuasemaa Omössan kylään kahden peninkulman päässä Lapväärtistä. Venäläisten palattua von Schwerin sai tulikasteensa 6. syyskuuta[5] Omössassa käydyssä taistelussa ja herätti huomiota rohkeudellaan, vaikka ruotsalaiset joutuivatkin vetäytymään.[1] Everstiluutnantti Drufva kirjoitti taistelusta virallisessa lausunnossaan, että von Schwerin oli ”neuvokas ja kylmä”.[6]

Von Schwerin tykkeineen taistelussa, Carl Staaffin kuvitusta Vänrikki Stoolin tarinoihin vuodelta 1884.

Ratkaisevassa Oravaisten taistelussa 14. syyskuuta 1808 Wilhelm von Schwerinin patteri oli aluksi jälkijoukoissa estämässä eversti Jakov Kulnevin kasakoita ylittämästä pientä siltaa, kun von Schwerin sai luodista osuman jalkaansa.[7] Hän kieltäytyi kuitenkin jättämästä asemaansa ja vihollisen apujoukkojen saapuessa onnistui vielä rynnäköllä pelastamaan patterinsa saartorenkaasta omien puolelle.[1] Teon merkitystä on vaikea arvioida, mutta pidättelemällä venäläisiä von Schwerinin patteri joka tapauksessa antoi taistelussa kärsineille ja ilman ammuksia jääneille ruotsalaisten etujoukoille mahdollisuuden perääntyä pääasemaan.[8] Myöhemmin samana päivänä hän haavoittui ruotsalaisten vastahyökkäystä seuranneessa taistelussa uudelleen ja joutui vihdoin jättämään taistelukentän. Ruotsalaisten linjojen murtuessa hän onnistui vain vaivoin pelastautumaan joutumasta vangiksi.[1]

Von Schwerin kuljetettiin ensin Kokkolaan Kaarlelan pappilan sivurakennukseen, jossa hän kirjoitti 17. syyskuuta vanhemmilleen kuuluisan velvollisuudentuntoaan painottaneen kirjeensä. Kirjeessä hän keskittyi kuvailemaan sotatapahtumia ilmeisesti tajuamatta pian kuolevansa. Seuratessaan vetäytyvää Ruotsin armeijaa von Schwerin näytti välillä jo toipuvan haavoistaan, mutta sai 20. syyskuuta Kalajoella haavakuumeen, ja hänet jouduttiin jättämään jälkeen. Hän kuoli Kalajoella Matturaisen talossa viikkoa myöhemmin oltuaan sodassa tasan kuukauden.[1][7] Viimeiset kahdeksan päivää hän oli kovassa kuumeessa, ja hänen vierellään valvoi loppuun saakka kenraali J. F. Aminoffin adjutantti, luutnantti von Kothen, joka myös hautasi hänet Kalajoen kirkkomaalle.[9]

Muisto, perintö ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myytinrakennus runoissa, kirjallisuudessa ja maalauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schwerinin tarinaa ryhdyttiin romantisoimaan pian hänen kuolemansa jälkeen. Ruotsin nöyryyttävään tappioon päättyneestä Suomen sodasta haluttiin löytää edes jotain sankarillista ja urhoollinen 15-vuotias sankarivainaja sopi tähän tarkoitukseen. Ruotsin hovia lähellä ollut taidemaalari Fredric Westin teki jo syksyllä 1808[5] maalauksen, joka esitti von Schweriniä jättämässä hyvästejä veljelleen. Veli Filip von Schwerin teetti taulusta myöhemmin myyntiin litografioita, jotka levisivät laajalle.[1] Myös isä Fredrik Bogislaus von Schwerin osallistui poikansa sankarimyytin rakentamiseen. Wilhelm von Schwerinin viimeisen kirjeen vanhemmilleen julkaisi ensi kerran Ernst Moritz Arndt jo 1809 saksankielisessä propagandalehdessä Der nordische Kontrolleur.[10] Historioitsija ja runoilija Erik Gustaf Geijer kirjoitti 1813[10] von Schwerinistä ihannoivan runon.[1] Myös ruotsalaiset Lorenzo Hammarskiöld ja Per Atterbom kirjoittivat runoja von Schwerinistä.[5] Sotahistorioitsija Gustaf Montgomery kuvasi von Schweriniä hyvin ylevästi kirjoittamassaan Suomen sodan historiassa. Hän oli itsekin tavannut tämän rintamalla sodan aikana. Montgomeryn teos toimi sitten Suomessa J. L. Runebergin keskeisenä vaikuttimena tämän suunnitellessa Vänrikki Stoolin tarinoita.[1]

