Ero sivun ”Jussi Parviainen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjoitettu alku kokonaan uusiksi niin, että kieli on säällistä ja sisältö oleellista sekä wikipediatyylilajissa ja perustuu todennettaviin lähteisiin.
Järjestetty ja luokiteltu teokset, poistettu ne joista ei löydy todennettavaa tietoa, korjattu ilmestymisvuosia joko julkaisuvuoden mukaan tai näytelmissä ensiesitysvuoden mukaan, korjattu kirjan isbn oikeaksi ym, poistettu linkki blogiin
Rivi 9: Rivi 9:
Parviainen on toiminut myös esiintymiskonsulttina ja bloggaajana sekä kirjoittanut sketsejä televisiolle. [[Pekka Lehto]] ohjasi vuonna 1990 Parviaisen avioeroa käsittelevän dokumentaarisen elokuvan Yksinteoin. Sitä kävi elokuvateattereissa katsomassa 8000 henkilöä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://kavi.fi/fi/elokuva/96404794-yksinteoin|nimeke=Yksinteoin.|julkaisu=KAVI|viitattu=2017-09-05|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>  
Parviainen on toiminut myös esiintymiskonsulttina ja bloggaajana sekä kirjoittanut sketsejä televisiolle. [[Pekka Lehto]] ohjasi vuonna 1990 Parviaisen avioeroa käsittelevän dokumentaarisen elokuvan Yksinteoin. Sitä kävi elokuvateattereissa katsomassa 8000 henkilöä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://kavi.fi/fi/elokuva/96404794-yksinteoin|nimeke=Yksinteoin.|julkaisu=KAVI|viitattu=2017-09-05|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>  


== Ura (omia tuotantoja) ==
== Teokset ==
{{korjattava|Luettelomaisuus pois. Wikiartikkeli ei ole CV.}}
{{korjattava|Luettelomaisuus pois. Wikiartikkeli ei ole CV.}}
Parviainen on ollut aktiivisesti mukana televisio-, teatteri- ja elokuvatyössä jo 1980-luvun alkuvuosilta lähtien. Hän on toiminut tuottajana, ohjaajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana. Parviaisen muista rooleista ja työtehtävistä elokuva- ja tv-alalla mainintoja IMDb-sivustolla.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.imdb.com/name/nm0664114/|nimeke = IMDb Jussi Parviainen|julkaisu = IMDb|julkaisija = IMDb|viitattu = 25.12.2017|tekijä = |ajankohta = }}</ref> Parviainen on järjestänyt myös laajoja kursseja ja seminaareja, joissa on antanut dramaturgia- ja käsikirjoittajakoulutusta sekä koulutusta toimittajille ja esiintymiskoulutusta ruudussa esiintyville toimittajille. Toimittajien roolista Parviainen luennoi "Kaiku voimakkaampi kuin alkuperäinen ääni", joille kursseille osallistui myös nuori [[Jari Sarasvuo]]. Hän on antanut myös esiintymiskoulutusta yrityselämän toimijoille, kouluttanut yritysten johtoryhmiä sekä yritysten kokonaisia henkilökuntia useilla sadoilla luennoilla "paremman roolin" kirjoittamiseksi oman elämänsä päähenkilöksi tulemisessa. Parviainen on antanut suorituskyvyn johtamisen ja onnistumisen simuloimisen sparrausta mestaruussarjan joukkueille mm. jääkiekossa, lentopallossa ja koripallossa, ja antanut näiden lajien urheilijoille yksilöllistä sparrausta, sekä yksilölajien maailmanmestareille mm. autourheilussa.
=== Näytelmiä ===
* ''Diletantti'' 1982
* ''Valtakunta'' 1983
* ''Jumalan rakastaja'' 1984
* ''Akka'' 1986
* ''Rikas'' 1987
* ''Sänky'' 1987
* ''Nouseva luokka'' 1988
* ''Suojelusenkeli'' 1992
* ''Moniminä eli Kuolematon'' 1994


