Ero sivun ”Näsijärven–Ruoveden alue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
lähde (kartta) |
|||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
{{Kokemäenjoen vesistö}} |
{{Kokemäenjoen vesistö}} |
||
{{tynkä}} |
{{tynkä}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Näsijärven–Ruoveden alue|*]] |
||
Versio 18. maaliskuuta 2016 kello 22.48
Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) on Suomessa Selkämereen laskevan Kokemäenjoen vesistön ensimmäisen jakovaiheen kolmas osa-alue Kokemäenjoen suulta lukien. Kaksi ensimmäistä ovat Kokemäenjoen alue (35.1) ja siihen laskeva Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2). Siihen laskevat pohjoisesta Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) ja Keuruun reitin valuma-alue (35.6).[1]
Näsijärven–Ruoveden alue sijaitsee Pyynikinharjun pohjoispuolella ja vesistön keskusjärveä Pyhäjärveä ylempänä. Alue muodostaa merkittävän osan Pirkanmaasta. Sen vedet päätyvät Näsijärvestä Pyhäjärveen laskevaan Tammerkoskeen, joka oli Suomen teollistumiseen tarvittavan energian ensimmäisiä vesivoimaloita, ja Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin Tampereen synnyn lähtökohta.
Noin 7000 vuotta sitten Pyynikinharju muodosti vielä vedenjakajan, ja Näsijärven valuma-alueen vedet laskivat pohjoiseen yhtyen Lapuanjokeen nykyisen Alavuden alueella. Maankohoaminen, joka alueen pohjoisosassa on nopeampaa kuin eteläosassa, johti kuitenkin siihen, että vedenpinta Näsijärven eteläpäässä nousi ja puhkaisi Näsijärven nykyisen lasku-uoman noin 6500 vuotta sitten.[2]
Näsijärven–Ruoveden alueen keskeisin järvireitti muodostuu alueen pohjoisosassa olevan Ruoveden, sen eteläpuolisen Paloveden ja lopulta Näsijärven muodostamasta järviketjusta.[3]
Ruoveteen pohjoisesta laskee Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue.[1] Siihen kuuluvat lännestä itään lukien Ähtärin reitti ja Pihlajaveden reitti, jotka yhdistyvät jo Tarjanneveden kohdalla.[4] Idästä Näsijärven–Ruoveden alueelle laskee Keuruun reitin valuma-alueen muodostava Keuruun reitti.[1][5]
Lähteet
- Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueella, Harjajuova-Pinkjärven valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Keski-Suomen ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, 2011. Julkaisun verkkoversio (viitattu 18.3.2016).
Viitteet
- ↑ a b c Tulvariskien alustava arviointi... 2011: 69. (Liite 1. Topografia Kokemäenjoen vesistöalueella)
- ↑ Tikkanen, Matti. Muuttuvat vesistöt. Teoksessa: John Westerholm & Pauliina Raento (toim.): Suomen kartasto 1999. 6. laitos. 100-vuotisjuhlakartasto, s. 40-43. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951--0-22480-4.
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi... 2011: 72. (Liite 4. Topografia Kokemäenjoen osavaluma-alueella 35.3.)
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi... 2011: 73. (Liite 5. Topografia Kokemäenjoen osavaluma-alueella 35.4.)
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi... 2011: 75. (Liite 7. Topografia Kokemäenjoen osavaluma-alueella 35.6.)
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |