Vapaamuurarin hauta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Helsingissä sijaitsevaa hautaa. Tampereella sijaitsevasta samannimisestä muistomerkistä kerrotaan artikkelissa Hatanpään kartano.
Vapaamuurarin hauta Kaisaniemessä.

Vapaamuurarin hauta on Helsingin Kaisaniemen puistossa sijaitseva yksinäinen nimetön hautakivi, joka on peräisin 1700-luvun lopulta. Hauta sijaitsee nykyisen Kaisaniemen urheilukentän koilliskulman tuntumassa Kasvitieteellisen puutarhan ympärysaidan vieressä.

Hautakivessä ei ole vainajan nimeä vaan salaperäinen kirjoitus: "Lika godt / om verlden vet hvem här hvilar / alt nog / Gud käńer hvad Han gjort / och / Uſlingen välſignar / HANS minne". ("Yhdentekevää, tietääkö maailma, kuka tässä lepää. Joka tapauksessa Jumala tuntee hänen tekonsa ja kurja siunaa hänen muistoaan.")[1] Vapaamuurarin hauta on Helsingin vanhin julkinen muistomerkki.

Haudassa lepää majuri Fredrik Granatenhjelm (1708–1784), joka oli toivonut saada tulla haudatuksi juuri tälle paikalle, koska siinä hänen oli tapana levätä päiväkävelyllään silloisessa Edbomin puutarhassa. Granatenhjelmin on oletettu kuuluneen vapaamuurareihin ja osallistuneen järjestön hyväntekeväisyystoimintaan,[2] mutta mahdollisesti hän ei eläessään kuulunut mihinkään seuraan, vaikka kuoltuaan saikin arvostusta monessa. Valhalla-seuran jäsenet kantoivat hänen arkkunsa hautaan ja olivat olleet aloitteentekijöinä, että kuningas Kustaa III oli Parolan joukkojentarkastuksensa yhteydessä antanut erivapauden haudata Granatenhjelm hautausmaan ulkopuolelle; ja myös Valhalla-seura postuumisti korotti Granatenhjelmin kunniajäsenekseen. Muistomerkin pystytti eversti Lars Jägerhorn af Storby, kun toiveet patsaan pystyttämisestä olivat hiipuneet. Hautaa ympäröi takorautainen aita, jossa on vapaamuurarien ja Granatenhjelmin aselajin, tykistön, tunnukset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vapaamuurarin hauta. Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin taidemuseo. Viitattu 4.1.2013.
  2. Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 85–86. Karisto 1998.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]