=== Elokuvat ===
Vuonna 1978 syntyi Jussi Parviaisen ”Horla” (Teatterikorkeakoulu, perustui ranskalaisen kirjailijan ''Guy de Maupassantin koko tuotantoon ja'' Jean ''Terrierin väitöskirjaan de Maupassantista)''
* ''Harmageddon'' 1985
* ''Yksin teoin'' 1990
* ''Yksin teoin'' 2 2011


=== Kuunnelmia ===
Vuonna 1980 syntyi Sartren Les mains sales –teoksesta Parviaisen käännös ”Likaiset kädet” ranskasta suomeksi.
* Selvänäkijä 1991
* Pimeyden rakenne 1992
* Armo 2015


=== Tv-tuotantoa ===
Vuonna 1981 syntyi Parviaisen näytelmä ”Kuolemansairaus” (Teatterikorkeakoulu, perustui Søren Kierkegaardin samannimiseen filosofiseen teokseen).
''Yökyöpeli'' (tv-viihdeohjelmasarja) 1983–1984


''Luonteita'' (henkilökuvasarja) 1988
1982 ”Diletantti” (Ylioppilasteatteri, Juska Paarma –trilogian ensimmäinen näytelmä). Juska Paarma –trilogiassa Parviainen toi esille autenttisuuden etiikan vaatimuksen yksilön suhteessa ympäristöönsä ja kanssaihmisiinsä. Autenttisuuden etiikkaa määritteli periaate ”ihminen ottaa vastuun niistä ihmisistä, joiden kanssa hän elää ja siitä tilanteesta, jossa heidän kanssaan on”.


''Aaveita'' ja valkoisia valheita (tv-draamasarja) 1988
1983 ”Jumalan rakastaja” (Ryhmäteatteri, Juska Paarma –trilogian toinen osa),käännetty englanniksi (”God Lover”), ranskaksi, espanjaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Näytelmässä roolit: Leso, Sälli ja Leo Kalve. [[Olli Seppälä]] kirjoitti pro Gradu -työn "Endorfiineilla Jumalan luo" Jumalan rakastaja -näytelmään perustuen.


''Tsa-tsa-tsaa'' (sketsiviihdesarja) 1993–1994
1984 ”Valtakunta” (Intiimiteatteri; Juska Paarma –trilogian kolmas osa). Parviainen myös lavasti ja puvusti sekä ”Jumalan rakastaja” ja ”Valtakunta” –näytelmät. Nämä olivat avainnäytelmiä, joissa Parviainen tuli voimakkaasti julkisuuteen mediassa sankarina, jolloin syntyi vaikutelma että näytelmissä olisi kyse puhtaasti Parviaisesta itsestään. ”Jumalan rakastaja” ja ”Valtakunta” olivat mediassa sensaatioita. Näytelmät olivat jättimenestyksiä teattereille. Arkkipiispa Mikko Juva tuomitsi Suomen kuvalehdessä näytelmän perkeleen työksi. Eduskunnassa tehtiin kyselyt näytelmästä.  


''Uimakoulu'' (tv-sketsiviihdesarja) 1995
1983–84 ”Yökyöpeli” –televisiosarja, lauantai-illan viihdeohjelma, jossa Parviainen toimi suunnittelijana, sketsien käsikirjoittajana ja ohjaajana sekä näyttelijänä yhdessä Jukka Puotilan kanssa.


''Rakkauden'' ''tanssi'' (tv-sarja)1997
1984 Yes Poks –kabaree, ohjaus ja osakäsikirjoitus (UIT).


''Turkka'' ''&'' ''Turkka'' (talk-show) 1997–1998
1984 Melleri: Siriuksen vieraat –näytelmässä Parviaisen päärooli Anders (Ryhmäteatteri).


''Jukka Puotilat Show'' (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1998
1985 Da Capo –elokuva, osakäsikirjoitus, ohjaus Pekka Lehto ja Pirjo Honkasalo.


''Elina, mitä mä teen'' (tv-musikaalisarja) 1999
1985 Harmagedon –elokuva, käsikirjoitus, Juska Paarma –trilogian elokuvallinen epilogiosa. Parviainen näytteli myös pääosan. Elokuvan kuvaus Slawomir Idziak, joka tullut tunnetuksi kuvauksista mm. Krzysztof Kieslowskille ja Ridley Scottille. Elokuvan ohjaus Juha Rosma.


