Vasamasiilikäs
| Vasamasiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Valeyökköset Erebidae |
| Alaheimo: | Siilikkäät Arctiinae |
| Tribus: | Aitosiilikkäät Arctiini |
| Suku: | Euplagia |
| Laji: | quadripunctaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Euplagia quadripunctaria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Vasamasiilikäs (Euplagia quadripunctaria) on värikäs ja melko isokokoinen perhonen. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin lajeihin, joiden suojelemiseksi on perustettava erityisten suojelutoimien alueita ja kuuluu liitteen ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melko kookas perhonen, jonka siipiväli on 46–62 mm ja naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia. Etusiivet ovat tummanruskeat, vihertävällä metallisella hohteella. Siiven etureunasta siiven poikki suuntautuu kolme leveää, vaaleankeltaista juovaa, joista kaksi uloimmaista yhtyvät muodostaen Y-kirjaimen muotoisen kuvion. Perhosen vanhetessa vaalea väri haalistuu. Takasiivet ovat ruosteenpunaiset ja niissä on muutamia tummia laikkuja.[2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enimmäkseen eurooppalainen perhoslaji, jota tavataan Euroopassa Espanjasta Alpeille ja Turkkiin ja edelleen Lähi-idässä aina Iraniin asti. Pohjoismaissa vasamasiilikäs on tavattu vain kahdesti: Suomessa Kotkassa vuonna 1972 ja Tanskassa Fynin saarella vuonna 2003. Lentoaika on heinäkuusta elokuuhun, joskus aina syyskuuhun saakka.[4]
Rodoksen Petalúdhesissa sijaitseva Perhoslaakso on tunnettu useiden perhoslajien, myös vasamasiilikkäiden, massaesiintymistä.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasamasiilikäs on metsäisten ympäristöjen laji. Perhoset lentävät pääasiassa iltapäivästä yöhön ja monista muista siilikkäistä poiketen käyvät ahkerasti kukilla.[4]
Naaras munii noin 250 munaa ravintokasvin lehtien alapinnoille. Toukka talvehtii.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyfagisen toukan ravintokasveihin kuuluu etenkin nokkonen (Urtica dioica), mutta myös ratamot, vadelma, kuusamat, voikukka, peipit, horsmat, euroopanpähkinäpensas sekä jalavat.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Euroopan unionin luontodirektiivi
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 418–419
- ↑ Joukkosielu: vasamasiilikäs (Euplagia quadripunctaria) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ P.Pakkanen Vasamasiilikäs
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- P. Pakkanen: Euplagia quadripunctaria
- Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)