Ero sivun ”Laakiobasaltit” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
13 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
kh
(kh)
 
'''Laakiobasaltit''' ovat valtavien [[laava|laavapurkausten]] jäänteitä, jotka peittävät alleen hyvin suuria alueita sekä mantereilla että valtamerten pohjissa.
[[File:3-Devils-grade-Moses-Coulee-Cattle-Feed-Lot-PB110016.JPG|thumb|369x369px|[[Columbia (joki)|Columbia-joen]] rapautuneita laakiobasaltteja, Moses Coulee, [[Washington (osavaltio)|Washington]], [[Yhdysvallat]].]]
Laakiobasalttimuodostumat lasketaan kuuluviksi suuriin magmaprovinsseihin ({{k-en|LIP, large igneous province}}): niiden kattama pinta-ala on vähintään 100 000 km<sup>2</sup>, ja suurin osa [[Magma|kivisulien]] tilavuudesta on purkautunut maapallon pinnalle alle viidessä miljoonassa vuodessa<ref name=":0">Bryan, S.E. & Ernst, R.E. (2008) Revised definition of large igneous provinces (LIPs). Earth-Science Reviews, 86, 175–202. http://dx.doi.org/10.1016/j.earscirev.2007.08.008
</ref>, joka on geologisesti varsin lyhyt aika. Suurimmat laakiobasalttimuodostumat ovat alkuperäiseltä tilavuudeltaan jopa useita miljoonia kuutiokilometrejä<ref name=":1">Richards, M.A., Duncan, R.A., & Courtillot, V.E. (1989) Flood basalts and hot-spot tracks: plume heads and tails. Science, 246, 103–107. http://dx.doi.org/10.1126/science.246.4926.103</ref>.
 
Laakiobasalttien jäänteitä tunnetaan jo yli kahden miljardin vuoden takaa [[Arkeeinen aioni|arkeeiselta]] ajalta<ref name=":0" />, ja nuorimmat laakiobasalttimuodostumat löytyvät Yhdysvalloista ([[Columbia (joki)|Columbia-joen]] laakiobasaltit, ikä n. 6–17 milj. vuotta<ref>USGS http://vulcan.wr.usgs.gov/Volcanoes/ColumbiaPlateau/summary_columbia_plateau.html</ref>). Varsinaisia laakiobasaltteja ei tunneta purkautuneen historiallisella ajalla: [[Islanti|Islannin]] rakopurkaukset (esim. [[Lakagigar|Laki]] vuosina 1783–1784) ovat purkausmekanismiltaan samankaltaisia, mutta tilavuudeltaan ja purkaustiheydeltään verrattaen pienempiä.
 
Laakiobasalttien purkautumisella on ollut suuri vaikutus elämän ja ilmaston kehitykseen läpi maapallon historian, mutta niille ei ole olemassa yksittäistä hyväksyttyä syntymallia: laakiobasalttipurkausten on arveltu liittyvän mm. [[Jättiläismanner|jättiläismantereen]] eristämän [[Maan vaippa|vaipan]] yläosan kuumenemiseen<ref>Coltice, N., Phillips, B.R., Bertrand, H., Ricard, Y., & Rey, P. (2007) Global warming of the mantle at the origin of flood basalts over supercontinents. Geology (Boulder), 35, 391–394. http://dx.doi.org/10.1130/G23240A.1</ref>, [[Impakti|impakteihin]]<ref name=":6">Jones, A.P., Price, G.D., Price, N.J., DeCarli, P.S., & Clegg, R.A. (2002) Impact induced melting and the development of large igneous provinces. Earth and Planetary Science Letters, 202, 551–561. http://dx.doi.org/10.1016/S0012-821X(02)00824-5
== Laakiobasaltit ja joukkosukupuutot ==
 
Monia suuria laakiobasalttipurkaksia on esitetty useiden esihistoriallisten maa- ja merieliöstöjen [[Joukkosukupuutto|joukkosukupuuttojen]] aiheuttajiksi. Laakiobasalttien kanssa samanikäisistä [[Sedimenttikivilaji|sedimenttikivistä]] on löydetty [[fossiili]]<nowiki/>-lajiston harventumisen lisäksi todisteita myös eloperäisen [[Hiili|hiilen]] määrän vaihteluista, [[Ilmastonmuutos|ilmastonmuutoksista]] sekä [[Meren anoksia|merien hapenpuutteesta]]<ref name=":2">Rampino, M.R. (2010) Mass extinctions of life and catastrophic flood basalt volcanism. PNAS 107, 6555-6556.
 