''Kultajukka'' (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1999
1986 ”Akka” (Intiimiteatteri, kreikkalaisen mytologian Medeia-myyttiin rakentuva näytelmä, voitti Näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinnon 1987).


''Kultajukka ja kumppanit'' (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 2000
1987 ”Sänky” (Teatteri Jurkka, Parviainen ohjasi yhdessä Kari Väänäsen kanssa vaimoilleen Sanna-Kaisa Palolle ja Sanna Fransmanille).


''Staffan Snellin Suojelusenkeli'' (tv-elokuva) 2000
1987 ”Rikas” (Helsingin kaupunginteatteri), Parviainen myös lavasti ja puvusti näytelmän.


=== Kirja ===
1988 ”Nouseva luokka” (Tampereen Työväen Teatteri), Parviainen myös lavasti ja puvusti näytelmän.
* ''Hybris – dramaturgian filosofia'' <nowiki>ISBN 951-0-30369-0</nowiki> (WSOY, Helsinki) 2004

1988 TV 2:lle tehty henkilökuvasarja ”Luonteita” (8-osainen draamasarja, jossa henkilökuvina mm. Jörn Donner, Jouko Turkka, Miina Äkkijyrkkä, Paavo Väyrynen). Ohjaus ja käsikirjoitus.

1988 ”Aaveita ja valkoisia valheita” (8-osainen tv-draamasarja TV 2:lle, ohjaus ja käsikirjoitus sekä osatuotanto).

1988 Parviainen toimi Paavo Väyrysen presidenttikampanjan imago- ja mediasuunnittelijana.

1989 ”Yksinteoin” (elokuva), joka kertoi avoliiton kariutumisesta Sanna-Kaisa Palon kanssa. Skandaalielokuvassa käytti Suomessa ennennäkemättömällä tavalla julkista mediahenkilöään fiktiivisen dokumentin päähenkilönä. Käsikirjoitus ja pääosa.

1991 ”Kirkko”-näytelmä, ohjaus ja käsikirjoitus (Ev. lut. Kirkkopäivät, Kuopio).

1991 ”Pimeyden rakenne” (radiokuunnelma), jossa kertoo kuolleiden ihmisten rajatilakokemuksesta.

1991 ”Selvänäkijä” (radiokuunnelma), jossa käsikirjoitus ja ohjaus sekä näyttelijänä yhdessä Lea Klemolan kanssa. Näytelmässä rooli Ferdinand Laatikaine.

1991 ”Tiedon valo” (7-osainen radiokuunnelma, jossa suunnittelu, ohjaus ja osakäsikirjoitus). Voitti sokean vuoden kuunnelmapalkinnon. Perustuu historialliseen faktaan, jossa Suomesta tulee subjektiivinen osa Eurooppaa.

1992 ”Suojelusenkeli” (Turun Kaupunginteatteri, Oulun Kaupunginteatteri), Parviainen vastasi myös visuaalisesta näyttämöllepanosta ja ohjauksesta Turkuun. Näytelmä perustuu teosofiaan ja Sven Krohnin tutkielmiin ihminen, logos ja ydinihminen.

1992 ”Pimeyden rakenne”, kuunnelma Radioteatteriin ja Kotkan kaupunginteatteriin, jossa ohjaus ja visuaalinen näyttämöllepano. Kertoo kuolleiden ihmisten rajatilakokemuksesta.

1993 ”Usko lähimmäiseen” (Ev.lut. Kirkkopäivät, Kuopio), ohjaus ja visuaalinen näyttämöllepano. Näytelmässä käytettiin Rauli Virtasen MTV-reportaasia Bosnian sodasta. Näytelmän viestinä oli täällä sodan jaloissa olevan ihmisen kokeminen lähimmäiseksi.

1993–94 ”Tsa-tsa-tsaa”, 52-osainen tv-sketsiviihdesarja. Käsikirjoitus ja ohjaus Jukka Puotilalle ja Aake Kallialalle.

