Theodoricus Chartreslainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Theodoricus Chartreslainen (lat. Theodoricus Carnotensis, ransk. Thierry de Chartres, n. 11001150) oli ranskalainen skolastinen uusplatonilainen filosofi ja teologi. Hän toimi ensin Chartresissa, jossa katedraalikoulu toimi oppineisuuden keskuksena ennen Pariisin yliopiston perustamista, ainakin vuoden 1121 tienoilla. Myöhemmin hän opetti Pariisissa noin vuoden 1140 tienoilla. Vuonna 1141 hän siirtyi jälleen Chartesiin kansleriksi. Theodoricuksen uskotaan olleen Bernardus Chartreslaisen veli. Hänen oppilaitaan olivat Johannes Salisburylainen ja Herman Carinthialainen.

Veljensä tavoin Theodoricus kiinnitti paljon enemmän huomiota platonilaiseen kuin aristoteeliseen filosofiaan. Hän kirjoitti teoksen De Sex Dierum Operibus, joka käsitteli luomisen kuutta päivää tulkiten Jumalan platonilaisesti korkeimmaksi ideaksi, josta kaikki muut ideat luodaan. Tässä hän hyödynsi myös lukuja. Luku yksi vastasi Jumalaa. Samoin kuin kaikki muut luvut johdetaan yhdestä, samoin kaikki muut asiat tulevat Jumalasta.[1]

Theodoricus kirjoitti myös teoksen Heptateukhon, joka käsitteli seitsemää vapaata taidetta, sekä kommentaarion teokseen De Inventione Rhetorica ad Herennium, joka on osoitus Chartresin koulussa vaikuttaneista humanistisista virtauksista.[2]

Theodoricus oli yksi ensimmäisiä läntisiä oppineita, joka tuki arabialaisen kirjallisuuden hyödyntämistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]