Ero sivun ”Karismaattinen liike” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 52: Rivi 52:


[[David Wilkerson]] on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä ([[Toronton siunaus]]) paikoin esiintyneitä ilmiöitä kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä. Toisaalta hän on puolustanut esimerkiksi parantumisia (esiintyy Raamatussakin).<ref>David Wilkerson: [http://www.kristitynfoorumi.fi/srkhapaisy.htm Seurakuntakokouksen häpäisy]</ref><ref>David Wilkerson: [http://www.sermonindex.net/modules/articles/index.php?view=article&aid=11022 The Reproach of the Solemn Assembly].</ref><ref>David Wilkerson: [http://www.sermonindex.net/modules/myvideo/photo.php?lid=176 On Weird Manifestations].</ref>
[[David Wilkerson]] on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä ([[Toronton siunaus]]) paikoin esiintyneitä ilmiöitä kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä. Toisaalta hän on puolustanut esimerkiksi parantumisia (esiintyy Raamatussakin).<ref>David Wilkerson: [http://www.kristitynfoorumi.fi/srkhapaisy.htm Seurakuntakokouksen häpäisy]</ref><ref>David Wilkerson: [http://www.sermonindex.net/modules/articles/index.php?view=article&aid=11022 The Reproach of the Solemn Assembly].</ref><ref>David Wilkerson: [http://www.sermonindex.net/modules/myvideo/photo.php?lid=176 On Weird Manifestations].</ref>

[[Matti Väisänen (piispa)]] on varoittanut uskonnollisista ihmeistä.<ref>Milloin Messias tulee, s. 206</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 27. lokakuuta 2010 kello 17.39

Karismaattinen liike on ekumeeninen kristillinen liike, joka on omaksunut helluntailaisuudelle tyypillisiä piirteitä. Sen opetuksessa ja jumalanpalveluksissa painotetaan armolahjojen käyttöä ja Pyhän Hengen uudistusta. Sana karismaattinen tuleekin kreikan armolahjaa tarkoittavasta sanasta kharismata. Karismaattinen liike ei ole keskusjohtoinen organisaatio, vaan eri yhdistysten ja kirkkojen piirissä toimiva monimuotoinen virtaus.[1]

Karismaattisen liikkeen levinneisyys ja kannatus

Vuonna 2000 kristinuskon karismaattisiin suuntiin lukeutui 176 miljoonaa kannattajaa ja uuskarismaattisiin suuntiin 295 kannattajaa. Maailman 66 miljoonan helluntailaisen kanssa yhteenlaskettuna liikkeet muodostavat katolisen kirkon jälkeen kristinuskon toisiksi suurimman haaran. Yhteensä nämä suuntaukset kasvavat 9 miljoonan uuden jäsenen vuosivauhtia, joten niillä on vuoteen 2010 mennessä noin 627 miljoonaa kannattajaa.[2]

Karismaattisen liikkeen historia

Karismaattisen liikkeen syntymiselle loivat maaperää karismaattiset kansainvälisesti tunnetut uskolla parantajat kuten Oral Roberts, T. L. Osborn ja Kathryn Kuhlman. David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi ja John L. Sherill He puhuvat uusilla kielillä kirjat avasivat myös tietä karismaattiselle herätykselle.[3][4]

Karismaattisen liikkeen katsotaan saaneensa alkunsa vuonna 1960 Kaliforniasta, Los Angelesin lähellä olevasta Van Nuyisin episkopaaliseurakunnasta. Liike herätti syntyaikanaan huomiota, seurakunnassa ilmenneiden armolahjojen ja kielillä puhumisen vuoksi. Aikaisemmin nämä ilmiöt olivat tulleet esille pääasiassa vain helluntaiherätyksessä.[5] Karismaattisen liikkeen keulakuvaksi nousi Van Nuyisin episkopaalisen Pyhän Markuksen korkeakirkollisen kirkon kirkkoherra Dennis Bennet, joka joutui eroamaan kirkostaan, kun oli kertonut kärsimyssunnuntaina huhtikuussa 1960 pitämässään kokouksessa täyttyneensä Pyhällä Hengellä. David J. du Plessis oli myös keskeinen vaikuttaja karismaattisessa liikkeessä.[6][7][8]

