Tämä on lupaava artikkeli.

Vulture Culture

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vulture Culture
The Alan Parsons Project
Studioalbumin Vulture Culture kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Studio  Abbey Road Studios, Lontoo
 Julkaistu 1985
 Tuottaja(t) Alan Parsons
 Tyylilaji aikuisrock, synth pop
 Kesto 37.59
 Levy-yhtiö Arista
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit
Ammonia Avenue
1984
Vulture Culture
1985
Stereotomy
1986

Vulture Culture on englantilaisen rockyhtye The Alan Parsons Projectin kahdeksas albumi. Albumi julkaistiin vuonna 1984, joissakin maissa tosin vasta seuraavan vuoden puolella. The Alan Parsons Projectin virallinen verkkosivu ilmoittaa julkaisuvuodeksi 1985.

Konseptialbumin teemana on ihmisten häikäilemättömyys ja taloudellinen epätasa-arvo. Teemaan vaikutti yhtyeen jäsentä Eric Woolfsonia häirinnyt huijari, joka osteli hänen nimissään luksustuotteita. Lisäksi Woolfson tapasi joukon lasvegasilaisia huijareita, jotka kehuskelivat tienaavansa rahaa hyväksikäyttämällä muita. Levyn nimi on sanaleikki: ”Culture Vulture” tarkoittaa kulttuurista intohimoisesti innostunutta henkilöä.[1]

Albumi menestyi yhtyeen aiempia albumeja heikommin. Listamenestys oli Manner-Euroopan maissa tästä huolimatta hyvää. Kultalevy Vulture Culturelle myönnettiin Saksassa ja Kanadassa. Albumin jälkimaine on ollut kielteinen, ja sitä pidetään yhtenä The Alan Parsons Projectin huonoimmista.

Taustaa ja nauhoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä Eric Woolfson sai albumiin idean tavattuaan lasvegasilaisia asuntovälittäjiä, jotka kehuskelivat tienaavansa rahaa hyväksikäyttämällä ja huijaamalla ihmisiä. Woolfsonin tapaamat henkilöt ostivat talousvaikeuksiin joutuneiden kaupunkilaisten kodit halvalla ja myivät ne eteenpäin suurella voitolla. Lisäksi he huijasivat lentoyhtiöiltä rahallisia korvauksia ja ilmaisia matkoja varaamalla paikkoja jo valmiiksi täyteen myydyistä lentokoneista.[1]

Aiheen valintaan vaikutti myös Woolfsonia 1980-luvun alussa häirinnyt huijari, joka osteli hänen nimissään luksusautoja ja huviveneitä. Joku antoi lisäksi Woolfsonin nimissä haastattelun Billboard-lehdelle ja pestasi kitaristi Al Di Meolan olemattomiin äänityksiin. Huijariepisodista kertoo kappale ”Somebody Out There”.[1]

Vulture Culture on The Alan Parsons Projectin ainoa albumi, jolla ei ole mukana orkesterisäestystä. Orkesterin ja kuoron sovituksista muilla albumeilla vastannut Andrew Powell ei osallistunut albumin tekemiseen lainkaan.[2] Albumilta jätettiin pois ”No Answers Only Questions” -niminen kappale, joka folk-henkisenä ei sopinut rockkappaleiden joukkoon.[1]

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun puolivälin albumeillaan The Alan Parsons Project luopui varhaistuotantonsa progressiivisuudesta. Sen sijaan Vulture Culture edustaa tuolloin suosittua synth popia ja AOR-musiikkia.[3]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Allmusic[4]
Mike DeGagne
2/5 tähteä
The Encyclopedia of Popular Music[5]
Colin Larkin
2/5 tähteä

Discogs-sivuston mukaan Vulture Culture ilmestyi 1984, mutta joissakin maissa se tuli saataville vasta seuraavan vuoden puolella.[6] The Alan Parsons Projectin virallinen verkkosivu ilmoittaa julkaisuvuodeksi 1985.[1]

Albumilta julkaistiin neljä singleä: ”Let’s Talk About Me”, ”Sooner or Later”, ”Days Are Numbers (The Traveller)” ja ”The Same Old Sun”. Nimikappaleesta julkaistiin lisäksi 12″ club-remix.[7] ”Days Are Numbers” oli Billboardin singlelistalla parhaimmillaan sijalla 71.[8]

