Ero sivun ”Kultakutri (romaani)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
fix
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kultakutri''' on [[Mika Waltari]]n kirjoittama [[pienoisromaani]], joka kertoo Maire-nimisen naisen tarinan. Romaani on tunnelmaltaan synkkä, ja siinä on suorasukaisia kuvauksia [[Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö|lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä]], [[prostituutio]]sta ja [[henkirikos|henkirikoksista]]. Waltari kirjoitti romaanin vuonna 1946, mutta [[WSOY]] kieltäytyi aluksi julkaisemasta sitä.
'''Kultakutri''' on [[Mika Waltari]]n kirjoittama [[pienoisromaani]], joka kertoo Maire-nimisen naisen tarinan. Romaani on tunnelmaltaan synkkä, ja siinä on suorasukaisia kuvauksia [[Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö|lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä]], [[prostituutio]]sta ja [[henkirikos|henkirikoksista]]. Waltari kirjoitti romaanin vuonna [[1946]], mutta [[WSOY]] kieltäytyi aluksi julkaisemasta sitä.


==Juoni==
==Juoni==
{{Juonipaljastus}}
{{Juonipaljastus}}
Tarinan päähenkilö on Maire, "Kultakutri", jonka elämää seurataan lapsuudesta alkaen. Maire on syntynyt syrjähypystä, eikä hän saa koskaan tietää oikean isänsä henkilöllisyyttä. Perheen isä suhtautuu Maireen väheksyvästi ja vihamielisesti. Lopulta Maire pakenee kotoaan, ja hän yrittää elää ensin rehellisesti, mutta hänen elämänsä menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vuokraisäntä tuo asuntoon humalaisen miehen, joka raiskaa vielä alaikäisen Mairen. Mairesta tulee lopulta prostituoitu.
Tarinan päähenkilö on Maire, ”Kultakutri”, jonka elämää seurataan lapsuudesta alkaen. Maire on syntynyt syrjähypystä, eikä hän saa koskaan tietää oikean isänsä henkilöllisyyttä. Perheen isä suhtautuu Maireen väheksyvästi ja vihamielisesti. Lopulta Maire pakenee kotoaan. Ensin hän yrittää elää rehellisesti, mutta hänen elämänsä menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vuokraisäntä tuo asuntoon humalaisen miehen, joka [[raiskaus|raiskaa]] vielä alaikäisen Mairen. Mairesta tulee lopulta prostituoitu.


Maire onnistuu kiristämään rahaa mieheltä, joka on raiskannut hänet, ja perustaa pienen kukkakaupan. Hän on rakastunut intohimoisesti naimisissa olevaan Torstiin, ja saa hänet murhaamaan vaimonsa. Verityö ei paljastu, mutta syyllisyys käy lopulta Torstille ylivoimaiseksi ja hän tappaa itsensä. Maire hankkiutuu rikkaisiin naimisiin "neuvoksen", vanhan irstailijan ja alkoholistin kanssa. Kun Maire tapaa miehen nuoren kukkienmyyjätytön kimpusta, hän muistaa oman lapsuutensa, raivostuu ja tukahduttaa humalaisen miehen tyynyllä. Lääkäri pitää kuolemaa luonnollisena, mutta Maire kuitenkin tunnustaa teon.
Maire onnistuu kiristämään rahaa hänet raiskanneelta mieheltä ja perustaa pienen [[kukkakauppa|kukkakaupan]]. Hän on rakastunut intohimoisesti naimisissa olevaan Torstiin, ja saa hänet murhaamaan vaimonsa. Verityö ei paljastu, mutta syyllisyys käy lopulta Torstille ylivoimaiseksi ja hän [[itsemurha|tappaa itsensä]]. Maire hankkiutuu rikkaisiin naimisiin ”neuvoksen”, vanhan irstailijan ja [[alkoholismi|alkoholistin]] kanssa. Kun Maire tapaa miehen nuoren kukkienmyyjätytön kimpusta, hän muistaa oman lapsuutensa, raivostuu ja tukahduttaa humalaisen miehen tyynyllä. Lääkäri pitää kuolemaa luonnollisena, mutta Maire kuitenkin tunnustaa teon.


