Abortti

Aborttilainsäädäntö maailmalla

Abortti eli raskaudenkeskeytys (indusoitu abortti, abortus arte provocatus eli aap) tarkoitetaan raskauden keinotekoista ja tahallista päättämistä ennenaikaisesti, josta seuraa sikiön kuolema. Lääketieteessä termi viittaa myös tahattomasti keskeytyneeseen raskauteen (spontaani abortti).. Vanha suomenkielinen nimitys abortille on sikiönlähdettäminen.

Maailmalla

Abortissa käytetty menetelmä riippuu siitä, kuinka pitkälle raskaus on edennyt. Ennen yhdeksättä viikkoa tavanomaisin tapa on suorittaa kemiallinen abortti, jossa metopreksaanin tai mifepristonin sekä misoprostolin avulla aiheutetaan raskauden keskeytyminen. Noin 8 prosentissa tapauksista tarvitaan kirurgisia jatkotoimia.

Viidenteentoista viikkoon asti yleisin kirurginen menetelmä on imu-aspiraatio, viidennestätoista kahdeksaantoista viikkoon dilataatio ja evakuaatio (dilation & evacuation), jossa kohdunkaula avataan ja kohtu tyhjennetään kirurgisesti.

Kun sikiön koko raskauden edetessä kasvaa, sikiö voidaan ennenaikaisesti poistuttaa kohdusta prostaglandiinin avulla. Hyvin myöhäisessä vaiheessa voidaan joutua turvautumaan kiisteltyyn D&X-menetelmään (Dilation And Extraction), jossa sikiön pää puristetaan kokoon ja sikiö poistetaan kohdusta kokonaisena.

Suomessa

Suomalaiset tavat eroavat jonkin verran edellä mainitusta. Suomessa abortti ei lain mukaan ole vapaa. Aborttiin tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete, tai terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto ja abortin saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.

Ennen raskausviikkoa 12 raskaus voidaan keskeyttää, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai lapsen epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka myönnetään äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20 raskausviikkoa, lapsen vamman kohdalla 24.

Yhdeksännelle raskausviikolle asti voidaan valita joko lääkkeellinen keskeytys tai imu-kaavinta, viikoilla 9-12 imu-kaavinta ja raskausviikon 12 jälkeen ainoastaan lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.

Lääkkeellinen keskeytys tehdään kahden lääkkeen yhdistelmällä (mifepristoni ja prostaglandiini). Keskeytys aloitetaan poliklinikalla ottamalla suun kautta mifepristoni-tabletti ja kahden päivän kuluttua seuraavalla käynnillä annetaan prostaglandiinia. Runsas vuoto alkaa yleensä saman päivän aikana ja kestää muutaman päivän ajan. Jälkivuoto kestää yleensä 2–3 viikkoa. Sairauslomaa kirjoitetaan tarvittaessa kolme päivää. Raskauden keskeytyminen varmistetaan verikokeella kolmen viikon kuluttua.

Kaavinta suoritetaan useimmiten kevyessä nukutuksessa. Esilääkityksenä voidaan antaa mifepristonia, joka pehmittää kohdunkaulakanavaa toimenpidettä varten. Kohdusta tyhjennetään raskausmateriaali emättimen kautta imemällä ja kaapimalla, koko toimenpide kestää noin 15 minuuttia. Kotiin pääse pari tuntia toimenpiteen jälkeen ja jälkivuoto kestää muutamia päiviä.

Myöhäinen raskaudenkeskeytys tehdään yleensä osastolla valvotuissa olosuhteissa. Lääkitys aloitetaan kuten varhaisessa lääkkeellisessä keskeytyksessä, mutta prostaglandiini-lääkitystä jatketaan, kunnes raskaus keskeytyy. Lääkityksen lisäksi voidaan joutua tekemään kaavinta. Jälkivuoto voi kestää muutaman viikon, kaavinnan jälkeen 5–7 päivää.

Abortin syyt

Monia abortteja tehdään raskauden komplikaatioiden takia, kun äidin henki on vaarassa (0,4%), mutta useimmiten abortti tehdään kuitenkin tahattoman raskauden takia (90%). Joskus abortti tehdään nykyisin myös, jos ultraäänikuvaus paljastaa sikiöllä kehitysvamman, noin 2,5%.

Suomessa toiseksi tavallisin syy on alle 17v. ikä.