Vulture Culture ei menestynyt yhtyeen aiempien albumien tavoin. The Alan Parsons Project oli 1980-luvun alussa nauttinut suurta suosiota esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Vulture Culturen myyntiluvut jäivät kuitenkin molemmissa maissa melko vaatimattomiksi.[9][10] Saksassa ja Kanadassa albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän, mutta niissäkin myyntiluvut olivat yhtyeen parhaita vuosia heikommat.[11][12] Listamenestys oli tästä huolimatta varsin hyvää. Saksassa albumi oli listaykkönen ja kymmenen suosituimman joukkoon se ylsi myös Sveitsissä, Alankomaissa, Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa.[13]

Sekä AllMusic-sivusto että Colin Larkinin The Encyclopedia of Popular Music nimeävät Vulture Culturen yhdeksi The Alan Parsons Projectin huonoimmista albumeista.[14][5] AllMusicin arvostelijan Mike DeGagnen mukaan levyn kappalemateriaali on aiempaa heikompaa ja albumi epäonnistuu moniulotteisen teemansa käsittelyssä. Kokonaisuus ei ole musiikillisesti yhtenäinen, vielä vähemmän sanoituksiltaan. Mukana on silti jokunen onnistunut kappale, kuten kaivattua ”elämää” tarjoava instrumentaali ”Hawkeye” sekä erityisesti Chris Rainbow’n laulama kaunis balladi ”Days Are Numbers (The Traveller)”.[4]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Lähde
 Alankomaat 3. 11 [13]
 Iso-Britannia 40. 5 [15]
 Itävalta 10. 12 [13]
 Norja 9. 8 [13]
 Ruotsi 7. 7 [13]
 Saksa 1. 18 [13]
 Sveitsi 2. 13 [13]
 Uusi-Seelanti 15. 5 [13]
 Yhdysvallat 46. 19 [16]

Sertifikaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Sertifikaatti Toimitukset tai myynti Lähde
 Kanada Gold record icon.svg kultalevy 50 000 [11]
 Saksa Gold record icon.svg kultalevy 250 000 [12]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittamiksi. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.

A-puoli

  1. ”Let’s Talk About Me” (David Paton) – 4.29
  2. ”Separate Lives” (Eric Woolfson) – 4.59
  3. ”Days Are Numbers (The Traveller)” (Chris Rainbow) – 4.31
  4. ”Sooner or Later” (Eric Woolfson) – 4.25

B-puoli

  1. ”Vulture Culture” (Lenny Zakatek) – 5.22
  2. ”Hawkeye” (instrumentaali) – 4.26
  3. ”Somebody Out There” (Colin Blunstone) – 4.55
  4. ”The Same Old Sun” (Eric Woolfson) – 5.25

Vuoden 2007 uusintapainoksen bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”No Answers Only Questions” (final version) – 2.12
  2. ”Separate Lives” (alternative mix) – 4.18
  3. ”Hawkeye” (demo) – 3.18
  4. ”The Naked Vulture” – 10.43
  5. ”No Answers Only Questions” (the first attempt) – 2.56

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sessiomuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vulture Culture (1985) The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  2. FAQ – Your questions answered! The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  3. Tuffnell, Scott (”AtomicCrimsonRush”): VULTURE CULTURE – The Alan Parsons Project Prog Archives. 22.1.2013. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  4. a b DeGagne, Mike: The Alan Parsons Project: Vulture Culture. AllMusic. Viitattu 13.10.2020.
  5. a b Larkin, Colin: ”Parsons, Alan”, The Encyclopedia of Popular Music. Omnibus Press, 2011. ISBN 0857125958. Google-kirjat (viitattu 26.8.2020). (englanniksi)
  6. The Alan Parsons Project ‎– Vulture Culture. Discogs. Viitattu 2.9.2020.
  7. The Alan Parsons Project: Singles & EPs. Discogs. Viitattu 13.10.2020.
  8. Chart History: The Alan Parsons Project. Billboard. Viitattu 13.10.2020.
  9. Les Certifications (Hakusana ”Alan Parsons”.) Syndicat National de l'Édition Phonographique. Viitattu 10.10.2020. (ranskaksi)
  10. Gold & Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Recording Industry Association of America (RIAA). Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  11. a b Gold/Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Music Canada. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  12. a b GOLD-/PLATIN-Datenbank (Hakusana ”Alan Parsons”.) Bundesverband Musikindustrie. Viitattu 10.10.2020. (saksaksi)
  13. a b c d e f g h The Alan Parsons Project - Vulture Culture. Austrian Charts. Viitattu 10.10.2020.
  14. The Alan Parsons Project: Discography. AllMusic. Viitattu 3.10.2020.
  15. ALAN PARSONS PROJECT. Official Charts, The Official UK Charts Company 2020. Viitattu 10.10.2020.
  16. Vulture Culture - The Alan Parsons Project. Billboard. Viitattu 10.10.2020.