Ero sivun ”Boethius Dacialainen” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
34 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
p
Botti lisäsi defaultsort-mallineen.
p (Botti lisäsi: de:Boetius von Dacien)
p (Botti lisäsi defaultsort-mallineen.)
== Filosofia ==
 
Boethius oli [[Aristoteles|Aristoteleen]] ja [[Averroes|Averroeksen]] seuraaja ja kirjoitti ainakin [[logiikka|logiikasta]], [[luonnonfilosofia]]sta, [[metafysiikka|metafysiikasta]] ja [[etiikka|etiikasta]]. Osa hänen teoksistaan ei ole säilynyt nykypäiviin. Hänen keskeinen näkemyksensä oli, että filosofian täytyi seurata argumentteja sinne minne ne veivät, huolimatta siitä, olivatko ne ristiriidassa uskonnon kanssa. Hänelle filosofia oli ylin inhimillinen toimi, ja tässä maailmassa ainoastaan filosofit saattoivat saada tietoa. Teoksessaan ''Korkeimmasta hyvästä, tai filosofin elämästä'' hän tarjoaa hyvin aristoteelisen kuvauksen ihmisen korkeimmasta hyvästä — totuuden ja hyveen mietiskelystä. Eräitä ristiriitaisia ajatuksia joihin hän päätyi olivat tyhjästä (''[[ex nihilo]]'') luomisen mahdottomuus, maailman ja ihmisrodun ikuisuus sekä se, ettei [[kuolleiden ylösnousemus|kuolleiden ylösnousemusta]]ta ole.
 
Radikaaleista näkemyksistään huolimatta Boethius pysyi [[kristinusko|kristittynä]]. Hän pyrki väistämään ristiriidat jakamalla totuuden tutkimisen toisaalta filosofiseen tutkimukseen, jonka tehtävänä oli tutkia maailmaa ja ihmisluontoa, ja toisaalta teologiseen tutkimukseen, jolle kuuluivat yliluonnolliset ilmestykset ja jumalalliset [[ihme]]et. Tästä kahden totuuden näkemyksestä hänet myös tuomittiin Pariisin oppituomiossa, vaikkakin hän oli ollut varovainen ja välttänyt sanomasta uskonnollisten totuuksia kanssa ristiriidassa olevia filosofisia totuuksia tosiksi ''simpliciter'' (yksinkertaisesti, ilman lisämääreitä) — kullakin tiedon alalla johtopäätökset tuli perustella varovasti. Filosofit saavuttamat johtopäätökset olivat tosia "luonnollisten syiden ja prinsiippien mukaan" (''De Aeternitate Mundi'', s. 351). Vaikka filosofien tulee olla vapaita saavuttamaan tällaisia johtopäätöksiä ja keskustelemaan niistä, uskolla on korkeampi lähde — ihmisjärjen ollessa erehtyväinen, sen tulee antaa tietä uskolle todellisissa ristiriitatapauksissa.
== Lähteet ==
 
* Boetius of Dacia, "The Sophisma 'Every Man Is of Necessity an Animal'", teoksessa Norman Kretzmann & Eleonore Stump [edd & trans.]: ''The Cambridge Translations of Medieval Philosophical texts. Volume One: Logic and the Philosophy of Language'' (1988, Cambridge University Press; ISBN 0-521-28063-X)
* John Marenbon, ''Later Medieval Philosophy (1150–1350)'' (1991, Routledge; ISBN 0-415-06807-X)
* Armand A. Maurer, "Boetius of Dacia", in ''The Encyclopedia of Philosophy", ed. Paul Edwards (Collier Macmillan, 1967)
 
== Aiheesta muualla ==
 
* [http://www.thelatinlibrary.com/boethiusdacia.html Boethius de Dacia: ''De summo bono''] (The Latin Library) {{la}}
 

Navigointivalikko