Täyden evankeliumin liikemiesten kansainvälinen seura (The full Gospel Business Men's Fellowship Internation) on eri kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen liike- ja ammattimiesten ryhmä, jonka tarkoituksena on julistaa ”täyttä evankelista sanomaa henkikasteesta, jonka todisteena on kielilläpuhuminen". Tämä ryhmä on erityisen paljon myötävaikuttanut karismaattisen herätyksen leviämiseen eri kirkkokuntiin.[9]

Karismaattinen herätys oli yleensä rajoittunut protestanttisiin kirkkoihin v. 1967 asti. Kolmessa Yhdysvaltojen katolisessa yliopistossa joukko professoreja ja ylioppilaita oli kokoontunut pitkän ajan kuluessa rukoilemaan sekä tutkimaan apostolien tekoja.

Pittsburgissa sijaitsevan katolisen Duquesnen yliopiston professori Ralf Keifer ja professori William Storeyh olivat lukeneet David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi kirjan sekä John L. Sherill kirjan He puhuvat uusilla kielillä. Kirjat olivat tehneet heihin suuren vaikutuksen, olivat saaneet heidät kaipaamaan Pyhän Hengen täyteyttä. Keifer ja Storeyh ottivat yhteyttä karismaattisten protestanttien ryhmään, saivat kokea henkikastekokemuksen ja kielilläpuhumisen, jonka vaikutuksesta karismaattinen liike alkoi katolisten keskuudessa.[10]

Karismaattisen liikkeen teologia

Raamatun mukaan armolahjat ovat Jumalan antamia erityistaitoja hengelliseen palveluun. Tunnetuimpia armolahjoja ovat kielilläpuhuminen, profetoiminen ja rukouksella parantaminen. Kielilläpuhuja puhuu vieraalla kielellä tai ns. enkelien kielellä, jonka joku toinen voi tulkita kuulijoiden ymmärtämälle kielelle. Profetoiminen tarkoittaa Jumalan tahdon tai sanojen tuomista jollekulle, joillekin tai johonkin tilaisuuteen. Karismaatikkojen mukaan yleisimpiä parantamisilmiöitä ovat jalkojen pidentämiset tai muut selvästi havaittavat muutokset. Ilmiön yleisyydestä huolimatta siitä on varsin vähän lääketieteellisiä tutkimuksia.

Profetian, tiedonsanan, ilmestyksen, kielilläpuhumisen tai kielten selityksen kautta karismaatikot katsovat saavansa Jumalalta selkeitä viestejä siitä miten heidän tulisi elää tai toimia.[11] Osassa uudempaa karismaattista liikehdintää katsotaan Pyhällä Hengellä täyttymisen ilmenevän esimerkiksi "pyhänä nauruna", erilaisena nytkimisenä, kaatumisena (ks. Niilo Yli-Vainio) tai juopumisen kaltaisena tilana.

Karismaattinen liike, samoin kuin muu herätyskristillisyys, korostaa konkreettisen, henkilökohtaisen jumalasuhteen merkitystä. Karismaattinen liike opettaa yleisesti, että Jumala voi puhua yksittäiselle kristitylle ja johdattaa rukouksen kautta elämässä oikeaan suuntaan.[12] Toisin kuin monissa muissa herätysliikkeissä, ihmisestä jolla on armolahja, voi tulla karismaattisissa ryhmissä tärkeä Jumalan sanan ja tahdon tulkitsija. Tämä voi olla hyvä asia, mutta voi myös aiheuttaa epätervettä vallankäyttöä seurakunnassa.

Positiivisen käsityksen mukaan karismaattisuuteen liittyy valoisa elämänasenne ja kokemus siitä, että Jumala lahjoittaa uskovalle ilon ja rauhan Pyhän Henkensä välityksellä. Negatiivisen käsityksen mukaan taas karismaatikko on henkilö, joka antautuu liiaksi tunteiden ja subjektiivisuuden valtaan uskonelämässään.

Karismaattinen liike ei ole opillinen liike, vaan laaja-alainen ekumeeninen karismaattisuutta korostava herätysliike, joka pyrkii vaikuttamaan karismaattisten armolahjojen leviämisessä ja uudistamaan seurakuntia yli kaikkien seurakunta ja kirkkokunta rajojen.[13][14]

Karismaattisuus ns. vapaissa suunnissa

Karismaattisia seurakuntia on runsaasti erityisesti uskonnollisiin yhdyskuntiin rekisteröitymättömien seurakuntien eli ns. vapaiden suuntien joukossa. Esimerkkejä tällaisista seurakunnista ovat Majakka-seurakunta ja Suur-Helsingin Seurakunta. Helluntai- ja Vapaaseurakuntien suhde karismaattisuuteen vaihtelee merkittävästi seurakunnittain.

