Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
19 483 muokkausta
iw oik
Rivi 1: Rivi 1:
'''Bernhard Indrenius''', vapaaherra, ([[16. tammikuuta]] [[1812]] [[Hamina]] – [[23. lokakuuta]] [[1884]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]])<ref name=sek>{{kirjaviite| Tekijä=Ilmari Heikinheimo| Vuosi= 1955 | Nimike= Suomen elämäkerrasto| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Julkaisupaikka=Helsinki }} Sivut 329-330</ref> oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard] – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref>
'''Bernhard Indrenius''', vapaaherra, ([[16. tammikuuta]] [[1812]] [[Hamina]] – [[23. lokakuuta]] [[1884]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]])<ref name=sek>{{kirjaviite| Tekijä=Ilmari Heikinheimo| Vuosi= 1955 | Nimike= Suomen elämäkerrasto| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Julkaisupaikka=Helsinki }} Sivut 329-330</ref> oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Venäjän keisarillinen armeija|Venäjän keisarillisessa armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard] – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref>


Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi [[Haminan kadettikoulu]]sta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835<ref name=sek />. [[Kaukasia]]n sodissa 1837-1853 hän toimi mm. armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] – [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] – [[Ritarihuone]]</ref>
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi [[Haminan kadettikoulu]]sta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835<ref name=sek />. [[Kaukasia]]n sodissa 1837-1853 hän toimi mm. armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] – [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] – [[Ritarihuone]]</ref>

Versio 5. kesäkuuta 2014 kello 09.34

Bernhard Indrenius, vapaaherra, (16. tammikuuta 1812 Hamina – 23. lokakuuta 1884 Pietari)[1] oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka Venäjän keisarillisessa armeijassa palveltuaan siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[2]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi Haminan kadettikoulusta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835[1]. Kaukasian sodissa 1837-1853 hän toimi mm. armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[3][4]

Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Mikkelin ja sitten Viipurin läänin kuvernööriksi 1856. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1862 ja jalkaväenkenraaliksi 1872[1]. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[5] Hänet korotettiin vapaaherraksi 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[4][6]

Indrenius toimi ruotuväkikomitean puheenjohtajana 1866, asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana 1871 sekä sukunsa edustajana vuosien 1863-64, 1867 ja 1877 valtiopäivillä.

Indreniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1846 oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja (k. 1848).[2] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin (k. 1929) kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa Kyminkartanon kartanon.[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 329-330
  2. ↑ a b Indrenius, Bernhard – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  3. ↑ Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS – Ritarihuone
  4. ↑ a b Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI – Ritarihuone
  5. ↑ Finland - Governors-general
  6. ↑ Indrenius, Bernhard (1812 - 1884) – Kansallisbiografia
  7. ↑ Vehkaluoto
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bernhard_Indrenius&oldid=14086464”