http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1002478107
</ref><ref name=":3">Whiteside, J.H, Olsen, P.E., Eglinton, T., Brookfield, M.E. & Sambrotto, R.N. (2010) Compound-specific carbon isotopes from Earth’s largest flood basalt eruptions directly linked to the end-Triassic mass extinction. PNAS 107, 6721-6725. http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1001706107</ref><ref>Pálfy, J. & Smith, P.L. (2000) Synchrony between Early Jurassic extinction, oceanic anoxic event, and the Karoo-Ferrar flood basalt volcanism. Geology 28, 747-750. http://geology.gsapubs.org/content/28/8/747.abstract
</ref>. Näiden muutosten aiheuttajiksi on epäilty laakiobasalttipurkausten suurissa määrin ilmakehään vapauttamia [[Kasvihuonekaasu|kasvihuone-]] ja muita myrkyllisiä kaasuja<nowiki/><ref name=":2" /><ref name=":3" /><ref name=":4">Black, B.A., Elkins-Tanton, L.T., Rowe, M.C. & Peate, I.U. (2012) Magnitude and consequences of volatile release from the Siberian Traps. Earth and Planetary Science Letters, 317–318, 363–373. http://dx.doi.org/10.1016/j.epsl.2011.12.001
</ref>.
 
Tunnetuimmat joukkosukupuuttoihin yhdistetyistä purkauksista ovat [[Siperian laakiobasalttipurkaukset]], jotka olivat osallisena [[Permi-triaskauden joukkosukupuutto|permi-triaskauden joukkosukupuutossa]] n. 250 milj. vuotta sitten<ref name=":5">Black, B.A., Lamarque, J.-F., Shields, C.A., Elkins-Tanton, L.T. & Kiehl, J.T. (2014) Acid rain and ozone depletion from pulsed Siberian Traps magmatism. Geology 42, 67-70. http://dx.doi.org/10.1130/G34875.1</ref>. Emeishan-laakiobasalttipurkaukset nykyisen Kiinan alueella n. 260 milj. vuotta sitten aiheuttivat mahdollisesti hieman aiemmin permikaudella tapahtuneen Guadalupe-epookin joukkosukupuuton<ref>Zhou, M.-F., Malpas, J., Song, X.-Y., Robinson, P.T., Sun, M., Kennedy, A.K., Lesher, C.M. & Keays, R.R. (2002) A temporal link between the Emeishan large igneous province (SW China) and the end-Guadalupian mass extinction. Earth and Planetary Science Letters 196, 113-122. http://dx.doi.org/10.1016/S0012-821X(01)00608-2</ref>.
 
Muita merkittäviä joukkosukupuuttoihin yhdistettyjä laakiobasaltteja ovat mm. (1) Keski-Atlantin laakiobasaltit ([[Triaskaudentriaskauden lopun joukkosukupuutto]] n. 200 milj. vuotta sitten), joiden purkautumista seurasi [[Atlantin valtameri|Atlantin valtameren]] avautuminen ja joiden jäänteitä löytyy neljältä eri mantereelta (Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Eurooppa ja Afrikka), (2) Karoo-Ferrarin laakiobasaltit eteläisessä Afrikassa ja Etelämantereella (jurakauden Toarcian-joukkosukupuutto n. 180 milj. vuotta sitten), (3) Deccan-laakiobasaltit Intiassa ([[Liitukauden joukkosukupuutto|liitukauden lopun joukkosukupuutto]] n. 66 milj. vuotta sitten; sukupuuton pääsyyllinen kuitenkin todennäköisesti [[Chixulub|Jukatanin niemimaan asteroiditörmäys]]) sekä (4) Pohjois-Atlantin laakiobasaltit Britteinsaarilla ja Grönlannissa ([[Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu|paleoseenin lopun joukkosukupuutto]] n. 55 milj. vuotta sitten).
 
=== Siperian laakiobasalttipurkaukset permikaudella ===
{{Pääartikkeli|[[Siperian laakiobasalttipurkaukset]]}}
 