1993 ”Sattuman nimi” (5-osainen tv-draamasarja TV 2:lle), käsikirjoitus, ohjaus Olli Tola.

1993 ”Oswald, Oswald” –elokuvakäsikirjoitus.

1993 Vierailuteatteri ry:n perustaja ja 1993–1997 hallituksen puheenjohtaja, teatterin johtaja, ohjelmiston suunnittelija ja päätuottaja. Vierailuteatteri työllisti tänä tuotantojaksona 130 taiteilijaa. Vierailuteatteri oli Suomen ensimmäinen itsenäinen oma/markkinarahoitteinen teatteri, joka tarjosi freelance-näyttelijöille ja noin 40 tuotantoa ensimmäisenä toimintajaksonaan. Parviainen rahoitti itse teatterin toiminnan, kun teatteri ei kuulunut VOS-järjestelmän piiriin. Parviainen rahoitti itse ja rakennutti vanhasta Gloria-elokuvateatterista puhenäyttämöteatterin, joka oli Vierailuteatterin päänäyttämö. Vierailuteatteri toimi myös Savoyn ja Aleksanderin teatterissa sekä Vierailuteatterin omalla Meritullinkadun, Kulmakoulun näyttämöllä. Parviaisen Vierailuteatterin ohjelmistossa olivat mm. Ilkka Kylävaaran Remontti-näytelmä, Ritva Holmbergin Ninotshka-näytelmä (keskeisissä rooleissa mm. Satu Silvo, Heikki Kinnunen, Erkki Saarela, Carl-Kristian Rundman, Santeri Kinnunen) ja Naistensauna (käsikirjoitus Kylävaara), Mari Rantasilan ”Lady Day” Billie Holiday-tulkinta, Viktor Drevitskin ohjaama ja käsikirjoittama tulkinta venäläisestä kansansadusta Sammakkoprinsessä sekä Drevitskin ohjaama Onnelliset kerjäläiset, Outi Nyytäjän Siivoja-monologi Merja Larivaaralle, Antti Virmavirran Aaro Hellaakosken runojen lausuntaesitys sekä Parviaisen Moniminä.

1993 ”Konstan pylkkerö” (2. osassa tv-komediasarja MTV3:lle), Saarnamiehen rooli.

1994 ”Moniminä” (Vierailuteatteri), kertoo ihmisen egon monipersoonallisuudesta, perustuen mm. Robert E. Ornsteinin tutkimuksiin sekä Sven Krohnin ”Ydinihminen” ja Axel Tollenin ”Jälleenlöydetty sielu”.

1995 ”Uimakoulu” (6-osainen tv-sketsiviihdesarja); tuottaja, käsikirjoitus ja ohjaus sekä näyttelijänä yhdessä Aake Kallialan ja Jukka Puotilan kanssa.

1996 ”Valhetta ja rakkautta” (11-osainen tv-draamasarja; tuottaja, käsikirjoitus ja ohjaus).

1997 ”Rakkauden tanssi” (5-osaine tv-draamasarja; tuottaja, käsikirjoitus, ja ohjaus). Draamassa rooli: poliisipäällikkö Kurkinen.

1997–98 Turkka & Turkka, tuottaja ja ohjaaja; talk-shown isäntinä Jouko ja Juha Turkka, vierailijoina mm. Hannu Salama, Arto Melleri, Outi Nyytäjä.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.imdb.com/title/tt1280631/|nimeke = IMDb Turkka & Turkka (1997–1998)|julkaisu = IMDb|julkaisija = |viitattu = 25.12.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>

1998 ”Jukka Puotilat Show” (30-osainen tv-imitaatio-sketsiviihdesarja; tuottaja, käsikirjoitus ja ohjaus).

1998 ”Laulavat lasikengät” (Jukka Puotila’s New Year Special); tuottaja, ohjaus ja käsikirjoitus.

1999 ”Elina, mitä mä teen” (7-osainen tv-musikaalisarja); tuottaja, ohjaus ja käsikirjoitus. Perustuu Leevi and the Leavings –musiikkiin.

