Velipuolikuu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Velipuolikuu
Tunnusteksti ensimmäisestä jaksosta
Tunnusteksti ensimmäisestä jaksosta
Tyyli sketsisarja
Kestoaika noin 30 minuuttia
Luoja(t) Kari Heiskanen
Heimo Holopainen
Kari Kyrönseppä
Pirkka-Pekka Petelius
Pääosissa Pirkka-Pekka Petelius
Pirjo Bergström
Kari Heiskanen
Esko Hukkanen
Seija Kareinen
Eeva Litmanen
Robin Relander
Niko Saarela
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko Yle TV1
Esitetty syksy 1983 – toukokuu 1984
Jaksoja 15
Tuotanto
Ohjaaja(t) Kari Kyrönseppä
Käsikirjoittaja(t) Kari Heiskanen
Heimo Holopainen
Kari Kyrönseppä
Pirkka-Pekka Petelius
Tuotantoyhtiö(t) Yleisradio
Palkinnot
Voitetut Venla (1984) (kunniamaininta)
Venla (1985 (kunniamaininta)
Montreux'n Kultainen ruusu: hopeasija (1984)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Velipuolikuu on Yleisradion tuottama vuosina 1983–1984 valmistunut sketsiviihdesarja. Sarjaan valmistui 14 normaalia jaksoa, ja yksi erikoisjakso Raw War, joka osallistui vuoden 1984 Montreux'n filmifestivaaleille. Jakso voitti festivaaleilla hopeisen ruusun.

Sarja on julkaistu kokonaisuudessaan DVD:nä. 2000-luvun alussa sarja julkaistiin myös kahtena VHS-kasettina. Ensimmäinen kasetti nimeltään Hömppä on hömppää sisälsi jaksot 1-8 ja toinen kasetti nimeltään Oletteko nähneet tätä? sisälsi jaksot 9-14 sekä Raw War -erikoisjakson.

Sarjan käsikirjoittajajoukko teki Velipuolikuun jälkeen vielä sketsisarjan Mutapainin ystävät, joka esitettiin 1984–1985.

Sarjan suunnittelun alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1982 Yle TV1:n ohjaaja Kari Kyrönseppä oli katsomassa Ryhmäteatterin kesäteatterinäytelmää Impi vaarassa Suomenlinnassa, muttei juuri innostunut näkemästään. Kyrönseppä kuitenkin kiinnitti huomiota sivuroolissa olevaan Pirkka-Pekka Peteliukseen, joka touhusi omiaan varsinaisen juonen ohessa.[1]

Kyrönseppä oli kotvan pohtinut Yle TV1:lle uudenlaista viihdesarjaa, ja tiedusteli Peteliuksen halukkuutta lähteä sarjan tekoon. Petelius muistelee, että "se oli ihan häkellyttävä tarjous.". Kaksikko alkoi tavata toisiaan ja yrittivät saada ideoita kasaan. Lopulta päätettiin sarjan muodoksi sketsisarja. Neuvottelun tuloksena syntyi sekuntikellontarkka ohjelmarunko, jonka sisään rakennettiin nauruhermoihin johtava kaari. Petelius kuvailee, että ohjelmaan laadittiin erilliset osiot, jotka olivat tunteiden dramaturgia, hulvattomat hauskeet, verbaali hauskuus ja parodiat. Kyrönseppä rekrytoi Peteliuksen lisäksi käsikirjoittajatiimiin täydennykseksi Heimo Holopaisen ja Kari Heiskasen.[1]

Tekijät eivät miettineet sarjalle ensisijaista kohderyhmää. Kyrönsepän mukaan sarjan alettua yhdeksi avainjoukoksi katsojakunnassa muodostuivat koululaiset. Hänen mukaan ”jos ne puhuvat maanantaina välitunnilla innoissaan sarjasta, niin sitten ollaan oikeassa suunnassa.”[2]

Sarjan näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petelius pyysi näyttelijäkollegansa Kari Heiskasen mukaan sarjaan, joka sopi ohjaajalle vallan mainiosti. Kyrönseppä muistelee, että "heidän kemiansa näytti pelaavan loistavasti, etenkin sen jälkeen kun Heiskanenkin alkoi kirjoittaa.".[1]