Romaani päättyy lauseeseen: "Pian sen jälkeen vyöryi sota jyristen yli maailman hävittämään kaiken menneen."
Romaani päättyy lauseeseen: ”Pian sen jälkeen vyöryi sota jyristen yli maailman hävittämään kaiken menneen.”


{{Juonipaljastus loppu}}
{{Juonipaljastus loppu}}


==Julkaisu==
==Julkaisu==
WSOY kieltäytyi aluksi julkaisemasta ''Kultakutria'', kirjailijan oman käsityksen mukaan sen "täydellisen siveettömyyden takia"<ref name="LV59">Lindstedt & Vahtokari s. 59.</ref>; [[Panu Rajala]]n mukaan tarinan "raakuus" puistatti pääjohtaja [[Yrjö A. Jäntti]]ä<ref name="R742">Rajala s. 742.</ref>. Waltari julkaisi kirjan ensiksi omalla kustannuksellaan 1948. WSOY julkaisi sen kokoelmassa ''[[Koiranheisipuu]] ja neljä muuta pienoisromaania'' vuonna 1961.<ref name="R741">Rajala s. 741.</ref>.
WSOY kieltäytyi aluksi julkaisemasta ''Kultakutria'', kirjailijan oman käsityksen mukaan sen ”täydellisen siveettömyyden takia”<ref name="LV59">Lindstedt & Vahtokari s. 59.</ref>; [[Panu Rajala]]n mukaan tarinan ”raakuus” puistatti pääjohtaja [[Yrjö A. Jäntti]]ä<ref name="R742">Rajala s. 742.</ref>. Waltari julkaisi kirjan ensiksi omalla kustannuksellaan vuonna [[1948]]. WSOY julkaisi sen kokoelmassa ''[[Koiranheisipuu ja neljä muuta pienoisromaania]]'' vuonna 1961.<ref name="R741">Rajala s. 741.</ref>.


⚫
''Kultakutri'' on käännetty ainakin [[kiinan kieli|kiinaksi]] (''Jinfa nülang'') 1989<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/hum/renvall/aps/kaannoskirjallisuutta.html| Nimeke = Käännöskirjallisuutta kiinasta suomeen ja suomesta kiinaan| Tekijä = Minna Valjakka| Julkaisu = Helsingin yliopiston verkkosivut| Ajankohta = | Julkaisija = Renvall-instituutti| Viitattu = 8.7.2009 }}</ref>, [[ranskan kieli|ranskaksi]] (''Boucle d'Or'') 1997 ja [[portugalin kieli|portugaliksi]] (''Cabelo de Ouro'') 2001<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=450| Nimeke = Mika Waltari| Tekijä = | Julkaisu = WSOY:n verkkosivut| Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 8.7.2009 }}</ref>.
''Kultakutri'' on käännetty ainakin [[kiina]]ksi (Jinfa nülang) 1989
⚫
<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/hum/renvall/aps/kaannoskirjallisuutta.html| Nimeke = Käännöskirjallisuutta kiinasta suomeen ja suomesta kiinaan| Tekijä = Minna Valjakka| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin yliopiston verkkosivut| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Renvall-instituutti| Viitattu = 8.7.2009| Kieli = }}</ref>, [[ranska]]ksi (Boucle d'Or) 1997 ja [[portugal]]iksi (Cabelo de Ouro) 2001<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=450| Nimeke = Mika Waltari| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = WSOY:n verkkosivut| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 8.7.2009| Kieli = }}</ref>.


