Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
62 262 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:
| syntymäaika = [[8. heinäkuuta]] [[1885]]
| syntymäaika = [[8. heinäkuuta]] [[1885]]
| syntymäpaikka = Oulu
| syntymäpaikka = Oulu
| kuolinaika = [[4. elokuuta]] [[1962]]
| kuolinaika = [[4. elokuuta]] [[1962]] (77 vuotta)
| kuolinpaikka = Turku
| kuolinpaikka = Turku
| ammatit = runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti
| ammatit = runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti
Rivi 19: Rivi 19:
| huomioita =
| huomioita =
}}
}}
'''Veikko Antero Koskenniemi''' (vuoteen 1906 ''Forsnäs''; [[8. heinäkuuta]] [[1885]] [[Oulu]] – [[4. elokuuta]] [[1962]] [[Turku]]) oli suomalainen [[kirjailija]] ja suomentaja sekä [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]], -tutkija ja -opettaja. Hänet tunnetaan [[patriotismi|isänmaallisuudesta]] ja [[oikeisto|oikeistolaisuudesta]], ja aikoinaan häntä on kutsuttu "valkoisen Suomen hovirunoilijaksi". Toisaalta hän oli maailmankuvaltaan hyvin pessimistinen. [[Oswald Spengler]]in ''[[Länsimaiden perikato]]'' vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja [[demokratia]]n seurauksena.
'''Veikko Antero Koskenniemi''', vuoteen 1906 '''Forsnäs''' ([[8. heinäkuuta]] [[1885]] [[Oulu]] – [[4. elokuuta]] [[1962]] [[Turku]]) oli suomalainen runoilija, sanomalehtimies, [[Kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professori ja [[akateemikko]]. Hän oli 1920-30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin [[patriotismi|isänmaallisen]] runotuotantonsa ja [[oikeisto]]laisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut ''[[Finlandia (sävelruno)|Finlandia]]'' ja ''[[Lippulaulu]]''.


Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan ''Runoja'' (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti ''[[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]]'' ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä ''[[Valvoja]]ssa'' ja ''[[Aika|Ajassa]]''. Koskenniemi kutsuttiin [[1921]] vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä [[Goethe]]n tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
Koskenniemen runous oli perinteistä, [[runomitta|mittaan]] ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Hänen tuotannossaan on paljon viittauksia [[antiikin Kreikka]]an. Suurena esikuvanaan hän piti [[Goethe]]a, jonka tuotantoa hän myös suomensi. Koskenniemen ''Matkasauva'' vuodelta 1926 on ensimmäinen suomenkielinen [[aforismi]]kokoelma.

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen poliittista oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen [[akateemikko|akateemikoksi]] [[1948]] ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.


== Elämä ja ura ==
== Elämä ja ura ==
Rivi 27: Rivi 29:
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui [[maisteri]]ksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi [[kriitikko]]na ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin [[Turun yliopisto]]sta, jonka [[rehtori]]na hän toimi 1924–1932. Koskenniemen [[nationalismi|kansallismielisyys]] heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten ''Lippulaulusta'' ja [[Finlandia (sävelruno)|Finlandiasta]]. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija [[Eino Leino]]n jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui [[maisteri]]ksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi [[kriitikko]]na ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin [[Turun yliopisto]]sta, jonka [[rehtori]]na hän toimi 1924–1932. Koskenniemen [[nationalismi|kansallismielisyys]] heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten ''Lippulaulusta'' ja [[Finlandia (sävelruno)|Finlandiasta]]. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija [[Eino Leino]]n jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.


V. A. Koskenniemi matkusti vuonna [[1936]] [[Saksa]]an luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen [[Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta]], jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen [[kansallissosialismi|kansallissosialismia]] ja [[fasismi|fasismia]] kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen [[nationalismi|nationalistisen]] ja [[konservatismi|konservatiivisen]] maailmankatsomuksena.
V. A. Koskenniemi matkusti vuonna [[1936]] [[Saksa]]an luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen [[Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta]], jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen [[kansallissosialismi|kansallissosialismia]] ja [[fasismi|fasismia]] kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen [[nationalismi|nationalistisen]] ja [[konservatismi|konservatiivisen]] maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.


Vuonna [[1941]] Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman [[Euroopan Kirjailijaliitto|Euroopan kirjailijaliiton]] varapuheenjohtaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle [[Suomi|Suomen]] irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi [[Raoul Palmgren|Raoul Palmgrenin]] vuonna [[1947]] julkaistu kirjoitus ''Hautakirjoitus Koskenniemelle'', jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."
Vuonna [[1941]] Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman [[Euroopan Kirjailijaliitto|Euroopan kirjailijaliiton]] varapuheenjohtaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle [[Suomi|Suomen]] irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi [[Raoul Palmgren|Raoul Palmgrenin]] vuonna [[1947]] julkaistu kirjoitus ''Hautakirjoitus Koskenniemelle'', jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."