Runeberg liitti Vänrikki Stoolin tarinoiden vuonna 1860 ilmestyneeseen toiseen osaan von Schwerinistä kertoneen runon Wilhelm von Schwerin, joka paalutti nuoren aliluutnantin maineen myös Suomessa. Mahdollisesti skandinavistisia herätteitä saanut Runeberg halusi runoteoksensa ensimmäisestä osasta poiketen korostaa nyt myös ruotsalaisten sankaruutta Suomen sodassa.[1] Runebergin lähteenä oli todennäköisesti Illustrerad Tidning -nimisessä ruotsalaislehdessä maaliskuussa 1859 julkaistu kopio von Schwerinin viimeisestä kirjeestä. Kirjeen taistelukuvausten uskottavuutta on joiltain osin myöhemmin epäilty, mutta Runebergia tämä ei häirinnyt – hänen runonsa noudattelee pääosin kirjeen kuvausta tapahtumista.[10] Lisäksi runossa annetaan harhaanjohtavasti ymmärtää von Schwerinin kaatuneen Oravaisten taistelussa, vaikka hän todellisuudessa kuolikin vasta kaksi viikkoa sen jälkeen,[8] ja sanotaan von Vegesackin sekä kenraali Adlercreutzin olleen läsnä hänen paariensa ääressä. Yhtä kaikki Geijerin runo unohtui pian, mutta Runebergin ansiosta von Schwerinin muisto jäi elämään.[10]

Taiteilija Helene Schjerfbeck ikuisti 1886 von Schwerinin kuoleman maalaukseensa Wilhelm von Schwerinin kuolema,[11] joka on sijoitettu Turun taidemuseoon. Albert Edelfelt teki aiheesta Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvituksensa yhteydessä maalauksen, josta on ainakin kaksi eri versiota: vuonna 1893 paperille tehty guassi Wilhelm von Schwerin ja vuodelta 1900 oleva originaalimaalaus Wilhelm von Schwerinin kuolema; molemmat kuuluvat nykyisin Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.[12][13]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schwerinin alkuperäinen hautapaikka jäi sodan jälkeen rakennetun uuden Kalajoen kirkon alle. Kalajokelaiset pystyttivät hänelle hautamuistomerkin vuonna 1903.[14] Omössan taistelupaikalle pystytettiin vuonna 1936 von Schwerinin muistomerkki, jonka suunnitteli Vaasan kaupunginarkkitehti Ingmar Serenius. Sen rahoittivat von Schwerinin suku ja ruotsalaisen Svean kuninkaallisen tykistörykmentin upseerikunta. Paljastustilaisuuteen osallistui noin 1 500 henkeä.[5] Muistomerkin korkokuvan teki Fredrik Lindström jo 1908.[15] Ruotsissa on von Schwerinin muistomerkit Tärnan kansankorkeakoulussa Salassa ja Västeråsin Djäknebergetissä. Hänen sapelinsa on näytteillä Salan maaseurakunnan kirkossa.[5] Oravaisten taistelupaikalla valtatie 8:n tuntumassa on nykyään nähtävyytenä Wilhelm von Schwerinin silta,[15] eli sama silta, jolla hänen tykkinsä olivat pidätelleet venäläisiä[8].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risto Marjomaa: ”Schwerin, Wilhelm von (1792–1808)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 789–790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio. (sama teksti luettavissa myös: Schwerin, Wilhelm von Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.)
  • Johan Wrede: Se kansa meidän kansa on: Runeberg, vänrikki ja kansakunta (suom. Timo Hämäläinen ja Risto Hannula). Gummerus, Helsinki 1988. ISBN 951-20-3278-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Risto Marjomaa: Schwerin, Wilhelm von (1792–1808) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.2.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.11.2012.
  2. Friherrliga ätten Nr 133: von Schwerin Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 11.9.2012.
  3. Jonas Kuschner: Schwerin, von, släkt Svenskt Biografiskt Lexikon. Ruotsin kansallisarkisto. Viitattu 11.9.2012.
  4. Svenska adelns ättar-taflor/Afdelning 3. von Nackreij - Skytte: Tab. 3 Projekt Runeberg. Viitattu 24.9.2012.
  5. a b c d e Harri Blomberg: Finska kriget 1808-1809: Drabbningen vid Ömossa den 6 september 1808 Sydaby.eget.net. Viitattu 11.9.2012.
  6. Wilhelm von Schwerin: Aliluutnantti ja kreivi Keski-Pohjanmaan museo, Kaarlelan pappila. Viitattu 11.9.2012.
  7. a b Wilhelm von Schwerin: Suomen sodan sankari Keski-Pohjanmaan museo, Kaarlelan pappila. Viitattu 11.9.2012.
  8. a b c Martin Hårdstedt: Suomen sota 1808–1809, s. 184–185. WSOY, Helsinki 2007 (alkuteos Finka kriget 1808–1809, Ruotsi 2006).
  9. Wilhelm von Schwerin: Kirje kotiin Keski-Pohjanmaan museo, Kaarlelan pappila. Viitattu 11.9.2012.
  10. a b c d Wilhelm von Schwerin – Hengen voimasta, s. 234–240, teoksessa Se kansa meidän kansa on.
  11. Schjerfbeck, Helene (1862–1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  12. Wilhelm von Schwerin, 1893 Valtion taidemuseo. Viitattu 24.9.2012.
  13. Wilhelm von Schwerinin kuolema, originaalimaalaus Vänrikki Stoolin tarinain kuvitukseen, 1900 Valtion taidemuseo. Viitattu 12.9.2012.
  14. Wilhelm von Schwerin Keski-Pohjanmaan museo, Kaarlelan pappila. Viitattu 11.9.2012.
  15. a b Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotiemme muistomerkit Pähkinäsaaren rauhasta 1323 nykypäivään 1998, s. 59-60. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm von Schwerin.