Vladimir Kokovtsov
| Vladimir Kokovtsov | |
|---|---|
| Влади́мир Коковцо́в | |
 |
|
| Venäjän pääministeri | |
| Monarkki | Nikolai II |
| Edeltäjä | Pjotr Stolypin |
| Seuraaja | Ivan Goremykin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1852 Gorna-Pokrovskoje, Novgorodin kuvernementti |
| Kuollut | 29. tammikuuta 1943 (90 vuotta) Pariisi, Ranska |
Vladimir Nikolajevitš Kokovtsov (ven. Влади́мир Никола́евич Коко́вцов; 18. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1852 Gorna-Pokrovskoje, Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 29. tammikuuta 1943 Pariisi, Ranska)[1][2] oli venäläinen valtiomies ja kreivi, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1911–1914 sekä finanssi- eli valtiovarainministerinä vuosina 1904–1905 ja 1906–1914.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokovtsovin vanhemmat olivat rautatieinsinöörijoukkojen everstiluutnantti Nikolai Vasiljevitš Kokovtsov ja Aglaide Nikolajevna Strahova.[2][1] Hän kuului isänsä puolelta merkittävään maanomistajasukuun, joka oli aateloitu vuonna 1627, ja myös hänen äitinsä oli vanhaa sukua.[2]
Kokovtsov opiskeli vuosina 1863–1867 Pietarin klassillisessa kymnaasissa ja vuosina 1867–1873 Keisarillisessa Aleksanterin lyseossa.[2] Hän työskenteli sen jälkeen Venäjän oikeusministeriössä, ja oli vuosina 1882–1890 vankeinhoitohallinnon apulaispäällikkönä ja osallistui Venäjän vankilajärjestelmän uudistamiseen. Vuosina 1890–1891 hän oli valtakunnanneuvoston kanslian talousosaston alivaltiosihteerinä ja vuosina 1891–1895 valtiosihteerinä sekä vuosina 1895–1896 valtakunnansihteerin apulaisena.[2][1][3] Vuonna 1896 Kokovtsov siirtyi finanssiministeriöön ministeri Sergei Witten apulaiseksi. Hän sai tasapainottaa valtion budjettia menoleikkauksilla.[2][1] Vuonna 1900 Kokovtsov nimitettiin muiden virkojensa ohella senaattoriksi, ja vuosina 1902–1904 hän oli valtakunnansihteerinä.[1]
Kokovtsov nimitettiin helmikuussa 1904 Venäjän finanssiministeriön johtajaksi ja huhtikuussa finanssiministeriksi.[3] Hänen päätehtäväkseen muodostui Venäjän–Japanin sodan rahoittaminen. Hän erosi vallankumouksen aikana marraskuussa 1905, kun Witte tuli hallituksen johtoon.[2] Kokovtsov nimitettiin samoihin aikoihin valtakunnanneuvoston jäseneksi ja hän sai todellisen valtioneuvoksen arvonimen.[3][1] Hän toimi uudelleen finanssiministerinä Ivan Goremykinin ja Pjotr Stolypinin hallituksissa vuosina 1906–1911 ja ajoi konservatiivista finanssipolitiikkaa.[2] Kokovtsov halusi pitää ruplan vaihtokurssin vakaana ja vakiinnuttaa valtiontalouden sodan ja vallankumouksen jäljiltä talouskasvun mahdollistamiseksi. Tämä edellytti hänen mielestään säästöjä julkisissa menoissa sekä valtion kulta- ja valuuttavarantojen kerryttämistä.[1]
Kokovtsov alkoi johtaa hallitusta Stolypinin murhan jälkeen ja hänet nimitettiin pääministeriksi 24. syyskuuta (J: 11. syyskuuta) 1911,[4] minkä lisäksi hän jatkoi edelleen myös finanssiministerinä. Kaksoisrooli ajoi hänet useasti vastakkain hallinnon vanhoillisempien edustajien sekä keisari Nikolai II:n kanssa.[2] Oikeistopoliitikot syyttivät Kokovtsovia siitä, että hän antoi duuman ”sekaantua valtion asioihin” eikä puuttunut lehdistön kirjoitteluun.[1] Kokovtsov joutui eroamaan hallituksesta 12. helmikuuta (30. tammikuuta) 1914.[4] Hän sai samana vuonna kreivin arvon.[2]
