Ero sivun ”Vieno Kekkonen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
päivitetään kuva uudempaan |
commons |
||
Rivi 51: | Rivi 51: | ||
{{tynkä/Muusikko}} |
{{tynkä/Muusikko}} |
||
{{Commonscat-rivi|Vieno Kekkonenl}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Kekkonen, Vieno}} |
{{AAKKOSTUS:Kekkonen, Vieno}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset iskelmälaulajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset iskelmälaulajat]] |
Versio 17. toukokuuta 2015 kello 15.48
Vieno Kekkonen | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|]] | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. syyskuuta 1934 Karttula |
Ammatti | Muusikko |
Muusikko | |
Laulukielet |
suomi englanti |
Aktiivisena | 1950-luku– |
Tyylilajit | iskelmä |
Soittimet | laulu |
Levy-yhtiöt | Warner Music Finland |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Vieno Kekkonen-Sauri (s. 6. syyskuuta 1934 Karttula) on suomalainen iskelmälaulaja. Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat käännösiskelmät "Preerian keltainen ruusu" (Yellow rose of Texas, 1955), "Sateenkaaren tuolla puolen" (Over the Rainbow, 1956), "Sävel rakkauden" (1957), "Hiljaa virtaa joki" (1959), "Ei koskaan sunnuntaisin" (1960), "Kesäyö" (Summertime, 1960) ja "Ensimmäinen rakkaus" (1962).
Elämä ja ura
Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran Lahden kaupunginteatterissa[1]. Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa Heidi Krohn, Tea Ista ja Ritva Valkama.[2] Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. Matti Kassilan elokuvissa Hilmanpäivät (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä Isän vanha ja uusi (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin.
Tehtyään aluksi parikymmentä levytystä Fazer-levy-yhtiölle Vieno Kekkonen siirtyi Scandialle.[3] Lopullisen läpimurtonsa hän teki Saukin suomeksi sanoittamalla kappaleella "Ei koskaan sunnuntaisin".[2]
Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut Spede Pasanen suositteli Kekkoselle osallistumista Fazer-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö Toivo Kärki mieltyi kokelaan ääneen.[2] 1960-luvulla hän esiintyi muun muassa Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkesterien solistina[1].
1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat Brita Koivunen ja Pirkko Mannola. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 Marjatta Leppänen.
Vieno Kekkonen on aviossa Eero Saurin kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. He muuttivat Helsingistä Pohjois-Ruotsin Pajalaan Eero Saurin jäätyä eläkkeelle Sanoma Magazines Finlandin kustannusjohtajan työstä.[4]
Levyjä
- Vieno Kekkosta tapaamassa (1957)
- Vieno Kekkonen (1959)
- Eri esittäjiä: 16 tähteä – 16 iskelmää (1975, Finndisc)
- 50-luvun parhaita (1979, Peel Records)
- Sävelkansio (1980, Finnlevy)
- Unohtumattomat (1993, Finnlevy)
- 20 suosikkia – Kesän vihreät lehvät (1999, Warner Music)
Lähteet
- ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ a b c Reima Rautiainen: Iskelmätaivaan ikitähti laulaa mielikseen. Aamulehti 6. syyskuuta 2014, s. B8.
- ↑ Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 201. Helsinki: Tammi, 2004.
- ↑ http://www.kemi.fi/lukio/Seniorit/yhteiskunnallisiavaikuttajia/vaikuttajat/euro_sauri.html
Aiheesta muualla
- Vieno Kekkonen Pomus.netin tietokannassa
- Vieno Kekkosen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- YLE Elävä arkisto: Vieno Kekkonen laulaa
- Vieno Kekkosen haastattelu Yle.fi -sivulla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vieno Kekkonen Wikimedia Commonsissa