Uno Alfons Saxén

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uno Alfons Saxén (15. syyskuuta 1863 Kankaanpää17. helmikuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kouluneuvos, valtiopäivämies ja tietokirjailija.

Saxénin vanhemmat olivat metsänhoitaja Frans Ludvig Saxén ja Ida Lovisa Hällfors. Hänen veljensä oli kouluneuvos Ralf Saxén (1868–1932). Saxén valmistui voimistelunopettajaksi 1883, filosofian kandidaatiksi 1885, filosofian lisensiaatiksi 1892 ja väitteli tohtoriksi sähköopin alalta vuonna 1894. Vuosina 1894–1901 Saxén toimi matematiikan lehtorina Viipurin klassillisessa lyseossa, 1901–1910 suomalaisessa reaalilyseossa ja 1910–1922 Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatkoluokilla. Kouluhallituksen oppikouluosaston kouluneuvoksena hän toimi 1922–1930 ja virkaa tekevänä vielä 1930–1933. Väitöskirjan ohella Saxén julkaisi muun muassa Mekaniikan oppikirjan (1912) ja kuului Tietosanakirjan toimituskuntaan 1910–1922 ja laati melkein kaikki sen matematiikan ja fysiikan alan artikkelit. Saxén toimi vuoden 1904 valtiopäivillä papiston edustajana, ylioppilastutkintolautakunnan jäsen hän oli 1921–1940 ja Oppikoulunopettajain liiton puheenjohtaja 1917–1919.

Saxénin ensimmäinen puoliso vuodesta 1894 oli Anna Maria Pesonius (k. 1929) ja toinen vuodesta 1932 Seidi Laitakari, kruununvouti Aarne Inhan leski. Lääkäri, professori Niilo Saksela oli Saxénin poika ensimmäisestä avioliitosta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 662. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 556-557. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]