Lennart Meri

Lennart-Georg Meri
[[Tiedosto:|250px|Presidentti Meri Pentagonissa 1998]] Presidentti Meri Pentagonissa 1998
Viron presidentti
6.10.1992−8.10.2001
Edeltäjä	Konstantin Päts
Seuraaja	Arnold Rüütel
Viron ulkoministeri
Savisaaren hallitus 11.4.1990–29.1.1992 Vähin I hallitus 30.1.1992–24.3.1992
Edeltäjä	Olev Olesk (pakolaishallitus)
Seuraaja	Jaan Manitski
Henkilötiedot
Syntynyt	29. maaliskuuta 1929 Tallinna, Viro
Kuollut	14. maaliskuuta 2006 (76 vuotta) Tallinna, Viro
Ammatti	kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko
Puoliso	(1) Regina Meri (s Ojavere) (aviol. 1953, ero 1982) (2) Helle Meri (s. Pihlak) (aviol. 1992-2006)
Tiedot
Puolue	Isänmaaliitto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lennart-Georg Meri (29. maaliskuuta 1929, Tallinna – 14. maaliskuuta 2006, Tallinna) oli virolainen kirjailija, elokuvantekijä ja oikeistolainen poliitikko. Hän oli Viron "toisen tasavallan" presidenttinä 1992–2001.

Elämä ja ura

Lennart Meri syntyi Tallinnassa Georg-Peeter Meren ja tämän vironruotsalaisen vaimon Alice-Brigitta Engmannin ensimmäisenä lapsena. Hänen isänsä oli diplomaatti, minkä vuoksi perhe asui 1930-luvulla Pariisissa ja Berliinissä. Meri kävi ulkomailla kouluja ja oppi äidinkielensä viron lisäksi neljä vierasta kieltä. Perhe oli Tallinnassa kun neuvostojoukot valloittivat Viron. Meret karkotettiin Siperiaan. Siellä Meri aloitti työuransa 12-vuotiaana metsätöissä ja perunankuorijana.

Meren perhe jäi henkiin ja pääsi viiden vuoden kuluttua palaamaan Viroon. Lennart Meri valmistui Tarton yliopistosta 1953 pääaineenaan historia ja kielet. Hän kirjoitti näytelmiä ja kirjoja sekä teki dokumenttielokuvia. Meri matkusti paljon suomensukuisten kansojen parissa ja teki aiheesta monia dokumenttielokuvia ja kirjoitti kirjoja. Vuonna 1977 hänen elokuvansa Linnunradan tuulet sai New Yorkin elokuvajuhlilla hopeamitalin.

1970-luvun lopulla Meri matkusti Suomeen, missä hän toi länsimaailmalle voimakkaasti esiin Viron asemaa. Meren ja hänen maansa siteet Suomeen muodostuivat läheisiksi, mikä osaltaan hankaloitti myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

Vuonna 1986 hänestä tuli Helsingin yliopiston kunniatohtori. Meri oli Viron Laulavan vallankumouksen johtohahmoja. 1989 hän perusti Viron instituutin, minkä varjolla hän alkoi jo luoda pohjaa itsenäisen Viron ulkopoliittisille suhteille ja 1991 hänestä tuli itsenäisen Viron ensimmäinen ulkoministeri. Välissä hän toimi myös lyhyen aikaa Viron Suomen-suurlähettiläänä.

Vuonna 1992 Viron parlamentti valitsi Isänmaaliiton ehdokkaana olleen Meren presidentiksi. Kansanvaalissa hän oli saanut 30 prosenttia äänistä, mutta koska kukaan ehdokkaista ei saanut puolia äänistä, valinnan teki parlamentti. Vuonna 1996 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2001 hän ei enää voinut asettua ehdolle, koska perustuslaki salli vain kaksi kautta. Meren presidenttikaudella venäläisjoukot poistuivat Virosta. Hän ajoi myös voimakkaasti Viron liittymistä Euroopan unioniin ja Natoon. Hän puuttui voimakkaasti myös sisäpolitiikkaan.

Vuosina 2002–2003 Meri oli Viron hallituksen edustaja Euroopan tulevaisuuskonventissa. Hän jatkoi maailmanpolitiikan seuraamista myös presidenttikautensa jälkeen. Hänellä oli läheiset suhteet muun muassa tšekkiläiseen Václav Haveliin, joka myös oli kirjailija ja myöhemmin presidentti.

Lennart Meri puhui äidinkielensä viron lisäksi viittä kieltä: suomea, ranskaa, saksaa, englantia ja venäjää. Hänen kielitaitonsa teki hänet ja hänen kansansa tunnetuksi maailmalla vakuuttaessaan Viron länsimaalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Muiden vastaitsenäistyneiden Baltian maiden johtajat eivät nimittäin osanneet vieraana kielenä kuin venäjää.

Meren muistokivi Metsäkalmistossa

Meri kuoli 76-vuotiaana 14. maaliskuuta 2006 kello 3.40 Tallinnan Magdaleenan sairaalassa pitkäaikaisen vakavan sairauden jälkeen. Meren hautajaisissa Suomea edustivat kaikki elossa olevat presidentit Tarja Halonen, Martti Ahtisaari ja Mauno Koivisto.

Kirjallinen tuotanto

Kirjoja Meri kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan kymmenen teosta, joista neljä on suomennettu. Lisäksi hän oli ahkera kääntäjä.

Suomennettuja teoksia

• Revontulten porteilla. (Virmaliste väraval, 1974.) Lyhentäen suomentanut Eva Lille. Neuvostokirjallisuutta. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1427-0.
• Hopeanvalkea: Matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore. Tekijä koonnut ja toimittanut alkuteoksista Hõbevalge (1976) ja Hõbevalgem (1983). Suomentanut Eva Lille. Jyväskylä: Gummerus, 1983 (3. painos 2006). ISBN 951-20-2478-0.
• Kamtšatka: tulivuorten maa. 1988
• Tulen maasta, jonka nimi on Viro. Toimittanut Piret Saluri. Suomentanut Juhani Salokannel. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13784-0.

Elokuvat

• Vesilinnun kansa (1970)
• Linnunradan tuulet (1972)
• Kalevan äänet (1986)
• Toorumin pojat – ostjakkien karhunpeijaiset (1989)
• Shamaani (1990)

Kirjallisuutta

• Põlluaas, Henn: Lennart Meri: Vabaduse valus valgus. S. l.: Kunst, 2011. ISBN 978-9949-486-02-1.

Aiheesta muualla

• Lennart Meri Elävässä arkistossa

• Lennart Meri mursi Nato-harhaluulot, Turun Sanomat

Viron presidentit

Konstantin Päts (1938–1940) | Lennart Meri (1992–2001) | Arnold Rüütel (2001–2006) | Toomas Hendrik Ilves (2006–2016) | Kersti Kaljulaid (2016–2021) | Alar Karis (2021–)