Virpi Miettinen
| Virpi Miettinen | |
|---|---|
 Miss Suomi 1965, Virpi Miettinen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1946 Lappeenranta |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | evankelista |
Virpi Miettinen (s. 10. huhtikuuta 1946[1] Lappeenranta[2]) on vuoden 1965 Miss Suomi. Hän sijoittui vuonna 1965 1. perintöprinsessaksi Miss Eurooppa-, Miss International Beauty- ja Miss Universum -kisoissa. Miss Skandinavia -kilpailuissa hän oli 2. perintöprinsessa. Hän menestyi myös vuoden 1963 Mannekiinikuningatar-kilpailussa, jonka järjesti mannekiinikoulu Sanelma Vuorre.[3]
Miettinen on kotoisin Porvoosta, mutta hänellä on isänsä Viljon ja äitinsä Eila Kaskisen kautta sukujuuret Viipurissa.[4] Hän toimi mallina muun muassa Pierre Balmainin ja Chanelin muotihuoneella sekä Itävallan kauppahuoneella liki 20 vuotta. Hän työskenteli vuosina 1972–1974 Philip Morrisin varikkoemäntänä F1-kisoissa.[5]
Virpi Miettinen avioitui mainostoimittaja,[6] paroni Caesar von Walzelin kanssa, ja he asuivat Wienissä. Pari erosi virallisesti vuonna 1972.[3] Miettinen meni vuonna 1973 naimisiin diplomaatti Jukka Nysténin kanssa, mutta he erosivat vuonna 1978. Heillä on 1974 syntynyt tytär.[7]
1980-luvulla Miettisen elämä koki haaksirikon. Hän on puhunut julkisuudessa avoimesti alkoholi- ynnä muista ongelmistaan ja uskoontulostaan ja toimii nykyisin Porvoon Sanaseurakunnan evankelistana.[8][9] Miettinen on ollut kokonaan raittiina 1990-luvun alusta lähtien.[10] Sisustusarkkitehti Pekka Perjon (1936–2020[11]) kanssa hän oli naimisissa 11 vuoden ajan.[12] Neljäs aviomies oli Simo Nieminen vuosina 2000–2001.[13]
Matti Heinivaho levytti Miettisestä tämän missivuotena laulun ”Pikkuneiti porvoolainen” ("Fröken Fräken ifrån Fryken"), suomentajana Saukki eli Sauvo Puhtila.[14]
Miettinen on näytellyt elokuvissa Jussi Pussi (ohjaus Ere Kokkonen, 1970) ja Pi pi pil... pilleri (ohjaus Visa Mäkinen salanimellä Frank Siponen, 1982).
Miettisellä todettiin marraskuussa 2002 rintasyöpä.[15]
Virpi Miettinen aloitti 2000-luvun lopulla kansalaisopistossa maalaamisen, joka oli jo nuoruudessa hänelle tärkeä harrastus ja piti ensimmäisen oman taidenäyttelyn vuonna 2012 Haikon kartanossa.[16]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Satakielet pähkinäpuussa. Toimittanut Leena Huhtaniemi. Uusi tie, 1994. ISBN 951-619-271-8
- Miettinen, Virpi & Nieminen, Tuula: Tuhma prinsessa: Selviytymistarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9855-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Virpi Miettinen Elonetissä.
- ↑ Miettinen, Virpi – Nieminen, Tuula: Tuhma prinsessa - Selviytymistarina (Näyte e-kirjasta.) 2018. Tammi. Arkistoitu 21.12.2019.
- ↑ a b Kirjassa Virpi Miettisen värikäs elämä: Loistoa ja rahaa, mutta myös riippuvuuksia ja tuhoavia ihmissuhteita Iltalehti. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Timo T. A. Mikkonen: Tästä muodostuu missin menestyksen salaisuus Studio55.fi. 6.4.2011. Viitattu 19.11.2013.
- ↑ Jokinen, Juha Veli: Ex-missi Virpi Miettinen hulluista vuosistaan: ”Join satatuhatta markkaa vuodessa.” Iltalehti. 14.10.2014. Viitattu 17.1.2015.
- ↑ HS 50 vuotta sitten sunnuntaina 4.9.1966: Virpi ja Caesar vihittiin Porvoossa Helsingin Sanomat. 4.9.2016. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Kemppinen, Pirjo: Virpi Miettisen tytär Nina Nysten: ”En ole äidille katkera.” Seura. 2.6.2018. Otavamedia. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Anteeksianto pelasti Virpi Miettisen takaisin elämään 7.4.2012. Uusimaa. Arkistoitu 23.3.2014. Viitattu 19.11.2013.
- ↑ Missi Virpi Miettinen menetti terveyden, omaisuuden ja rakkaudet – Suru kääntyi voitoksi Studio55.fi. 25.4.2013. Viitattu 17.1.2015.
- ↑ Virpi Miettinen menetti koko omaisuutensa 1990-luvulla: "Niiden, jotka aiheuttivat sen, pitäisi osata hävetä" www.iltalehti.fi. Viitattu 6.1.2021.
- ↑ Routarinne, Sara ym.: Sisustusarkkitehdin ratkaisut syntyivät vuoropuhelusta. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 18.12.2020, s. B 17. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Quinlan, Eija: Ex-missi avoimena: Minulta huijattiin omaisuus ja parisuhdeväkivalta raastoi Helsingin Uutiset. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Virpi Miettiselle avioero tuli yllätyksenä Ilta-Sanomat. 6.7.2001. Viitattu 21.12.2019.
- ↑ Pikku neiti porvoolainen Äänitearkisto. Arkistoitu 2.2.2018. Viitattu 19.11.2013.
- ↑ Virpi Miettinen: "Päätin, etten kuole tähän" Iltalehti. 6.2.2007. Viitattu 19.11.2013.
- ↑ Virpi Miettisen taulut kertovat elämän koko kirjosta Uusimaa. 1.3.2013. Viitattu 18.3.2019.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virpi ja Caesar 19.12.1969. Ylen Elävä arkisto.
- Virpi Miettinen Elonetissä.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