==Arvioita==
==Arvioita==
''Kultakutri'' käsittelee prostituutiota ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tavalla, joka oli uutta suomalaisessa kirjallisuudessa<ref name="LV59"/><ref name="R742"/>. Panu Rajala toteaa, että naisen kertoma tarina on psykologisesti uskottava, ja päähenkilön kova kohtalo saa lukijan myötätunnon pysymään hänen puolellaan. Hänen mielestään tarina on "saavutus naisen mielen luotaajana".<ref name="R742"/> Toisaalta [[Tapani Bagge]]n mukaan päähenkilön elämässä on niin paljon vastoinkäymisiä, että se ei ole enää uskottavaa<ref name="Bagge">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.dekkariseura.fi/rk_308_a.html | Nimeke = Se jokin| Tekijä = Tapani Bagge| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Ruumiin kulttuuri| Ajankohta = 3/2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 8.7.2009 | Kieli = }}</ref>.
''Kultakutri'' käsittelee prostituutiota ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tavalla, joka oli uutta suomalaisessa kirjallisuudessa<ref name="LV59"/><ref name="R742"/>. Panu Rajala toteaa, että naisen kertoma tarina on psykologisesti uskottava, ja päähenkilön kova kohtalo saa lukijan myötätunnon pysymään hänen puolellaan. Hänen mielestään tarina on ”saavutus naisen mielen luotaajana”.<ref name="R742"/> Toisaalta [[Tapani Bagge]]n mukaan päähenkilön elämässä on niin paljon vastoinkäymisiä, ettei se ole enää uskottavaa<ref name="Bagge">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.dekkariseura.fi/rk_308_a.html | Nimeke = Se jokin| Tekijä = Tapani Bagge| Julkaisu = Ruumiin kulttuuri| Ajankohta = 3/2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 8.7.2009 }}</ref>.


''Kultakutria'' on verrattu Waltarin toiseen pienoisromaaniin ''[[Jokin ihmisessä]]''. Kummatkin sijoittuvat alamaailmaan, ne perustuvat Waltarille kerrottuun elämäntarinaan ja käsittelevät seksuaalisuutta ja intohimorikoksia<ref name="LV59"/><ref name="R741"/>. Bagge vertaa ''Kultakutria'' [[Cornell Woolrich]]in rikosromaaneihin, joskin Waltarin tyyli on Woolrichiä "hillitympää, suorastaan lakonista"<ref name="Bagge"/>. Myös Rajala nimittää Waltarin tyyliä lakoniseksi<ref name="R742"/>.
''Kultakutria'' on verrattu Waltarin toiseen pienoisromaaniin ''[[Jokin ihmisessä]]''. Kummatkin sijoittuvat alamaailmaan, perustuvat Waltarille kerrottuun elämäntarinaan ja käsittelevät seksuaalisuutta ja intohimorikoksia<ref name="LV59"/><ref name="R741"/>. Bagge vertaa ''Kultakutria'' [[Cornell Woolrich]]in rikosromaaneihin, joskin Waltarin tyyli on Woolrichiä ”hillitympää, suorastaan lakonista”<ref name="Bagge"/>. Myös Rajala nimittää Waltarin tyyliä lakoniseksi<ref name="R742"/>.


==Lähteet==
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rajala, Panu | Nimeke=Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-0-31137-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rajala, Panu | Nimeke=Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-0-31137-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo| Nimeke = Mika Waltari. Muukalainen maailmassa| Vuosi = 2008| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-32457-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo| Nimeke = Mika Waltari: Muukalainen maailmassa| Vuosi = 2008| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-32457-8}}


===Viitteet===
===Viitteet===

Versio 4. toukokuuta 2010 kello 18.05

Kultakutri on Mika Waltarin kirjoittama pienoisromaani, joka kertoo Maire-nimisen naisen tarinan. Romaani on tunnelmaltaan synkkä, ja siinä on suorasukaisia kuvauksia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, prostituutiosta ja henkirikoksista. Waltari kirjoitti romaanin vuonna 1946, mutta WSOY kieltäytyi aluksi julkaisemasta sitä.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarinan päähenkilö on Maire, ”Kultakutri”, jonka elämää seurataan lapsuudesta alkaen. Maire on syntynyt syrjähypystä, eikä hän saa koskaan tietää oikean isänsä henkilöllisyyttä. Perheen isä suhtautuu Maireen väheksyvästi ja vihamielisesti. Lopulta Maire pakenee kotoaan. Ensin hän yrittää elää rehellisesti, mutta hänen elämänsä menee koko ajan huonompaan suuntaan. Vuokraisäntä tuo asuntoon humalaisen miehen, joka raiskaa vielä alaikäisen Mairen. Mairesta tulee lopulta prostituoitu.

