Ville Haapasalo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ville Haapasalo
Ville Haapasalo vuonna 2010.
Ville Haapasalo vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. helmikuuta 1972 (ikä 47)
Hollola
Ammatti Näyttelijä ja televisiojuontaja
Puoliso Saara Hedlund[1]
Näyttelijä
Palkinnot
RusStatePrize.jpg
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ville Juhana Haapasalo (ven. Вилле Юхана Хаапасало, s. 28. helmikuuta 1972 Hollola)[2] on suomalainen näyttelijä ja televisiojuontaja, joka tunnetaan yleisesti Venäjällä ja Suomessa. Haapasalo on erityisen kuuluisa Venäjällä, minkä mukaisesti talouslehti Forbes arvioi hänet vuonna 2013 maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalo on alun perin kotoisin Hollolasta, ja hän harrasti lapsena teatterinäyttelemistä, jääkiekkoa ja kansantansseja. Hän oli erityisen innostunut näyttelemisen ohella jääkiekosta, jonka lopetti 19-vuotiaana.[4] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi lahtelaisesta Salpausselän lukiosta keväällä 1991, Haapasalolla oli aikomuksena lähteä Isoon-Britanniaan pyrkimään teatterikorkeakouluun.[5]

Kuultuaan sattumalta samasta opiskelumahdollisuudesta Neuvostoliiton Leningradissa eli nykyisessä Venäjän Pietarissa, päättikin hän lähteä sinne pääsykokeisiin täysin venäjän kieltä taitamattomana. Haapasalo sai opiskelupaikan pietarilaisesta teatteriakatemiasta, jossa hän aloitti opinnot ylioppilasvuotenaan akatemian ensimmäisenä ulkomaalaisena.[6] Haapasalo oppi opiskelujensa aikana venäjän kielen erinomaisesti ääntämistä myöten ja valmistui vuonna 1995.

Työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalosta tuli yhtäkkiä julkisuuden henkilö Venäjällä elokuvan Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia menestyksen vuoksi. Ensi-ilta oli Sotšin elokuvajuhlilla vuonna 1995. Elokuva oli äärimmäisen pienellä budjetilla valmistettu, mutta suurena yllätyksenä se nousi suosioon,[7] ja on edelleenkin Venäjän kaikkien aikojen katsotuin komedia.lähde? Sille valmistui kolme vuotta myöhemmin jatko-osa Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia (1998), jossa Haapasalolla oli sivuosarooli.[8]

Huolimatta suuresta näkyvyydestään Venäjällä, hän pysyi pitkään varsin tuntemattomana Suomessa. Haapasalon voidaan katsoa tulleen kuuluisaksi Suomessakin vuonna 2002 näyteltyään pääosaa venäläisessä elokuvassa Käki, joka levitettiin Suomenkin markkinoille. Haapasalo palkittiin roolisuorituksestaan Venäjän elokuvataiteen valtionpalkinnolla. Hän sai myös maan valtiontaiteilijan nimikkeen ja oikeuden taiteilijaeläkkeeseen Venäjältä.[9]

Ensimmäinen Haapasalon isännöimä suomalainen televisio-ohjelma oli Perjantai-illan unelma, jota esitettiin vuosina 2005–2006. Hän on myös juontanut muun muassa Venäjälle ja Yhdysvaltoihin sijoittuvia matkailusarjoja.[10]

Haapasalo on myös teatterinäytellyt esimerkiksi Koko-teatterissa, ja toiminut ääninäyttelijänä muun muassa animaatioelokuvissa Naapurini Totoro ja Itse ilkimys.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalo on naimisissa näyttelijä Saara Hedlundin kanssa,[11] ja heillä on kaksi lasta.[1] Lisäksi Haapasalolla on poika (s. 2009) ohjaaja Tina Barkalajan kanssa.[12][13]

Ravintola Purpur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 syyskuussa Haapasalo avasi Helsingin Punavuoreen Purpur-nimisen georgialaisen ravintolan.[14] Hän avasi myös toisen Purpur-ravintolan vuoden 2017 lokakuussa Tampereen Frenckelinaukion reunalle.[15] [16]

Elokuvia ja TV-ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pakkaus (2000)
  • Maamiehen päiväkirja (2000)
  • Virkamies (2002)
  • Kahakka (2002)
  • Focused (2002)
  • Perjantai (2003)
  • Luonto ja terveys (2006)[19]
  • Luola (2008)
  • Tunarit (2010)