Sopivien naisnäyttelijöiden löytäminen tuotti erityisiä vaikeuksia, mutta Eeva Litmanen osoittautui löydöksi. Miessivuroolienkaan täyttäminen ei ollut helppoa. Esko Hukkasesta saatiin Heiskaselle ja Peteliukselle hullutteluja tasapainotteleva vanhemman sukupolven näyttelijä. Hukkasen jäljittelemätön artikulaatio toi sarjaan sen kaipaaman lisämausteen.[2]

Sarjan muissa sivurooleissa näyttelivät Pirjo Bergström, Niko Saarela, Robin Relander ja Seija Kareinen.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petelius muistelee, että kuuden ensimmäisen jakson jälkeen saatu palaute oli ”pelkkää haukkumista”. Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava kirjoitti sarjan ensiesitysaikaan, että ”ei ymmärrä ohjelmasta mitään”. Hän ei tiennyt ovatko sketsit hauskoja, ja ihmetteli mitä nämä oikein ovat. Kyrönsepän mukaan sketsien aiheet eivät niinkään herättäneet ärtymystä, vaan yleistä kohellusta pidettiin mauttomana. Kyrönseppä sai jopa tappouhkauksen erään kunnan nimismieheltä. Peteliuksen mukaan katsojien ja kriitikoiden suhtauminen muuttui kuuden ensimmäisen jakson jälkeen kertaheitolla ja yllättäen. Hän toteaakin, että ”jaksojen rakenne rupesi varmaan toimimaan”.[3]

Esitysajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja esitettiin ensimmäisen kerran syksyn 1983 ja kevään 1984 aikana. Vuonna 1984 esitettiin Isovelipuolikuu -niminen koosteohjelma, joka sisälsi sarjan parhaita sketsejä ja musiikkiesityksiä. Koosteohjelmasta julkaistiin Yle Tallennemyynnin kirjastotallenne vuonna 1999.

Sarja esitettiin uusintana kesällä 1994.[4] Toinen uusinta sarjasta esitettiin vuonna 2003, jolloin sarjan sketsit oli tiivistetty yhdeksään koostejaksoon.[5] Ohjaaja Kyrönsepän mukaan koostejaksoista poistettiin sketsit, jotka eivät alun pitäenkään toimineet.[5]

Sketsit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan sketsit yhdistivät absurdin huumorin turvalliseen perinneviihteseen. Tekijät pyrkivät ja pääsivät eroon suomalaisen sketsiperinteen helmasynnistä, aleviivaavasta huumorin selittelystä. Velipuolikuu erottui muista sen aika sketsisarjoista siten, että sketsit olivat lyhyitä ja erilaisia, kun taas muissa sarjoissa ne olivat yleensä liian pitkiä.[1]

Balle Ramstedts Pankaka-show[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balle Ramstedt on pelle-esiintyjä, joka kertoilee ruotsin kielellä erilaisia puujalkavitsejä, ja haastattelee vieraita. Sketsit loppuvat lähinnä vieraan nöyryyttämiseen esimerkiksi piikillä takapuoleen tökkimällä tai heittämällä kakku naamaan. Petelius kertoo hahmon syntyneen riikinruotsalaisesta hokemasta ”God fredag afton mina damer och herrar”.[6]

Fylli-täti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fylli-täti on parodia Kylli Kosken pitämistä satuohjelmista. Fylli piirtelee fläppitaululle tussilla ja kertoilee samalla tarinaa.

Kaikkitietävä autonkorjaaja Toni Piirainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toni Piirainen on autonkorjaaja, jonka erikoispiirre on kaiken maailman asioiden tietäminen.[7] Hän on toiminut autonkorjaajan töiden lisäksi Eduskuntatalon talonmiehenä. Kyseinen sketsi oli ensimmäisiä Kari Heiskasen kirjoittamia tekstejä.[7]

Pontsan perhe ja laskiämpäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pontsan perhe on viettämässä kahvihetkeä, kunnes perheen pojan Arvin vaimo (Litmanen) pyytää miestään (Heiskanen) viemään laskiämpärin ulos mennessään. Kommunikointi tuottaa ongelmia kahvipöydässä. Keskustelun lopuksi vaimo päättää viedä ämpärin itse ulos.[8]

Pääsiäishanukas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkka-Pekka Petelius valmistamassa muinaissuomalaista pääsiäisajan perinneruokaa pääsiäishanukasta. Taikinan alla Kari Heiskanen.

Sketsissä näytetään miten muinaissuomalainen pääsiäisenä syötävä perinneruoka valmistetaan.

