Ero sivun ”Äideistä parhain (elokuva)” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: de:Die beste Mutter |
|||
Rivi 57: | Rivi 57: | ||
[[ar:أفضل الأمهات]] |
[[ar:أفضل الأمهات]] |
||
[[de:Die beste Mutter]] |
|||
[[en:Äideistä parhain]] |
[[en:Äideistä parhain]] |
||
[[es:Äideistä parhain]] |
[[es:Äideistä parhain]] |
Versio 1. lokakuuta 2011 kello 11.27
Äideistä parhain | |
---|---|
Ohjaaja | Klaus Härö |
Käsikirjoittaja |
Jimmy Karlsson Antti Tuuri Kirsi Vikman |
Tuottaja | Ilkka Matila |
Säveltäjä | Tuomas Kantelinen |
Kuvaaja | Jarkko T. Laine |
Leikkaaja | Darek Hodor |
Pääosat |
Topi Majaniemi Marjaana Maijala Esko Salminen Michael Nyqvist Maria Lundqvist Aino-Maija Tikkanen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Matila Röhr Productions Oy |
Ensi-ilta | 2005 |
Kesto | 108 minuuttia |
Alkuperäiskieli |
suomi ruotsi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Äideistä parhain (2005) on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist.
Elokuva Äideistä parhain pohjautuu samannimiseen Heikki Hietamiehen kirjoittamaan romaaniin Äideistä parhain. Elokuvan tarina sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta.
Elokuva kertoo 9-vuotiaan Eeron tarinan evakkolapsena Skånessa. Väliin leikataan aikuisen Eeron keskusteluja iäkkään äitinsä kanssa kipeistä sodanajan tapahtumista.
Elokuvaa kuvattiin syyskuusta joulukuuhun 2004. Välissä oli todennäköisesti kuvaustauko.
Elokuva on saanut maailmalla paljon kehuja ja se on voittanut paljon kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Härön filmistä on pidetty esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Egyptissä, Kanadassa, Italiassa ja Saksassa. Helmikuussa 2006 elokuva voitti kolme Jussi-patsasta.
Arvioita
Kansan Uutisten Viikkolehden Harri-Ilmari Moilanen arvioi vuoden 2009 TV-esityksen aikaan, että elokuva käsittelee kipeitä ihmissuhdejuttuja. Härön viileä ohjaus ja epätasainen näyttelijätyöskentely eivät kuitenkaan täysin onnistu tihentämään tunneilmastoa: varsinainen huipentuma puuttuu. Asiaa ei Moilasen mielestä edesauta Tuomas Kantelisen raskassoutuisena vellova musiikki. Nykyhetkeä ja menneisyyttä filmi hänestä joka tapauksessa yhdistelee elävästi.[1]
Ilta-Sanomien Timo Malmin (2011) mukaan Hietamiehen romaanin filmatisointi on "koskettava, mutta samalla laskelmoivan ylitunteellinen." Jarkko T. Laine on tallentanut vaikuttavasti suomalaisesta maisemasta poikkevat Skånen pellot ja merenrannat. Ohjaajan kosiskelutaipumusta korostaa Malmin mielestä Tuomas Kantelisen pahimmillaan Hollywood-sentimentaalinen musiikkimatto.[2]