1999 ”Kultajukka” (35-osainen tv-imitaatio-sketsiviihdesarja); tuottaja, ohjaus ja käsikirjoitus.

2000 ”Kultajukka & kumppanit” (11-osainen tv-imitaatio-sketsiviihdesarja); tuottaja, ohjaus ja käsikirjoitus.

2000 ”Staffan Snellin suojelusenkeli” (tv-elokuva), Steen Christensin Tehtaankadulla tehtyihin poliisimurhiin perustuva draama. Tuottaja, käsikirjoitus, ohjaus ja pääosa.

2000 Parvinen osallistui Esko Ahon presidenttikampanjan imago- ja mediasuunnitteluun sekä osallistui julkisena tutkijana eri tilaisuuksissa Sauli Niinistön presidenttikampanjaan vuonna 2006.

2002 ”Calypso” (jäähallimusikaali, Armedia Finland), visuaalinen suunnittelu, tuottaja ja ohjaus, Harwall Areena.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.mtv.fi/uutiset/kulttuuri/artikkeli/suurmusikaali-calypso-ensi-iltaan-lauantaina/2015374|nimeke=Suurmusikaali Calypso ensi-iltaan lauantaina|julkaisu=mtv.fi|viitattu=2017-04-09|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>

2004 Jussi Parviaisen kirja Hybris – dramaturgian filosofia (WSOY, Helsinki, ISBN 951-0-303369-0))

2004 Parviainen tuotti Marinski-teatterin balettivierailuja Kulttuuritalolle sekä Moskovan teatterin ”Skola sovremennoi pesy” (Школа современной пьесы) omalla tuotantoyhtiöllään Savoy-teatteriin. 2004-2007 Parviaisella oli musikaalien rahoitus- ja tuotantotoimintaa Moskovassa ja Pietarissa sikäläisten teatterituottajien kanssa.

2004 suunnitteli ja laati toteutuksen barcelonialaisen La Fura dels Baus -yhtiön kanssa Nokian Venäjä-markkinoinnin maahantulon Punaiselle torille Moskovaan.

2004-2006 Parviainen toimi Spede-yhtiöiden osaomistaja, päätuottaja ja toimitusjohtaja. Parviainen fuusioi omat tv-tuotantoyhtiönsä Spede-tuotanto Oy:n kanssa.

2011 Teatteriopintomatkat Moskovaan ja Pietariin. Parviainen tehnyt myös kuvaus- ja reportaasimatkoja Pariisiin, Roomaan, Venetsiaan, Etelä-Afrikkaan, Angolaan, Namibiaan, Himalajalle, Mosambikiin, Etiopiaan, Pakistaniin, jossa kokemuksista Bannun, Tankin ja Beshawaran maakunnassa syntyi talebaneja ja Pakistanin valtiota käsittelevä dokumentti ”Aasia on ensin”. Tämän seurauksena Parviainen avasi vuonna 2011 AU-AU Auta auttajaa –sivuston, jolla keräsi Punaiselle Ristille ja Punaiselle Puolikuulle Pakistanin tulvien uhreille.

2011 ”Yksinteoin 2”, fiktioelokuva, kuvattu 2008-2010. Elokuvassa käsitellään Jussi Parviaista fiktiivisenä henkilönä. Elokuva alkaa avioerosta Satu Ruotsalaisen kanssa. Käsikirjoitus ja ohjaus sekä osatuottaja.Yksinteoin 2 sai ensi-iltansa 15. syyskuuta 2011 [[Rakkautta ja anarkiaa]] -festivaaleilla Helsingissä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/jussi-parviainen-paljastaa-taas-itsensa-elokuvassa | Nimeke=Jussi Parviainen paljastaa taas itsensä elokuvassa | Tekijä=Kinnunen, Kalle | Julkaisu=Suomen Kuvalehti | Ajankohta=14.7.2009 | Viitattu=22.7.2009}}</ref>

Vuonna 2011 Parviainen oli Suomen suosituin blogisti. ”Totuus. Ankara totuus” –blogi sai puolessa vuodessa 3,2 miljoonaa lukijaa.