Karismaattisuus luterilaisuudessa

Suomen luterilaisten keskuudessa karismaattinen liike levisi nopeasti helluntailaisen saarnaaja Niilo Yli-Vainion v. 1977 alkaneen suurkokous toiminnan saaman suuren julkisuuden kautta. Ensimmäiset uutiset luterilaisen kirkon karismaattisesta liikkeestä ilmestyivät lehtiin v. 1978, jolloin lehdet kirjoittivat ”Nyt kaatuu kirkossakin.” Vuonna 1995 karismaattista toimintaa oli 13 % luterilaisista seurakunnista.

Luterilaisen kirkon sisällä esiintyvä karismaattinen liike on tunnettu v. 1978 lähtien nimellä Hengen uudistus kirkossamme. Toimintaa tukemassa ovat Kansan raamattuseura, Kansanlähetys ja Suomen raamattuopisto. Järjestöön kuuluu n. 2000 jäsentä ja järjestön lehtenä toimii Kädenojennus -lehti.[15]

Suomessa karismaattinen herätys otettiin myönteisesti vastaan luterilaisten keskuudessa. Arkipiispa Mikko Juva antoi myönteisiä lausuntoja herätyksestä mm. Suomen Kuvalehden sivuilla. Samoin uuteen herätykseen suhtautui Pirkkalan kirkkoherra Erkki Pennanen, todeten että rakkaus on uuden herätyksen tuntomerkki, eivätkä kaatumiset ja kielilläpuhumiset, vaikka niihin kiinnitetäänkin eniten huomiota.[16]

Karismaattisen liikkeen vaikutuksesta, karismaattisen herätyksen vastaanottaneet kirkot saivat runsaasti uusia kävijöitä.[17]

Leo Meller on voimakkaasti vaikuttanut karismaattisen liikkeen leviämiseen Suomessa järjestämällä karismaattisia kokouksia 70-luvulla. Leo Meller kutsui toukokuussa 1972 Jim Palosaaren ja 40 Jeesus-liikkeen edustajaa Suomeen. Hakaniementorilla pidettiin ulkoilmakokous ja sitten osallistujat marssivat Taivallahden kirkkoon. Jim Palosaari, jota kutsuttiin parrakkaaksi hippijohtajaksi, antoi Jeesus-liikettä koskevan haastattelun Helsingin Hospiz kabinetissa Vuorikadulla, sanoen: ’’Jeesus-liike on Jeesuksen liikehdintää Pyhän Hengen vuodatuksessa.” [18]

Karismaattinen liike jakaantui v. 1972 viiteen eri kanavaan, Täyden evankeliumin liikemiesten järjestöön, useisiin seurakuntien ja pappien yhteysliikkeisiin, v. 1967 alkaneeseen katolliseen karismaattisuuteen, hippinuorten Jeesus-liikkeeseen, yliopistonuorten keskuudessa vaikuttaneeseen Ylioppilaslähetys liikkeeseen.[19][20]

Suomen luterilaisen kirkon piirissä karismaattinen liike toimii suurimmaksi osaksi kirkon tiloissa ja siunauksella. Kirkon pappien ja päättäjien suhtautuminen karismaattisuuteen on kuitenkin kirjavaa ja vaihtelee sekä paikallisesti että riippuen siitä minkä tyyppisestä karismaattisuudesta on kyse. Poikkeuksen tekee Nokia Missio, joka ajautui kirkon piiristä omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnakseen.

Suomen kuuluisimpia luterilaisia karismaatikkoja ovat pastori Seppo Juntunen, lehtori Ulla-Christina Sjöman, ekonomi Pirkko Jalovaara sekä entinen Nokian kirkkoherra, Nokia Mission johtaja Markku Koivisto.[21]

Kritiikki

Karismaattinen liike on saanut runsasta kritiikkiä osakseen. Konservatiivisen kristillisyyden suunnalta tyypillisiä kritiikin aiheita on mm. karismaattisen liikkeen vähäinen painotus oikeaoppisuuteen. Toisin kuin esim. helluntaiherätyksessä, karismaattisessa liikkeessä ei ole tehty opillisia linjauksia suhtautumisessa harhaoppeihin ja sielullisuuteen.[22]

Osa fundamentalistisesta kritiikistä nojaa siihen että karismaattisissa tapahtumissa esiintyy ilmiöitä, joille Raamattu ei anna täsmällistä esikuvaa. Esimerkiksi kaatumisia rukouspalvelussa on kritisoitu siitä että ihmiset yleensä kaatuvat kopparin ohjaamina selälleen vaikka Raamatussa mainitaan suoraan vain kasvoilleen kaatuminen.

