Vapaamuurarit Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaamuurariutta on esiintynyt Suomessa vuodesta 1922 alkaen sekä aiemmin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

Suomen ensimmäiset vapaamuurarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran vapaamuurarius tuli Suomeen vuonna 1758 Ruotsista. Suomen jouduttua Venäjän vallan alle yhteydet Ruotsiin heikkenivät ja loositoiminta päättyi vuoteen 1813 mennessä. Lisäksi vuonna 1822 Aleksanteri I rajoitti kokoontumisvapautta ja kielsi muun muassa vapaamuurarilooseja toimimasta. Virallisessa vapaamuuraritoiminnassa seurasi yli vuosisadan mittainen hiljaisuus.

Itsenäisen Suomen Suurloosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaamuurarius palasi Suomeen vasta itsenäisyyden aikana, vuonna 1922, pitkälti amerikansuomalaisten ansiosta. Tällöin perustetun Suomi Loosi n:o 1:n perustajajäseniin kuului säveltäjä Jean Sibelius, joka on säveltänyt suomalaisten vapaamuurarien rituaalimusiikin (Musique réligieuse, opus 113). Muita tunnettuja suomalaisia vapaamuurareita ovat olleet muun muassa taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa, juoksija Hannes Kolehmainen, presidentti Risto Ryti, valtioneuvos Martti Miettunen, kaksinkertainen pääministeri Teuvo Aura, jääkärikenraali Paavo Talvela ja säveltäjä Joonas Kokkonen.

Itsenäinen Suomen Suurloosi (Suomen Vapaiden ja Oikeutettujen Muurarien Suurloosi – Storlogen för Fria och Antagna Murare i Finland) perustettiin vuonna 1923. Nykyisin Suomessa on niin sanottuja sinisiä vapaamuurarilooseja 178 ja niissä jäseniä lähes 7 000. Ne toimivat suomen, ruotsin, englannin ja saksan kielillä. Siniset loosit antavat kolme vapaamuurariastetta, jotka muodostavat koko vapaamuurariuden perustan. Suomalaisessa vapaamuurarijärjestelmässä toimii lisäksi joukko jatkoasteiden vapaamuurarijärjestöjä, joista osa on sinisten loosien tavoin uskonnollisesti vapaamielisiä ja osa kristillisiä.

Muut vapaamuurarijärjestöt Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii myös 11-asteinen ruotsinkielinen kristillinen vapaamuurarijärjestö, joka jatkaa Suomen ensimmäisen historiallisen vapaamuurariajanjakson perinteitä ja on Ruotsin vapaamuurarijärjestön (Svenska Frimurare Orden) alainen. Siinä on toista tuhatta jäsentä.

Suomessa toimiva yhteisvapaamuurarijärjestö ja ruotsinkielinen naisten vapaamuurarijärjestö eivät ole muiden vapaamuurarijärjestöjen tunnustamia.

Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille LE DROIT HUMAIN on perustettu Pariisissa 4. huhtikuuta 1893. Järjestö on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut vapaamuurarijärjestö. Suomen ensimmäinen yhteis-vapaamuurarilooshi Väinämö perustettiin 5. lokakuuta 1920 Helsingissä. Miesten ja naisten vapaamuurarius on avointa kaikille naisille ja miehille rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.

Useissa maissa vapaamuuraritoiminta on huomattavasti näkyvämpää kuin Suomessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jäsenet usein kiinniittävät autoihinsa jäsentunnuksensa.

Viime aikoina suomalainen vapaamuurarius on pyrkinyt aiempaa suurempaan avoimuuteen. Esimerkiksi Helsingin Kasarmikadulla sijaitsevaan Vapaamuurarimuseoon sekä Vapaamuuraritemppeliin on järjestetty tutustumiskierroksia. Suhtautuminen julkisuuteen vaihtelee suuresti paikkakunnittain. Osa looseista kokee julkisuuden edelleen uhaksi toiminnalleen, mutta suhtautuminen muuttuu vuosi vuodelta avoimemmaksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahtokari, Reijo: Salat ja valat: Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756–1996. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-172-0.
  • Ahtokari, Reijo (vastaava toim.): Näkymättömän temppelin rakentajat: Suomalaisen vapaamuurariuden historia. 2. uudistettu painos (1. painos 1994). Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19374-0.
  • Bergroth, Tom C. & Söderström, Marita (toim.): Kultaa ja taivaansinistä: Vapaamuurarius, aate ajassa. Näyttelyesite. Turku: Turun maakuntamuseo, 1991. ISBN 951-9125-83-3.
  • Heino, Harri: Mihin vapaamuurari uskoo? Suomalaisten vapaamuurarien arvot, etiikka ja uskonnollisuus. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 1995. ISBN 951-693-203-7.