Maire onnistuu kiristämään rahaa hänet raiskanneelta mieheltä ja perustaa pienen kukkakaupan. Hän on rakastunut intohimoisesti naimisissa olevaan Torstiin, ja saa hänet murhaamaan vaimonsa. Verityö ei paljastu, mutta syyllisyys käy lopulta Torstille ylivoimaiseksi ja hän tappaa itsensä. Maire hankkiutuu rikkaisiin naimisiin ”neuvoksen”, vanhan irstailijan ja alkoholistin kanssa. Kun Maire tapaa miehen nuoren kukkienmyyjätytön kimpusta, hän muistaa oman lapsuutensa, raivostuu ja tukahduttaa humalaisen miehen tyynyllä. Lääkäri pitää kuolemaa luonnollisena, mutta Maire kuitenkin tunnustaa teon.

Romaani päättyy lauseeseen: ”Pian sen jälkeen vyöryi sota jyristen yli maailman hävittämään kaiken menneen.”

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Julkaisu

WSOY kieltäytyi aluksi julkaisemasta Kultakutria, kirjailijan oman käsityksen mukaan sen ”täydellisen siveettömyyden takia”[1]; Panu Rajalan mukaan tarinan ”raakuus” puistatti pääjohtaja Yrjö A. Jänttiä[2]. Waltari julkaisi kirjan ensiksi omalla kustannuksellaan vuonna 1948. WSOY julkaisi sen kokoelmassa Koiranheisipuu ja neljä muuta pienoisromaania vuonna 1961.[3].

Kultakutri on käännetty ainakin kiinaksi (Jinfa nülang) 1989[4], ranskaksi (Boucle d'Or) 1997 ja portugaliksi (Cabelo de Ouro) 2001[5].

Arvioita

Kultakutri käsittelee prostituutiota ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tavalla, joka oli uutta suomalaisessa kirjallisuudessa[1][2]. Panu Rajala toteaa, että naisen kertoma tarina on psykologisesti uskottava, ja päähenkilön kova kohtalo saa lukijan myötätunnon pysymään hänen puolellaan. Hänen mielestään tarina on ”saavutus naisen mielen luotaajana”.[2] Toisaalta Tapani Baggen mukaan päähenkilön elämässä on niin paljon vastoinkäymisiä, ettei se ole enää uskottavaa[6].

Kultakutria on verrattu Waltarin toiseen pienoisromaaniin Jokin ihmisessä. Kummatkin sijoittuvat alamaailmaan, perustuvat Waltarille kerrottuun elämäntarinaan ja käsittelevät seksuaalisuutta ja intohimorikoksia[1][3]. Bagge vertaa Kultakutria Cornell Woolrichin rikosromaaneihin, joskin Waltarin tyyli on Woolrichiä ”hillitympää, suorastaan lakonista”[6]. Myös Rajala nimittää Waltarin tyyliä lakoniseksi[2].

Lähteet

  • Rajala, Panu: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.
  • Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo: Mika Waltari: Muukalainen maailmassa. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32457-8.

Viitteet

  1. ↑ a b c Lindstedt & Vahtokari s. 59.
  2. ↑ a b c d Rajala s. 742.
  3. ↑ a b Rajala s. 741.
  4. ↑ Minna Valjakka: Käännöskirjallisuutta kiinasta suomeen ja suomesta kiinaan Helsingin yliopiston verkkosivut. Renvall-instituutti. Viitattu 8.7.2009.
  5. ↑ Mika Waltari WSOY:n verkkosivut. Viitattu 8.7.2009.
  6. ↑ a b Tapani Bagge: Se jokin Ruumiin kulttuuri. 3/2008. Viitattu 8.7.2009.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kultakutri_(romaani)&oldid=8435474”