Versio 15. heinäkuuta 2010 kello 17.21

V. A. Koskenniemi
V. A. Koskenniemi
V. A. Koskenniemi
Henkilötiedot
Syntynyt8. heinäkuuta 1885
Oulu
Kuollut4. elokuuta 1962 (77 vuotta)
Turku
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti
Kirjailija
Esikoisteos Runoja (1906)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtimies, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920-30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.

Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan Runoja (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen poliittista oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.

Elämä ja ura

Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi kriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin Turun yliopistosta, jonka rehtorina hän toimi 1924–1932. Koskenniemen kansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten Lippulaulusta ja Finlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija Eino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.

V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.

Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."

V. A. Koskenniemen pojanpoika, akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on kansainvälisesti arvostettu kansainvälisen oikeuden tutkija.[1]

V. A. Koskenniemen hautakivi Turun hautausmaalla

Kunnianosoituksia

V. A. Koskenniemen nimeä kantavat V. A. Koskenniemi -palkinto ja V. A. Koskenniemi -mitali.

Teokset

Runokokoelmat
  • Runoja. 1906.
  • Valkeat kaupungit ynnä muita runoja. 1908.
  • Hiilivalkea ynnä muita runoja. 1913.
  • Elegioja ynnä muita runoja. 1917.
  • Sydän ja kuolema. Elegioja, lauluja ja epitaafeja. 1919.
  • Uusia runoja. 1924.
  • Kurkiaura. Ballaadeja ynnä muita runoja. 1930.
  • Tuli ja tuhka. Runoja. 1936.
  • Latuja lumessa: kenttäpostia ynnä muita runoja. 1940
  • Syksyn siivet. Runoja 1949.
Runoelmat
  • Hannu. Erään nuoruuden runoelma. 1913.
  • Nuori Anssi. Runoelma Suomen sodasta 1918. 1918.
Romaani
  • Konsuli Brennerin jälkikesä. 1916.
Aforismit
  • Matkasauva. Katkelmia ja säkeitä päiväkirjasta. 1925.
  • Elokuisia ajatuksia. 1954.
  • Ihmisosa. Elokuisia ajatuksia. Toinen sarja. 1958.
  • Valitut mietelmät. 1959.
Matkakirjat
  • Kevätilta Quartier Latinissa. Parisin muistelma. 1912.
  • Runon kaupunkeja ynnä muita kirjoitelmia. 1914.
  • Suvipäiviä Hellaassa. 1927.
  • Symphonia Europaea A. D. 1931. 1931.
  • Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta. 1937.
  • Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan. Vaikutelmia ja kokemuksia. 1939.
Muistelmat
  • Onnen antimet. Lukuja elämäni kirjasta. 1935.
  • Vuosisadanalun ylioppilas. 1947.
  • Autobiografisia kirjoituksia. (Kootut teokset 4). 1955.
Esseet
  • Kirjoja ja kirjailijoita 1. 1916.
  • Kirjoja ja kirjailijoita 2. 1918.
  • Roomalaisia runoilijoita. 1919.
  • Kirjoja ja kirjailijoita 3. 1922.
  • Runouden kuvastimessa. Kirjoja ja kirjailijoita. 4. sarja. 1925.
  • Kasvoja ja naamioita. Kirjoja ja kirjailijoita. Viides sarja. 1931.
  • Runousoppia ja runoilijoita. 1951.
  • Arvosteluja ja esseitä kokoelmien ulkopuolelta. (Kootut teokset 8–9). 1955.
  • Arvosteluja ja esseitä kokoelmien ulkopuolelta. (Kootut teokset 10). 1956.
  • Filosofian ja runouden rajamailta. 1961.
Monografiat
  • Alfred de Musset. 1918.
  • Nuori Goethe. Elämä ja runous. 1932.
  • Aleksis Kivi. 1934.
  • Goethe, keskipäivä ja elämänilta. 1944.
  • Maila Talvio. Kirjailijakuvan ääriviivoja. 1946.
  • Werner Söderström. Kirjallisuudelle pyhitetty elämäntyö. 1950.
Puhekokoelmat
  • Miekka ja taltta. Puheita kansallisista aiheista. 1937.
  • Sata kunnian päivää. Kolme puhetta. 1939–1940. 1940.
  • Sota rauhan rakentajana. Puheita päivän aiheista 1940–1941. 1941.
Muita teoksia
  • Vuoden päivät. Syntymäpäiväkirja. 1926. (runoja, aforismeja ym.)
  • Vaeltava viisaus: aforismeja ja ajatelmia vuosituhansien varrelta. 1952. (Koskenniemen toimittama teos)
  • Minä ja maailma. Epigrammeja. 1960.

Muu kirjallisuus

  • Martti Häikiö: V. A. Koskenniemi. Suomalainen klassikko.1. Lehtimies, runoilija,

professori 1885–1938, 2. Taisteleva kirjallinen patriarkka 1939–1962 (WSOY)

Lähteet

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=V._A._Koskenniemi&oldid=8770217”