[[Fanerotsooinen aioni|Fanerotsooisen eonin]] suurimmat mantereiset laakiobasaltit purkautuivat [[Siperia]]ssa n. 251-249251–249 milj. vuotta sitten. Purkauskeskukset sijaitsivat nykyisen Keski-Siperian tasangolla suurten [[Ob]]- ja [[Lena]]jokien välissä, maantieteellisen keskuksen sijaitessa noin 500 kilometriä [[Norilsk|Norilskin]] kaupungista etelään. Laavavirrat kattoivat kooltaan [[Eurooppa|Euroopan]] pinta-alaa vastaavan alueen, n. 50°–7550–75° pohjoista leveyttä ja 60°–12060–120° itäistä pituutta, ja kivisulan kokonaistilavuuden on arveltu olleen kahdesta viiteen miljoonaan kuutiokilometriä<ref>Elkins-Tanton, L.T. (2011) The Siberian Large Igneous Province and the End-Permian Extinction: Coincidence and Causality. http://www.largeigneousprovinces.org/aug11</ref>, joka vastaa n. 100–200-kertaisesti [[Itämeri|Itämeren]] vesitilavuutta. Aktiiviseen vaiheeseen liittyi myös pyroklastisia räjähdyspurkauksia, jotka levittivät vulkaanista tuhkaa vielä laavavirtojakin laajemmalle alueelle. Aikojen saatossa vulkaaniset kerrostumat ovat [[Rapautuminen|rapautuneet]] ja [[Eroosio|kuluneet]] pois, ja alkuperäisistä muodostumista on jäljellä enää vain noin kolmasosa (2 milj. km<sup>2 </sup>:n alueella).
 
Samaan ajanjaksoon ajoittuu myös [[Monisoluinen eliö|monisoluisen elämän]] historian [[Permi-triaskauden joukkotuho|suurin joukkosukupuutto]], jossa yli 90 % merieläinlajeista ja yli 70 % maaeläinlajeista hävisi maapallolta permikauden lopulla<ref>Erwin, D.H. (1994) The Permo-Triassic extinction. Nature 367, 231-236. http://dx.doi.org/10.1038/367231a0
</ref>. Siperian laakiobasalttien [[oliviini]]<nowiki/>kiteiden sisältämissä sulasulkeumissa on havaittu epätavallisen korkeita [[rikki]]-, [[kloori]]- ja [[fluori]]<nowiki/>pitoisuuksia<ref name=":4" />. Näiden alkuaineiden rikastumisen suliin on arveltu johtuneen siitä, että laakiobasalttien kantasulat tunkeutuivat myöhäis-[[Proterotsooinen aioni|proterotsooisiin]]/[[Kambrikausi|kambrikautisiin]] Tunguskan rikkipitoisiin sedimenttikiviin, joita löydetään laakiobasalttien alapuolelta niitä vanhemmista kerrostumista. [[Ilmakehä|Ilmakehään]] vapautunut [[hiilidioksidi]] lämmitti ilmastoa, [[rikki]]<nowiki/>yhdisteet muodostivat [[Maaperä|maaperän]] köyhdyttäneitä [[Happosateet|happosateita]] ja [[halogeeni]]<nowiki/>yhdisteet ohensivat [[Otsonikerros|otsonikerrosta]] altistaen organismit Auringonauringon [[Ultraviolettisäteily|ultraviolettisäteilylle]]<ref name=":5" />. Ilmaston voimakas lämpeneminen on voinut myös vapauttaa metaania syvänmeren metaanihydraattikerrostumista, joka olisi entisestään kiihdyttänyt kasvihuoneilmiötä<ref>Ryskin, G. (2003) Methane-driven oceanic eruptions and mass extinctions. Geology 31, 741-744. http://dx.doi.org/10.1130/G19518.1
</ref>.
 
Mantereiset:
 
*Emeishan (eteläinen Kiina): 257–259 Ma, 0.,3 milj. km<sup>3</sup>
*[[Siperian laakiobasalttipurkaukset|Siperia]] (Venäjä): 249–251 Ma, 2–5 milj. km<sup>3</sup>
*Keski-Atlantti (Portugali, Yhdysvaltojen itäosat, läntinen Afrikka, Etelä-Amerikan koillisosat): 202–200 Ma, 2–3 milj. km<sup>3</sup>
*Karoo-Ferrar (eteläinen Afrikka, Etelämanner, Tasmania): 183–180 Ma, 2 milj. km<sup>3</sup>
*Paraná-Etendeka (Brasilia ja Argentiina, Namibia ja Angola): 134–129 Ma, 2 milj. km<sup>3</sup>
*Deccan (Intia): 66–65 Ma, 0.,5 milj. km<sup>3</sup>
*Pohjois-Atlantti (Grönlanti, Britteinsaaret): 62–58 ja 56–53 Ma, 2 milj. km<sup>3</sup>
*Afro-Arabia (Etiopia): 31–29 Ma, 0.,35 milj. km<sup>3</sup>
*Columbia-joen tasanko (Yhdysvallat): 17–15 Ma, 0.,2 milj. km<sup>3</sup>
Merelliset:
* Shatskyn kohouma (Tyyni valtameri): 146–144 Ma, ~4 milj. km<sup>3</sup>
Rekisteröitymätön käyttäjä

Navigointivalikko