Syntyvyyden säännöstelyyn on nykyään kehittyneissä maissa erittäin helppoja ehkäisytapoja, joten abortit ovat käyneet harvinaisemmiksi ja niistä on tullut viimesijainen vaihtoehto, vaikka viimevuosina esimerkiksi Suomessa aborttien määrä on on hiukan kasvanut. Venäjälle ja Itä-Eurooppaan syntyi kommunismin aikana kulttuuri, jossa abortin helpon saatavuuden takia sitä käytettiin ehkäisyvälineenä ja näissä maissa abortit ovat edelleen yleisempiä kuin esimerkiksi Länsi-Euroopassa.

Jälkiehkäisy

Jos suojaamaton yhdyntä on päässyt jo tapahtumaan, sitä seuraavan 72 tunnin aikana voi myös käyttää jälkiehkäisyä, joka poistaa raskauden mahdollisuuden estämällä hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinämään. Yleisesti lääketieteissä tätä ei pidetä aborttina, mutta esim. katolinen kirkko näkee nämä kaksi asiaa yhtäläisinä.

Abortti ja laki

Abortti on vielä monissa konservatiivisissa ja teokraattisissa maissa kiellettyä lailla. Useimmissa tapauksissa se on sallittua kuitenkin, jos äidin terveydelle on osoitettavissa selkeä ja vakava vaara. Useimmissa maissa, joissa abortti on useimmissa tapauksissa sallittu, siihen vaaditaan kuitenkin vähintään lääkärin suostumus. Maissa, joissa abortti on kielletty, tarjoutuu rikkaille kuitenkin useimmiten mahdollisuus ostaa laiton mutta silti turvallinen abortti, kun taas köyhät joutuvat turvautumaan vaarallisempiin puoskareihin tai kotikonsteihin.

Abortti ja etiikka

Abortin eettinen asema on myös hyvin kiistelty. Ihmisoikeudet ja se piste, mistä ne alkavat, on perimmäinen kysymys. Abortin vastustajat katsovat ihmiselämän alun olevan biologinen eli munasolun hedelmöittyminen ja kohtuun kiinnittyminen ovat elämän alku. Osa filosofeista taas pitää ongelmallisena ajatusta, että ihmisen elämän alkamispistettä voitaisiin ylipäätään määritellä. Toisaalta ihmiskunnan historiassa vastasyntyneidenkin surmaaminen on ollut erittäin yleinen tapa säännellä syntyvyyttä monissa kulttuureissa. Niissä maissa, joissa abortti on sallittu, raskauden toisen kolmanneksen loppu on yleensä viimeinen mahdollisuus tehdä abortti. Raja johtunee pitkälti siitä, että raskauden kolmannen kolmanneksen alussa ennenaikaisesti syntyneet lapset voidaan nykylääketieteellä useimmiten pelastaa. Suomessa rajaa on siirretty sitä mukaa, kun lääketiede on edistynyt. Myös tietoisuus lääketieteellisistä sekä muista aborttiin liittyvistä asioista liittyy ihmisoikeuksien ongelmaan.

Pohjimmiltaan on kyse siitä, onko syntymätön sikiö ihminen vai ei. Jos se on ihminen, abortti on ihmisen tappamista eli eettisesti väärä teko. Jos taas se ei ole ihminen, abortti voidaan sallia. Eettistä keskustelua abortista pyrkivät herättelemään erityisesti ihmisoikeusjärjestöt kuten Pro Life Suomi.

Abortin haittavaikutukset

Joidenkin tutkimusten mukaan abortti aiheuttaa sen läpi käyneelle naiselle vakavaa myöhempää masennusta. Toiset tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että kyse on pikemminkin cum hoc ergo propter hoc -virheestä, jossa korrelaatio ja kausaliteetti on sekoitettu. Myöhemmän tutkimuksen mukaan abortin tehneillä naisilla oli monia muitakin ongelmia, kuten pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, jotka olivat myös varmasti syynä masennuksiin.

Abortti on joka tapauksessa usein hyvin traumaattinen kokemus, ja sillä saattaa olla äidin myöhemmän terveyden ja jopa hedelmällisyyden kannalta ongelmia. Fysiologiset ongelmat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, ja niiden määrä riippuu käytetystä aborttitavasta.

Linkkejä

• Ihmisoikeusjärjestö Pro Life Suomi
• Abortti - ainoa vaihtoehto?
• Aborttia koskevia väitteitä