Markku Koivisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markku Koivisto
Markku Koivisto Helsingissä vuonna 2006.
Markku Koivisto Helsingissä vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt 31. maaliskuuta 1954 (ikä 65)
Kokkola, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti pappi
kirjailija
Kirjailija
Tyylilajit elämäkerta, dialogi, tutkielma
Aiheet Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, herätysliike, ihmeet, Raamattu, vapaus, terveys
Esikoisteos Jumala ihmisten keskellä
Elän ihmeessä
Aiheesta muualla
Nokia-missio.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Markku Juhani Koivisto (s. 31. maaliskuuta 1954 Kokkola) on teologian tohtori, kristillisen, karismaattisen Nokian herätyksen ja Nokia Missio ry:n entinen johtaja. Markku Koivisto on Nokian evankelisluterilaisen seurakunnan entinen kirkkoherra, joka parannuttuaan imusolmukesyövästä vuonna 1990 koki voimakkaan karismaattisen uudistumisen.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiviston tohtorinväitöskirjan Miten kirkko ymmärtää sanomansa? Toimituskeskustelu ja kastetoimitus pastoraalipsykologisen ja liturgisen tutkimuksen näkökulmasta väitöstilaisuus oli Helsingin yliopistossa 3. toukokuuta 1997. Koivisto selvitti kirkon kastekaavan taustalla olevia teologisia lähtökohtia.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto piti Nokian kirkossa niin sanottuja torstai-iltoja, joille olivat tyypillisiä voimakas ylistys ja rukous sekä monenlaiset niin kutsutut Pyhän Hengen armolahjat, kuten sairaiden puolesta rukous sekä niin kutsutut kaatumisilmiöt.[1] Kerran Koivisto yritti jopa herättää hukkuneen pojan henkiin.[2]

Nokian herätyksen ja muun Nokian evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminnan välille tuli ongelmia, ja Markku Koivisto joutui jättämään kirkkoherran työnsä Nokialla, mutta toimi yhä luterilaisena pappina.

Nokia Missio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherruuden jälkeen Koivisto keskittyi johtamaan Nokia Missio ry:tä.

Koiviston toiminnasta tehtiin kantelu keväällä 2006 Tampereen hiippakunnan tuomiokapituliin, jonka seurauksena Koivistoa vaadittiin vastaamaan kristillistä uskoa ja oppia koskeviin kysymyksiin. Antamissaan vastauksissa Koivisto ilmaisi halukkuutensa toimia edelleen Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina, vakuutti pitäytyvänsä Raamattuun ja noudattavansa muun muassa luterilaista kasteoppia.

Tampereen hiippakunnan silloinen piispa Juha Pihkala arvosteli Nokia Missiota ”amerikkalaisperäisen hurmahenkisyyden tuomisesta luterilaisuuteen”.[3] Tuomiokapituli pidätti Koiviston luterilaisen kirkon pappeudesta 25. huhtikuuta 2007 puoleksi vuodeksi. Alkukesästä tuomiokapituli kuitenkin päätti palauttaa Koiviston pappisvirkaan. Koivisto myönsi joidenkin tuomiokapitulin syytteiden olevan aiheellisia ja suostui piispan ohjaukseen.lähde?

7. tammikuuta 2008 Koivisto asettui ehdolle Tampereen hiippakunnan piispanvaaliin mutta jäi vaalin ensimmäisellä kierroksella 12. maaliskuuta viimeiseksi. 23. maaliskuuta Koivisto ilmoitti eroavansa pappisvirasta ja perustavansa Nokia Mission rinnalle uuden kirkkokunnan Nokia Missio Churchin, joka aloitti toimintansa elokuussa 2008. Koivistosta tuli kirkkokunnan hengellinen johtaja.

