Ero sivun ”Bromi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.3) (Botti lisäsi: br:Brom |
p Botti lisäsi: ckb:برۆم |
||
Rivi 172: | Rivi 172: | ||
[[sk:Bróm]] |
[[sk:Bróm]] |
||
[[sl:Brom]] |
[[sl:Brom]] |
||
[[ckb:برۆم]] |
|||
[[sr:Бром]] |
[[sr:Бром]] |
||
[[sh:Brom]] |
[[sh:Brom]] |
Versio 15. marraskuuta 2012 kello 06.47
| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Bromi | ||||
Tunnus | Br | ||||
Järjestysluku | 35 | ||||
Luokka | epämetalli | ||||
Lohko | p | ||||
Ryhmä | 17, halogeeni | ||||
Jakso | 4 | ||||
Tiheys | (25 °C) 3,1028 · 103 kg/m3 | ||||
Väri | kaasuna ja nesteenä ruskeanpunainen, kiinteänä metallinhohtoinen | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1826, Antoine-Jérôme Balard | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | 79,904[1] | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 115 (94) pm | ||||
Kovalenttisäde | 114 pm | ||||
Van der Waalsin säde | 185 pm | ||||
Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 4p5 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 7 | ||||
Hapetusluvut | +V, +III, +I, -I | ||||
Kiderakenne | ortorombinen | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | neste | ||||
Sulamispiste | 265,8 K (−7,3 °C) | ||||
Kiehumispiste | 332,0 K (58,8 °C) | ||||
Moolitilavuus | 19,78 · 10−3 m3/mol | ||||
Höyrystymislämpö | (Br2) 29,96 kJ/mol | ||||
Sulamislämpö | (Br2) 10,57 kJ/mol | ||||
Höyrynpaine | 100 Pa 220 K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 2,96 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | 0,474 (Br2) kJ/(kg K) | ||||
Sähkönjohtavuus | 1,2×10−9 S/m | ||||
Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,122 W/(m·K) | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Bromi (kreik. βρωμος, brómos, löyhkä; lat. bromum) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Br, järjestysluku 35 ja CAS-numero 7726-95-6. Bromi on halogeeni. Huoneenlämmössä bromi on tummanruskea raskas neste, josta lähtee ruskeanpunaisia, limakalvoja voimakkaasti ärsyttäviä ja syövyttäviä höyryjä. Se on myös nesteenä iholle haitallinen.
Bromia ei ole luonnossa vapaana alkuaineena, vaan ainoastaan yhdisteinä. Sitä on merivedessä ja maakerrostumissa suoloina, bromideina. Erityisen paljon bromideja on Israelin ja Jordanian rajalla Kuolleessameressä, viisi grammaa litrassa. Vapaata bromia voidaan eristää meriveden bromideista kloorin avulla. Israel on maailman suurimpia bromin tuottajia Yhdysvaltojen ohella.
Bromi reagoi miltei kaikkien alkuaineiden ja useimpien orgaanisten yhdisteiden, kuten amiinien, alkeenien, fenolien, aromaattisten vetykarbonaattien, ketonien ja happojen kanssa.
Käyttö
Bromia käytetään pääsiassa väriaine-, lääke- ja valokuvausteollisuudessa. Bromideilla ja eräillä muilla bromiyhdisteillä on rauhoittava ja narkoottinen vaikutus. Näistä esimerkkejä bromisovaali, fenatsepaami, halotaani ja brallobarbitaali. Niitä on aiemmin käytetty unilääkkeinä ja epilepsian hoidossa.
Merkittävä bromin käyttökohde ovat palonestoaineet, joita käytetään televisioissa, tietokoneissa, jopa vaatteissa. Bromia on löydetty äidinmaidostakin, eikä sen vaikutusta elimistöön tunneta vielä. Aiemmin bromia käytettiin dibromietaanin valmistukseen. Dibromietaani oli bensiinin lisäaine, joka bensiinin palaessa reagoi toisen lisäaineen, tetraetyylilyijyn kanssa siten, että lyijy haihtui bromidina pakokaasuissa. Lyijytön polttoaine on vähentänyt bromin käyttöä merkittävästi.
Bromiyhdisteet tuhoavat Maan otsonikerrosta, ja siksi bromin käyttöä pyritäänkin sopimuksin vähentämään. Hyönteismyrkkynä lämpimissä maissa käytetty metyylibromidi tuhoaa sekin ilmakehää. Sitä käytetään desinfiointiaineena ja myös muihin tarkoituksiin, joihin ei vielä ole keksitty korvaavaa ainetta.
Väriaineena
Raamatussa Hesekielin kirjassa mainitaan Kyproksen purppura. Sitä saatiin Välimeressä elävästä Murex brandaris -purppurakotilosta. Kotilo sisältää runsaasti bromia.
Purppura on ollut aikoinaan hyvin arvokas väriaine, ja sillä värjättyjä kankaita käyttivät vain hallitsijat, kuten Rooman keisarit ja senaattorit, ja edelleen katolisen kirkon kardinaalien asut ovat purppuranpunaisia, tosin värjätty synteettisellä väriaineella. Synteettisen vastineen sille keksi William Perkin 1856.
Vapaana alkuaineena bromin eristi ensimmäisenä Antoine-Jérôme Balard vuonna 1826.
Merkittäviä esiintymisalueita
Lähteet
Helsingin Sanomat 28.11.2006 s. D2
Viitteet
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Bromin kansainvälinen kemikaalikortti
- Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Bromi
- Luettelo bromin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Bromine (englanniksi)