Kokovtsov vangittiin lyhyeksi aikaa vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Toukokuusta 1917 alkaen hän asui tiluksillaan Novgorodin kuvernementissa ja marraskuusta alkaen Kislovodskissa. Maaliskuun 1918 Brest-Litovskin rauhan jälkeen hänet valittiin ”Venäjän etujen Saksassa suojelun liitto” -nimisen järjestön johtoon, mutta heinäkuussa 1918 bolševikit pidättivät hänet lyhyesti uudelleen Pietarissa.[1] Marraskuussa 1918 Kokovtsov pakeni Venäjältä ensin Suomeen ja sieltä Lontooseen ja seuraavana vuonna Pariisiin.[1][2] Hän julkaisi vuonna 1933 kaksiosaiset muistelmat.[2] Hän oli keskushenkilö venäläisten emigranttien joukossa kuolemaansa asti.lähde? Kuoltuaan 90-vuotiaana vuonna 1943 hänet haudattiin Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle.[1]
Suomen-politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokovtsov kuului vuodesta 1908 Venäjän hallituksen alaisena toimineeseen Suomen asiain neuvottelukuntaan.[5] Hän ei ollut Stolypinin kaltainen venäläisen nationalismin kannattaja ja vastusti vuonna 1908 uuden esittelyjärjestyksen säätämistä Suomen suuriruhtinaskunnalle. Hän ei ollut kuitenkaan erityisen kiinnostunut Suomesta ja jatkoi pääministerinä Stolypinin aloittamaa venäläistämispolitiikkaa Suomessa. Kokovtsov näki sen puhtaasti hallinnollisena asiana ja vei eteenpäin Stolypinin aikana valmisteltuja hankkeita.[2][5] Kokovtsovin hallituksen aikana säädettiin vuonna 1912 yhdenvertaisuuslaki, joka antoi kaikille Venäjän kansalaisille Suomessa samat oikeudet kuin suomalaisille poliittisia oikeuksia lukuun ottamatta, minkä lisäksi Suomen luotsilaitos venäläistettiin ja eräiden Karjalankannaksen rajapitäjien erottamista Suomesta ja liittämistä suoraan Venäjään suunniteltiin.[2] Historiantutkija Osmo Jussilan mukaan Kokovtsov kuitenkin hillitsi niin sanotun suuren venäläistämisohjelman valmistelijoiden pyrkimyksiä viedä Suomen venäläistämistä vielä pitemmälle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Birthday anniversary of Vladimir N. Kokovtsov, Russian statesman, count, minister of finance of the Russien empire (englanniksi) Boris Jeltsinin presidentin kirjasto. Viitattu 19.5.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hannu Immonen: Kokovtsov, Vladimir (1852 - 1943) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Коковцов, Владимир Николаевич (venäjäksi) Brockhaus-Jefron-tietosanakirja, 1905 (Wikiaineisto). Viitattu 19.5.2023.
- ↑ a b Владимир Николаевич Коковцов Hrono.ru. Viitattu 19.5.2023.
- ↑ a b c Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 715, 719, 720, 735. WSOY, Helsinki 2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Kokovtsov Wikimedia Commonsissa
- Nykyajan poliittisia paljastuksia: Sanomalehdistön inhoittava lahjottavuus, Kansan Kuvalehti, 26.2.1932, nro 9, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kuolemaan tuomittu hallitusjärjestelmä. Venäjän ent. pääministeri, kreivi Kokovtsev esittelee muistelmissaan syitä, jotka johtivat tsaarinvallan luhistumiseen, Helsingin Sanomat, 14.01.1934, nro 12, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