David Wilkerson on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä (Toronton siunaus) paikoin esiintyneitä ilmiöitä kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä. Toisaalta hän on puolustanut esimerkiksi parantumisia (esiintyy Raamatussakin).[23][24][25]

Matti Väisänen (piispa) on varoittanut uskonnollisista ihmeistä.[26]

Lähteet

  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, WSOY, Helsinki, 1997, ISBN 951-0-27265-5
  • Meller, Leo: Hengen vallankumous, raportti karismaattisesta uudistusherätyksestä suomalaisen silminnäkijän kuvaamana , Kuva ja Sana, Lahti, 1972, ISBN 951-9072-01-2
  • Teinonen, Timo: Terveys ja usko, Kirjapaja, Helsinki, 2007, ISBN 978-951-607-422-4
  • Ahonen, Lauri K.: Suomen Helluntaiherätyksen historia, Päivä Oy, Gummerus, 1994, ISBN 951-622-603-5
  • Plowman, Edward E.: Jeesus-liike. Selontekoja vallankumouksellisista Amerikassa, Credo, Pietarsaari, 1972
  • Nieminen, Jukka T. : Profeetan tilitys, Gummerus, Jyväskylä, 1998, ISBN 952-91-0286-0
  • Rasmussen, N. O.: Karismaattinen liike - uusi helluntaiko?, Uusi tie, 1972, ISBN 951-619-010-3
  • Nilsson, Torsten: Henkikaste ja kielilläpuhuminen. Raamatussa kirkkohistoriassa ja nykyajassa, Kirjaneliö, Pieksämäki, 1972, ,ISBN 951-600-223-4
  • Bernspång, Erik: Uusi herätys ja Raamattu, Kuva ja sana, Lahti, 1978, ISBN 951-9073-49-3
  • Väisänen, Matti: Milloin Messias tulee, Gummerus, 1995, ISBN 951-619-272-6

Viitteet

  1. ↑ Mihin suomi tänään uskoo, s. 61-62
  2. ↑ Stanley M. Burgess: Introduction, Encyclopedia of Pentacostal and Charismatic Christianity. Routledge, 2005.
  3. ↑ Karismaattinen liike, s. 19
  4. ↑ Uusi herätys ja Raamattu, s. 6
  5. ↑ Mihin suomi tänään uskoo, s. 61
  6. ↑ Mihin suomi tänään uskoo, s. 37-38, 31-32
  7. ↑ Karismaattinen liike, s. 20-21
  8. ↑ Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s. 23
  9. ↑ Karismaattinen liike, s. 18
  10. ↑ Karismaattinen liike, s. 21-22, 25-27
  11. ↑ Profeetan tilitys, s. 12, 22-24, 26-28, 32
  12. ↑ Profeetan tilitys, s. 46-48
  13. ↑ Karismaattinen liike, s. 47, 86-89
  14. ↑ Henkikaste ja kielilläpuhuminen, s. 24
  15. ↑ Mihin suomi tänään uskoo, s. 62
  16. ↑ Uusi herätys ja Raamattu, s. 8-10
  17. ↑ Uusi herätys ja Raamattu, s.10-11
  18. ↑ Hengen vallankumous, s. 13-14
  19. ↑ Hengen vallankumous, s. 15
  20. ↑ Jeesus-liike, s. 114-117
  21. ↑ Terveys ja usko, s. 98
  22. ↑ Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 390-392
  23. ↑ David Wilkerson: Seurakuntakokouksen häpäisy
  24. ↑ David Wilkerson: The Reproach of the Solemn Assembly.
  25. ↑ David Wilkerson: On Weird Manifestations.
  26. ↑ Milloin Messias tulee, s. 206

Katso myös

Aiheesta muualla

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karismaattinen_liike&oldid=9252006”