Vapaamuurarien julkaisuja ja muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Argentum n:o 86, 1978–1988. Argentum-loosi, Hyvinkää 1986, 27 s.
  • Ekvilibrium : V. ja O. M. Vaaka loosi n:o 29 : 1963–2003. V. ja O. M. Vaaka loosi n:o 29, Riihimäki 2003, 59 s.
  • Joonialais-loosi n:o 9:n 50-vuotishistoriikki. Joonialais-loosi n:o 9, Tampere 2005, 96 s.
  • Kadonnut sana vapaamuurariudesta. Tietäjä, Viipuri 1925, 140 s.
  • Kaltio loosi n:o 57 Oulu 25 vuotta 8.10.1995: anni domini 1970–1995: historiikki ja asiatiedosto. Kaltio loosi n:o 57, Oulu 1996, 56 s.
  • Kirjeitä veljelleni. Koilliskulma, Helsinki 1990, 112 s. ISBN 951-8999-03-1
  • Kirkon ja vapaamuurarien rituaalien juuret. Pirkko Carpelan, Helsinki 2001, 50 s. ISBN 952-91-3768-0
  • Kruunun kilta. Koilliskulma, Helsinki 1993, 36 s. ISBN 951-8999-10-4
  • Kun oven aukaisee, käy vire kumpaankin suuntaan. Humanitas-seura, Helsinki 2005, 164 s. ISBN 952-91-9227-4
  • Kuusikymmentä vuotta 1930-1990 merkkimestarimuurariutta Suomessa. Ultima Thule, Oulu 1990, 96 s. ISBN 951-9160-11-6
  • Lohkokivestä silokiveksi: Pyhän Yrjänän loosi 50 vuotta. Yrjänän kerho, Lahti 2000, 141 s. ISBN 951-98636-0-5
  • Mestari, valtias, ritari: keskeisten vapaamuurarijärjestelmien tausta ja kehitys. Koilliskulma, Helsinki 1989, 152 s. ISBN 952-90-0520-2
  • Mestarimuurarit 1922-1939. V. ja O.M. tutkimusloosi Minerva n:o 27, Helsinki 1995, 163 s. ISBN 951-95461-5-4
  • Muinainen ja oikeutettu: Suomen muinaisen ja oikeutetun riitin korkein neuvosto, 33 ̊1973-1998. Suomen R. C. yhdistys, Helsinki 1998, 178 s. ISBN 952-90-9392-6
  • Muurariuden kadonneet avaimet - Hiram Abiffin taru Helsinki 1926, 61 s.
  • Muuttuva vapaamuurarius - tutkimus polunavaajana Kuopion Humanitas ry, Kuopio 2007, 263 s. ISBN 978-952-92-2402-9
  • Nuija ja taltta. Koilliskulma, Helsinki 1991, 111 s. ISBN 951-8999-06-6
  • Piirteitä Suomen vapaamuurariuden historiasta. V. ja O.M. tutkimusloosi Minerva nro 27, Helsinki 1988, 284 s. ISBN 951-95460-9-X
  • Rakentajat: vapaamuurariuden historia ja keskeiset käsitykset. Koilliskulma, Helsinki 1989, 123 s. ISBN 951-8999-01-5
  • Vapaamuurarin käsikirja Koilliskulma Oy, Helsinki 1998, 165 s. ISBN 951-8999-15-5
  • Vapaamuurariudesta Suomessa ja Venäjällä. Gummerus, Jyväskylä 1923, 42 s.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.