Ero sivun ”Koillis-Grönlannin kansallispuisto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh + w (ei välimerkkejä linkityksen sisään) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Northeast-greenland-national-park.svg|thumb|Koillis-Grönlannin kansallispuiston sijainti kartalla]] |
[[Kuva:Northeast-greenland-national-park.svg|thumb|Koillis-Grönlannin kansallispuiston sijainti kartalla]] |
||
'''Koillis-Grönlannin kansallispuisto''' on [[Grönlanti|Grönlannissa]] sijaitseva [[kansallispuisto]]. Puisto on Grönlannin ainoa ja samalla maailman pohjoisin kansallispuisto. Sen pinta-ala on 927 |
'''Koillis-Grönlannin kansallispuisto''' on [[Grönlanti|Grönlannissa]] sijaitseva [[kansallispuisto]]. Puisto on Grönlannin ainoa ja samalla maailman pohjoisin kansallispuisto. Sen pinta-ala on 927 000 km²<ref>[http://www.stat.gl/LinkClick.aspx?link=Intranet%2fGIF_2009_WEB.pdf&tabid=57&mid=473&language=en-US Statistics Greenland, Greenland in Figures, 2009]</ref> ja se kattaa koko Grönlannin koillisen rannikon, sekä suuren osan saaren sisämaasta. |
||
==Maantiede== |
==Maantiede== |
||
Puiston rajat ovat melko suorat [[Sermersooq|Sermersooqin |
Puiston rajat ovat melko suorat. Sen eteläpuolella sijaitsee [[Sermersooq|Sermersooqin kunta]] ja länsipuolella [[Qaasuitsup|Qaasuitsupin kunta]], jonka raja on 45° läntisen [[pituuspiiri|pituuspiirin]] kohdalla. Suurin osa puistosta sijaitsee Grönlannin jääpeitteen päällä, mutta rannikolla ja pohjoisessa on myös jäättömiä alueita. |
||
==Historia== |
==Historia== |
||
Puisto avattiin 22. |
Puisto avattiin 22. toukokuuta 1974, ja se käsitti [[Ittoqqortoormiit|Ittoqqortoormiitin]] asumattomat alueet. Vuonna 1988 puisto laajeni 272 000 neliökilometrillä ja saavutti nykyisen kokonsa. Tammikuussa 1977 puisto lisättiin kansainvälisten biosfäärialueiden verkostoon. Puiston nykyisten rajojen sisäpuolella sijaitsevat myös käytöstä poistetut [[Eismitte]]n ja [[North Ice]]n tutkimusasemat. |
||
==Väestö== |
==Väestö== |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
==Eläimistö== |
==Eläimistö== |
||
Puiston rannikkoseudulla elää arviolta 5 |
Puiston rannikkoseudulla elää arviolta 5 000–15 000 [[myskihärkä|myskihärkää]] sekä lukuisia [[Jääkarhu|jääkarhuja]] ja [[mursu|mursuja]]. Muita alueella eläviä nisäkkäitä ovat muun muassa [[naali]], [[kärppä]], [[poro]], [[sopuli]], ja [[Napajänis|napajänis]]. [[Hirvi|Hirvet]] katosivat puistosta vuonna 1900, ja [[susi|sudet]] vuonna 1934. Alueella tehdään kuitenkin satunnaisia susihavaintoja. |
||
Alueen vesissä elää muunmuassa [[ |
Alueen vesissä elää muunmuassa [[norppa]], [[partahylje]], [[grönlanninhylje]], [[kuplahylje]], [[sarvivalas]] ja [[maitovalas]]. |
||
Alueella lisääntyviä lintulajeja ovat |
Alueella lisääntyviä lintulajeja ovat muun muassa [[amerikanjääkuikka]], [[valkoposkihanhi]], [[lyhytnokkahanhi]], [[haahka]], [[kyhmyhaahka]], [[tunturihaukka]], [[tunturipöllö]], [[pulmussirri]], [[kiiruna]] ja [[korppi]]. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 31. lokakuuta 2010 kello 11.47
Koillis-Grönlannin kansallispuisto on Grönlannissa sijaitseva kansallispuisto. Puisto on Grönlannin ainoa ja samalla maailman pohjoisin kansallispuisto. Sen pinta-ala on 927 000 km²[1] ja se kattaa koko Grönlannin koillisen rannikon, sekä suuren osan saaren sisämaasta.
Maantiede
Puiston rajat ovat melko suorat. Sen eteläpuolella sijaitsee Sermersooqin kunta ja länsipuolella Qaasuitsupin kunta, jonka raja on 45° läntisen pituuspiirin kohdalla. Suurin osa puistosta sijaitsee Grönlannin jääpeitteen päällä, mutta rannikolla ja pohjoisessa on myös jäättömiä alueita.
Historia
Puisto avattiin 22. toukokuuta 1974, ja se käsitti Ittoqqortoormiitin asumattomat alueet. Vuonna 1988 puisto laajeni 272 000 neliökilometrillä ja saavutti nykyisen kokonsa. Tammikuussa 1977 puisto lisättiin kansainvälisten biosfäärialueiden verkostoon. Puiston nykyisten rajojen sisäpuolella sijaitsevat myös käytöstä poistetut Eismitten ja North Icen tutkimusasemat.
Väestö
Puiston alueella sijaitsee tutkimusasemia, joista osa ton toiminnassa ympäri vuoden, ja osa vain kesäisin tai talvisin. Puiston alueella ei ole vakituista asutusta lukuunottamatta tutkimusasemilla työskenteleviä tiedemiehiä.
1.jpg)
Eläimistö
Puiston rannikkoseudulla elää arviolta 5 000–15 000 myskihärkää sekä lukuisia jääkarhuja ja mursuja. Muita alueella eläviä nisäkkäitä ovat muun muassa naali, kärppä, poro, sopuli, ja napajänis. Hirvet katosivat puistosta vuonna 1900, ja sudet vuonna 1934. Alueella tehdään kuitenkin satunnaisia susihavaintoja.
Alueen vesissä elää muunmuassa norppa, partahylje, grönlanninhylje, kuplahylje, sarvivalas ja maitovalas.
Alueella lisääntyviä lintulajeja ovat muun muassa amerikanjääkuikka, valkoposkihanhi, lyhytnokkahanhi, haahka, kyhmyhaahka, tunturihaukka, tunturipöllö, pulmussirri, kiiruna ja korppi.