Keskeisestä raja-arvolauseesta on monia muunnelmia. Sen kauimmin tunnettu muoto edellyttää, että satunnaismuuttujat, joiden keskiarvoa tarkastellaan, ovat samoin jakautuneet. Satunnaismuuttujien keskiarvo kuitenkin [[suppeneminen|suppenee]] kohti normaalijakaumaa tietyin edellytyksin useissa sellaisissakin tapauksissa, joissa ne eivät ole samoin jakautuneet eivätkä edes toisistaan riippumattomat.
Yleisimmässä mielessä '''keskeiset raja-arvolauseet'' ovat koko joukko todennäköisyyslaskennan raja-arvolauseita. Ne kaikki ilmaisevat eri tavoin, että monen [[riippumaton ja identtisesti jakautunut|riippumattoman ja identtisesti jakautuneen]] tai tietyin edellytyksin myös tavalla tai toisella toisistaan riippuvankin satunnaismuuttujan summalla on taipumus noudattaa jakaumaa, joka kuuluu pieneen joukkoon ''[[attraktori]]jakaumaa''. Kun riippumattomien ja identtisten jakautuneiden satunnaismuuttujien varianssi on äärellinen, tämä attraktorijakauma on normaalijakauma. Sitä vastoin jos muodostetaan sellaisten satunnaismuuttujien summa, joilla on [[potenssilaki|potenssilain]] mukainen, funktion |''x''|<sup>-α-1</sup> mukaisesti (0 < α < 2) pienenevä "häntä" ja joiden varianssi näin ollen on ääretön, se suppenee kohti alfa-[[vakaa jakauma|vakaata jakaumaa]], jonka vakausparametri muuttujien lukumäärän kasvaessa on α<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Voit, Johannes | Nimeke = The Statistical Mechanics of Financial Markets | Sivu = 124 | Julkaisija = Springer-Verlag | Vuosi = 2003 | Tunniste = ISBN 3-540-00978-7}}</ref>
[[Tilastotiede|Tilastotieteessä]] keskeisellä raja-arvolauseella on perustava merkitys käsiteltäessä suuria [[otanta|otoksia]] jostakin aineistosta. Sen sijaan pieniä otoksia käsiteltäessä se ei ole yhtä käyttökelpoinen.<ref name=VasamaVartia>{{kirjaviite | Tekijä = Vasama, Pyry-Matti & Vartia, Yrjö | Nimeke = Johdatus tilastotieteeseen, osa 1 | Sivut = 285-286 | Luku = Keskeinen raja-arvolause |Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-662-015-9}}</ref>
|