Ylen Dokumenttiprojekti ja tuotantoyhtiö Aito Media tekivät Saku Pollarin ohjaaman dokumenttielokuvan Sielunpelastajat vuonna 2010, jossa tarkasteltiin yhden miehen unelmaa kirkosta ja Markku Koivistoa. Elokuva sai ensi-iltansa 26. marraskuuta 2010.

Helmikuussa 2011 Koivisto yritti herättää henkiin kuolleen ruumiinavauspotilaan Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisellä laitoksella.[4][5]

Erottaminen Nokia Missiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markku Koivisto vapautettiin Nokia Mission kaikista hengellisistä ja hallinnollisista tehtävistä 29. elokuuta 2011, koska Nokia Mission tiedotteen mukaan Koiviston elämässä on ollut seksuaalisten rajojen rikkomista.[6][7] Tampereen seurakunnan johtaja Timo Aro-Heinilä tarkensi, että kyse on lähinnä saarnaajalle sopimattomasta käytöksestä ja että kyse ei ole seksisuhteista, vaan seksuaalisten rajojen rikkomisesta. Kerrottiin, että Koiviston erottamiseen ei liity rikosprosessia ja Koiviston vaimo oli hakenut avioeroa. Aro-Heinilän mukaan hengellisen johtajan sanojen ja tekojen tulisi olla sopusoinnussa keskenään.

Radio Dei uutisoi 1. syyskuuta 2011, että Koivisto oli ahdistellut sielunhoitotilanteissa useita mieshenkilöitä vuosien ajan.[8] Koivisto antoi asiasta julkisen lausunnon 11. syyskuuta 2011. Hän tunnusti tehneensä aviorikoksen miespuolisen henkilön kanssa. Tämän jälkeen hän luki Raamatusta Roomalaiskirjeen alusta jakeita, joissa tuomitaan homoseksuaaliset suhteet.[9][10] Koivisto oli 90-luvulla vastustanut homoutta ja kehottanut sen kitkemiseen maailmasta.[11] Seksuaalisen hyväksikäytön takia Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 26.3.2013 Markku Koiviston 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, 30 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 15 000 euron korvauksiin uhrille.[12]

Kirjalliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palmén, Tiia: Nokia Mission johtaja koki nolon lopun: Käytti miehiä seksuaalisesti hyväkseen ja joutui erotetuksi omasta yhteisöstään 12.04.2017. Iltalehti. Viitattu 28.10.2019.
  2. Havia-Venäläinen, Aila: Älkää peljätkö. Yleisradio. Viitattu 12.8.2010.
  3. Harhaoppinen. Savon Sanomat 13.5.2007.
  4. Kuolleita yritetty herättää ennenkin Iltalehti. 1.9.2011. Arkistoitu . Viitattu 1.9.2011.
  5. Itsemurhan tehnyttä miestä yritettiin herättää henkiin: Järkyttävä tilaisuus oli ystävälle liikaa. Iltalehti 12.4.2017.
  6. Missio. Tiedote 29.8.2011. Viitattu 5.9.2011.[vanhentunut linkki]
  7. Markku Koivisto erotettu Nokia Missiosta 30.08.2011. Yle. Viitattu 28.10.2019.
  8. Markku Koivisto myönsi aviorikoksen miehen kanssa. Seurakuntalainen. Viitattu 20.9.2011.
  9. Kylätasku, Taneli: Markku Koivisto tunnusti syntinsä seurakunnalleen 11.09.2011. Kotimaa24. Arkistoitu 28.10.2019. Viitattu 28.10.2019.
  10. Nokia Mission tiedote 29.8.2011 nokiamissio.com. 29.8.2011. Viitattu 30.8.2011.
  11. Koivisto 90-luvulla: Homous on sairaus, joka pitää kitkeä maailmasta 13.09.2011. MTV Uutiset. Arkistoitu 22.10.2019. Viitattu 22.10.2019.
  12. Koivisto myönsi hyväksikäytön: Ehdollista, yhdyskuntapalvelua ja 15 000 euron korvaukset. Aamulehti 26.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]