Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
On kolmaskin homonyymi. |
Veton kumoaminen -osion raakateksti siirretty artikkelista Veto-oikeuden veto-oikeus (kirjoittajana Henswick). |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
[[Puola]]n valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]]. |
[[Puola]]n valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]]. |
||
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten [[eurooppa]]laisten [[Kieli|kielten]] vaikutuksesta se [[Suomen kieli|suomessa]] äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten [[eurooppa]]laisten [[Kieli|kielten]] vaikutuksesta se [[Suomen kieli|suomessa]] äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
||
== Veton kumoaminen == |
|||
'''Veto-oikeuden veto-oikeus''' tarkoittaa lainsäädäntöelimille annettua valtaa ohittaa ylemmän tahon, esimerkiksi maan [[presidentti|presidentin]], käyttämä [[veto-oikeus]]. Veto-oikeuden veto-oikeus on käytössä muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. [[Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto]]ssa, jossa jokaisella viidellä pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin, veto-oikeuden veto-oikeus ei ole käytössä. |
|||
[[Yhdysvaltain presidentti|Yhdysvaltain presidentillä]] on veto-oikeus kaikkiin [[Yhdysvaltain kongressi|kongressin]] lakiehdotuksiin. Presidentin veto-oikeus voidaan kuitenkin kiertää, mikäli veto-oikeuden veto-oikeus ({{k-en|veto override}}) saa sekä [[Yhdysvaltain edustajainhuone|edustajainhuone]]essa että [[Yhdysvaltain senaatti|senaatissa]] tuekseen vähintään 2/3 edustajista. Ensimmäisen kerran kongressi käytti oikeuttaan [[John Tyler]]in presidenttikaudella.<ref>http://www.senate.gov/reference/resources/pdf/presvetoes.pdf</ref> Liittovaltion lisäksi myös useimmilla Yhdysvaltain osavaltioilla on käytössään vastaava veto-oikeuden veto-oikeus, mikä vaatii useimmiten 2/3 kannatuksen osavaltion kongressissa. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 17. toukokuuta 2012 kello 14.59
Veto-oikeus (lat. veto, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon.[1] Termi on peräisin Rooman valtakunnasta, jossa kansantribuunilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa sana ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi.
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on käytössä veto-oikeus, mutta vain sen viidellä pysyvällä jäsenmaalla. Veto-oikeutta käyttämällä yksikin siihen oikeutettu jäsen voi halutessaan estää päätöksen toteutuksen ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa.
Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa. Suomessa tasavallan presidentillä on lykkäävä eli suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta.
Puolan valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä liberum veto.
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. Veto taipuu astevaihteluttomana eli sen genetiivi on vahva-asteinen: veto : veton.[2]
Veton kumoaminen
Veto-oikeuden veto-oikeus tarkoittaa lainsäädäntöelimille annettua valtaa ohittaa ylemmän tahon, esimerkiksi maan presidentin, käyttämä veto-oikeus. Veto-oikeuden veto-oikeus on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa, jossa jokaisella viidellä pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin, veto-oikeuden veto-oikeus ei ole käytössä.
Yhdysvaltain presidentillä on veto-oikeus kaikkiin kongressin lakiehdotuksiin. Presidentin veto-oikeus voidaan kuitenkin kiertää, mikäli veto-oikeuden veto-oikeus (engl. veto override) saa sekä edustajainhuoneessa että senaatissa tuekseen vähintään 2/3 edustajista. Ensimmäisen kerran kongressi käytti oikeuttaan John Tylerin presidenttikaudella.[3] Liittovaltion lisäksi myös useimmilla Yhdysvaltain osavaltioilla on käytössään vastaava veto-oikeuden veto-oikeus, mikä vaatii useimmiten 2/3 kannatuksen osavaltion kongressissa.
Lähteet
- ↑ Aukio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. 3. painos. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-06121-6.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2008). .
- ↑ http://www.senate.gov/reference/resources/pdf/presvetoes.pdf