Dokumenttiprojekti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dokumenttiprojektin logo

Dokumenttiprojekti on Yleisradion ohjelmapaikka, joka esittää dokumenttielokuvia ympäri maailmaa viikoittain Yle TV1 -kanavalla. Aiemmin ohjelmapaikka sijaitsi Yle TV2:lla mutta yhdistyi vuoden 2012 alusta Ykkösdokumentin kanssa. Dokumenttiprojektin elokuvien viikoittaiset esitysajat sijoittuvat maanantain myöhäisiltaan ja uusinnat lauantai-iltapäiviin. Dokumenttiprojektin tuottajana toimii Erkko Lyytinen.[1]

Dokumenttiprojekti on ollut yhteistuottajana monessa kansainvälistä menestystä saaneessa kotimaisessa dokumenttielokuvassa. Näiden joukossa ovat muun muassa Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta, Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Kovasikajuttu, Arto Halosen Sinivalkoinen valhe ja Pyhän kirjan varjo, Arto Koskisen Kuningas Litmanen, Markku Lehmuskallion Matka, John Websterin Katastrofin aineksia, Jouko Aaltosen Kenen joukossa seisot, Elina Hirvosen Paratiisi ja Erkko Lyytisen Kainuun tähti. Kotimaisten yhteistuotantojen tuottajana toimii Iikka Vehkalahti.

Suomessa Dokumenttiprojekti loi ja toteutti yhdessä AVEK:n kanssa Toinen Suomi -hankkeen, jossa Satakunnassa, Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa toteutettiin kaikkiaan 19 dokumentti- ja lyhytelokuvaa. Niiden joukossa oli muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla pääpalkinnon saanut Kone 17. Jatkoa tälle projektille on laaja Lönnrot 2017 -projekti[2], jonka tavoitteena on kerätä ja toteuttaa 1000 tarinaa Suomesta. Projekti synnytti syksyllä 2009 lyhytdokumenttisarjan Tarinateltta esittää.[3]

Syksyllä 2009 Dokumenttiprojekti eteni uusille julkaisualustoille perustamalla yhteistyössä levittäjien, tuottajien ja festivaalien kanssa Dokumenttiprojekti Goes Cinema (DPGC) -brändin. Hankkeen myötä elokuvateattereihin menevät dokumenttielokuvat ovat voineet hyödyntää Dokumenttiprojektin brändiä. Keväällä 2010 kaksi elokuvaa Miesten vuoro ja Reindeerspotting saivat elokuvateattereissa suuret katsojamäärät. Muita hankkeesta hyötyneitä elokuvia ovat olleet esimerkiksi Kansakunnan olohuone (2009), Magneettimies (2009), Säilöttyjä unelmia (2012), Rouva Presidentti (2012) ja Punaisen metsän hotelli (2012).

Kansainvälisesti Dokumenttiprojekti on tunnettu osallistumisestaan monien tunnettujen elokuvien tuotantoon. Näiden joukossa muun muassa Hubert Sauperin Darwin's Nightmare, Nino Kirdtzatzen The Pipeline Next Door, Eugene Jarecskin Why We Fight, Chantal Ackermanin South, Vitali Manskin Private Monologues ja Leslie Woodhedin A Cry from the Grave.

Dokumenttiprojektin aiempi tuottaja Iikka Vehkalahti loi eteläisessä Afrikassa Steps For The Future -projektin[4], jossa tuotettiin 37 muun muassa Cannesissa ja IDFAssa palkittua dokumentti- ja lyhytelokuvaa. Hanke jatkui maailmanlaajuisena Why Democracy -projektina[5], jonka dokumenttielokuvia esitettiin viidenkymmenen televisioyhtiön välityksellä lähes kaikissa maailman maissa. Tuotantojen joukossa oli muun muassa dokumenttielokuvien Oscarilla palkittu Alex Gibney Taksi pimeyteen ja Weijun Chenin Äänestä minua!. Steps-ryhmään kuuluu myös Steps India, joka on tuottanut useita intialaisten ohjaajien dokumenttielokuvia, niiden joukossa Nishtha Jainin Lakshmi ja minä.

Dokumenttiprojekti on vastannut myös Yle Teemalla esitettävästä Kolmas ulottuvuus -dokumenttisarjasta, joka on keskittynyt Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolisesta maailmasta kertoviin dokumenttielokuviin. Huhtikuussa 2011 avattu Dokumenttiprojektin ja ulkoasiainministeriön hanke kolmasulottuvuus.fi nostaa esille kehittyvien maiden aihepiireihin liittyviä dokumenttielokuvia ja niiden ohjaajia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttiprojektin perusti Ylellä työskennellyt elokuvaohjaaja ja -tuottaja Jarmo Jääskeläinen. Hän toi Dokumenttiprojektin ohjelmistoon alan kansainvälisiä klassikoita ja huipputöitä. Dokumenttiprojekti käynnisti suomalaisen dokumenttielokuvan määrällisen ja laadullisen nousun ja avasi tien kansainvälisyyteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]