Petelius ja Heiskanen saivat idean sketsin tekoon kuvausten lounastauolla. He päättivät valmistuttaa ”helvetinmoisen” taikinan, jonka sisään leivotaan ihminen. Heiskanen teki kuvauksissa kaikkensa saadakseen Peteliuksen nauramaan. Hän hetkuili hanuna vielä taikinan allakin, jotta Peteliuksen pokka pettäisi. Petelius kertoo, että ruokalajin nimi juontui Ryhmäteatterin viljellystä sanaleikistä. Petelius toteaa, että kyseinen sketsi on ollut hänen uransa näkyvin, selkein ja hienoin teos.[9]

Muita sarjan sketsejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Billy Parabellum ("Hirveetä kattoo")
  • Erilaiset mäkihyppytyylit
  • Fakiiri Kronblom
  • Fratellin veljekset
  • ”Hirveetä kattoo”
  • Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo
  • Juha Mieto
  • Kuitunen ja Piippo
  • Kiinteistömyyjä
  • Mikä Venytin
  • Monitoimimies Ilpo
  • Mummot
  • Partiolaiset
  • Papualaisooppera
  • Pummi työelämässä
  • Pölynimurikauppias
  • Raivola rysäpöksyt
  • Rippikoulussa
  • Suomalaiset saunojat
  • Suuri suomalainen
  • Tietoiskut
  • Todella pieleen mennyt nukketeatteriesitys
  • Vitsejä kertovat tanssijat (Ilkamat-ohjelman tapaan)

Sarjassa esitettyä musiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkka-Pekka Petelius lauloi sarjan jokaisessa jaksossa 1920–1930-luvun haitarijatsisävelmiä Pedro Hietasen uusina sovituksina. Osa kappaleista julkaistiin Peteliuksen albumilla Muistan sua Elaine.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen jakson lopussa Muistan sua Elaine (paitsi englanninkielisessä erikoisjaksossa Raw War)

  • Jakso 1: Tico tico
  • Jakso 2: Varkain vattupensaiden taa (duetto Pirjo Bergströmin kanssa)
  • Jakso 3: Tahiti
  • Jakso 4: Mustalainen soittaa
  • Jakso 5: Murtunut elämä (mukana myös Eeva Litmanen, Kari Heiskanen ja Seija Kareinen)
  • Jakso 6: Danakil
  • Jakso 7: Isabell
  • Jakso 8: Niilin rannalla
  • Jakso 9: Missä yösi vietitkään
  • Jakso 10: Kolme iloa
  • Jakso 11: Bulu bulu bulu
  • Jakso 12: Siperia
  • Jakso 13: Abessinia
  • Jakso 14: Yö Altailla

Tuotantoon osallistuneita henkilöitä[10][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satu-Marja Nygren, lavastus- ja pukusuunnittelu

Ari Sundell, maskeeraus

Esko Pulkkanen, kuvaus (pääosin)

Lauri Vesanto, tanssit

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Docendo-kustantamo julkaisi sarjaan liittyen kirjan nimeltään Velipuolikuun vetovoima – Pääsiäishanukkaan valmistus ja muita sketsiohjeita, jonka on kirjoittanut sarjan ohjaaja Kari Kyrönseppä. Kirja sisältää muun muassa sarjan sketsien käsikirjoituksia ja sarjan tekijöiden kommentteja.[11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 110. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  2. a b Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 112. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  3. Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 114. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  4. Kemppinen, Petri: Muistatteko nähneenne tätä? Velipuolikuu yhdisti puoli Suomea tavalla johon televisio ei enää pysty. Helsingin Sanomat, 7.6.1994. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Velipuolikuu palaa tv-ruutuun Iltasanomat. 8.10.2003. Viitattu 28.8.2012.
  6. Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 116. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  7. a b Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 117. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  8. Lindfors, Jukka: Velipuolikuu: Laskiämpäri 28.3.2007. Viitattu 23.4.2017.
  9. Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 113. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  10. Kyrönseppä, Kari: Velipuolikuun vetovoima, s. II. Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-086-8.
  11. Vehkasalo, Jussi: Velipuolikuu-kirja paljastaa: Näin syntyi pääsiäishanukas-sketsi 9.9.2014. Viitattu 8.11.2014.
  12. STT: Velipuolikuu-sarja naurattaa 30 vuoden jälkeenkin – mutta miksi? Savon Sanomat. 29.10.2014. Viitattu 8.11.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyrönseppä, Kari: Velipuolikuun vetovoima – Pääsiäishanukkaan valmistus ja muita sketsiohjeita. Jyväskylä: Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-086-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]