2015 ”Armo”, näytelmä, joka perustuu poststrukturalistisen minä-singulariteetin kieltämiseen ja armon käsittämiseen subjektiivisena, ei minkään uskonnon antamana objektiivisena totuutena.


== Yksityiselämä ==
== Yksityiselämä ==
Rivi 129: Rivi 73:
* {{IMDb-h|id=0664114|nimi=Jussi Parviainen}}
* {{IMDb-h|id=0664114|nimi=Jussi Parviainen}}
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=9&a=10556 YLEn Elävä arkisto: Jussi Parviaisen metodi]
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=9&a=10556 YLEn Elävä arkisto: Jussi Parviaisen metodi]
* [http://blogbook.fi/jussiparviainen/ Jussi Parviaisen blogi Blogbook-verkkoportaalissa]
* [http://www.naytelmat.fi/a/jussi-parviainen Jussi Parviaisen näytelmät Näytelmäluettelossa]

{{Metatieto}}
{{Tynkä/Näyttelijä}}
{{Tynkä/Näyttelijä}}



Versio 6. syyskuuta 2017 kello 13.45

Jussi Parviainen huhtikuussa 2011.

Jussi Tapani Parviainen (s. 15. elokuuta 1955 Kuhmo) on suomalainen näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, ohjaaja ja tuottaja.[1] Nuoruudessaan Parviainen osallistui jehovantodistajien toimintaan.[2] Suhde uskontoon on Parviaisen tuotannon toistuva teema.[3]


Jussi Parviainen aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa 1977. Hänen merkittävimmät kirjoittamansa näytelmät olivat vuonna 1982 Ylioppilasteatterissa esitetty Diletantti, Jumalan rakastaja, joka tuli ensi-iltaan Ryhmäteatterissa vuonna 1983, sekä Valtakunta, jota esitettiin Intiimiteatterissa seuraavana vuonna.[4] Teokset ovat luonteeltaan avainnäytelmiä ja kertovat Juska Paarma -nimisestä hahmosta.[4] Parviainen toimi Teatterikorkeakoulussa myös dramaturgian lehtorina vuosina 1983–1986 Jouko Turkan ollessa aluksi näyttelijätyön ja sittemmin dramaturgian professori.[3] 

Parviainen on toiminut myös esiintymiskonsulttina ja bloggaajana sekä kirjoittanut sketsejä televisiolle. Pekka Lehto ohjasi vuonna 1990 Parviaisen avioeroa käsittelevän dokumentaarisen elokuvan Yksinteoin. Sitä kävi elokuvateattereissa katsomassa 8000 henkilöä.[5]  

Teokset

Näytelmiä

  • Diletantti 1982
  • Valtakunta 1983
  • Jumalan rakastaja 1984
  • Akka 1986
  • Rikas 1987
  • Sänky 1987
  • Nouseva luokka 1988
  • Suojelusenkeli 1992
  • Moniminä eli Kuolematon 1994

Elokuvat

  • Harmageddon 1985
  • Yksin teoin 1990
  • Yksin teoin 2 2011

Kuunnelmia

  • Selvänäkijä 1991
  • Pimeyden rakenne 1992
  • Armo 2015

Tv-tuotantoa

Yökyöpeli (tv-viihdeohjelmasarja) 1983–1984

Luonteita (henkilökuvasarja) 1988

Aaveita ja valkoisia valheita (tv-draamasarja) 1988

Tsa-tsa-tsaa (sketsiviihdesarja) 1993–1994

Uimakoulu (tv-sketsiviihdesarja) 1995

Rakkauden tanssi (tv-sarja)1997

Turkka & Turkka (talk-show) 1997–1998

Jukka Puotilat Show (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1998

Elina, mitä mä teen (tv-musikaalisarja) 1999

Kultajukka (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1999

Kultajukka ja kumppanit (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 2000

Staffan Snellin Suojelusenkeli (tv-elokuva) 2000

Kirja

  • Hybris – dramaturgian filosofia ISBN 951-0-30369-0 (WSOY, Helsinki) 2004

Yksityiselämä

Jussi Parviainen on ollut naimisissa neljä kertaa ja hän on neljän lapsen isä.

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.