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

Opetusohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonnettuja suomalaisia televisio-ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia televisiosarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sapuskaa, Harashoo! – Ville Haapasalo (Internet Archivessa, tallennettu 27.2.2014) MTV.fi. Viitattu 10.12.2015.
  2. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  3. Ville Haapasalo - Hänet on ryöstetty ja hakattu, häntä on osoitettu aseilla ja ammuttu www.iltasanomat.fi. Viitattu 13.11.2013.
  4. Ville Haapasalo on lähes miljoonan yhteiskuvan mies hs.fi. Viitattu 13.2.2014.
  5. Ville Haapasalo oppi venäjän kielen elämänkoulussa
  6. Ville Haapasalo Nordisk Film. Viitattu 17.11.2006.
  7. Taiteilijaelämää: Ville Haapasalo (videohaastattelu) areena.yle.fi. Viitattu 11.10.2018.
  8. a b Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia (12) yle.fi. Viitattu 23.1.2013.
  9. "Sisältöjen tuotantoa venäläisten kanssa" Kknet.fi. Viitattu 24.10.2012.
  10. Ville 30 päivässä -sivusto Ville 30 päivässä -sivusto, Yleisradio. Viitattu 30.1.2017.
  11. Joulukuun leffatähti: Ville Haapasalo Nordisk Film. Viitattu 12.1.2013.
  12. Ville Haapasalo: "Tšerez dva goda uidu iz kino!" 18.2.2010. Komsomolskaja pravda, kp.ru. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  13. U zvezdy filma "Osobennosti natsionalnoi ohoti" 37-letnego Ville Haapasalo rodilsja syn 15.10.2009. Kiova: Fakty i kommentarii, fakty.ua. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  14. Marketta Karjalainen: Nyt se tapahtuu: Ville Haapasalon Purpur avaa ovensa ylihuomenna 28.9.2016. Vantaan Sanomat. Viitattu 31.1.2017.
  15. Kurkistus Tampereen georgialaisravintola Purpurin avajaisiin Savusuolaa. 12.11.2017. Viitattu 20.4.2018.
  16. Jenna Keto-Tokoi: Ville Haapasalon vasta avatusta ravintolasta saa sisäelinpaistosta ja kylmää kanaa – Tällainen on uusi ravintola Tampereella 2.11.2017. www.aamulehti.fi. Viitattu 6.10.2018.
  17. a b Lehti: Suomalaisnäyttelijä tähdittää venäläistä gay-komediaa 16.10.2009. Mtv3.fi. Viitattu 13.01.2010.
  18. HS: Ville Haapasalon ja Sharon Stonen elokuva teattereihin Iltalehti, iltalehti.fi. 27.12.2013. yle.fi. Viitattu 3.1.2013.
  19. ”Bury me in Leningrad, my son” Fantomatico.org. Viitattu 13.12.2006. (englanniksi)
  20. Venäjää matkailijoille, tv-sarja yle.fi. Viitattu 23.1.2013.
  21. Venäjää matkailijoille, verkkokurssi yle.fi. Viitattu 23.1.2013.
  22. Ykkösdokumentti: Sota ilman voittoa yle.fi. Viitattu 30.1.2013.
  23. Pietarin myytti (7-osainen dokumenttisarja) 20.05.2011. yle.fi. Viitattu 30.1.2013.
  24. Sapuskaa, harasoo! Telvis.fi. Viitattu 10.12.2010.
  25. Superjulkkis Ville Haapasalo tunnetaan Itä-Siperiassakin (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, hs.fi. 5.10.2013. Viitattu 8.12.2013.
  26. Jäämeri 30 päivässä, alkaen 1.1.2014 yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
  27. http://www.nelonen.fi/ohjelmat/haapasalo-goes-america
  28. Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä alkaa tammikuussa 25.11.2014, päivitetty 5.12.2014. yle.fi. Viitattu 7.1.2015.
  29. Volga 30 päivässä alkaa loppiaisena 9.12.2015. yle.fi. Viitattu 10.12.2015.
  30. http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/2057091-arman-reissaa-kevaalla-suomessa-hedberg-lahtee-grillille-ja-haapasalo-lomalle---sieppi-lahettaa-ummikot-ulkomaille
  31. Villen keittiö 30 minuutissa 23.9.2016. Yleisradio. Viitattu 30.1.2017.
  32. Altai 30 Päivässä 21.3.2017. Yleisradio. Viitattu 29.4.2017.
  33. Haapasalon Suomi Aito Media. Viitattu 15.8.2018.
  34. Tappajan näköinen mies MTV.fi. Viitattu 6.4.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]