Peräseinäjoen Toive

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. toukokuuta 2010 kello 15.36 käyttäjän Mädsen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.


Peräseinäjoen Toive
Perustettu 19. marraskuuta 1927
Kotiareena RitolaHalli
Peräseinäjoen pesäpallostadion
Kapasiteetti RH: 200
Paikkakunta Peräseinäjoki, Seinäjoki
Värit SB:              
PP(N):         
Lajit Lentopallo
Paini
Pesäpallo
Salibandy
Yleisurheilu
Puheenjohtaja Martti Ahokas[1]
Omistajat Peräseinäjoen Toive Ry

Peräseinäjoen Toive (PeTo), viralliselta nimeltään Voimistelu- ja Urheiluseura Peräseinäjoen Toive r.y.[2], on vuonna seinäjokelainen urheiluseura, jolla on nykyään toimintaa lentopallossa, painissa, pesäpallossa, salibandyssa ja yleisurheilussa.[1] Seura perustettiin vuonna 1927 Peräseinäjoella, mutta vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä seuran nykyinen kotipaikkakunta on Seinäjoki.

Naisten pesäpallossa PeTo on pelannut Superpesiksessä useita kausia, mutta nykyään naisten pesäpallo on siirtynyt erikoisseura Petojussien alaisuuteen. Toiveen jäsenmäärä on 550.[3]

Toiveen kuuluisimpia urheilijoita ovat painija Keijo Manni ja hänen poikansa Jani Manni sekä kymmenottelija Jaakko Ojaniemi.

Historia

Toiveen perustaminen ja toiminta läpi vuosikymmenten

Voimistelu- ja urheiluseura Peräseinäjoen Toive perustettiin 19. marraskuuta 1927 seuran ensimmäisen puheenjohtajan Kalle Kivistön, koolle kutsumassa kokouksessa. Seuraa perustettaessa oli kolme vaihtoehtoa: itsenäinen seura tai toimiminen suojeluskunnan tai nuorisoseuran yhteydessä. Näistä vaihtoehdoista Kivistö piti parhaana itsenäistä seuraa erityisesti taloudellisten resurssien jakamisen takia. Varoja seuran toimintaan Toive hankki järjestämällä iltamia ja huvitilaisuuksia Kalajärvellä, kuten juhannuksena 1931 ja heinäkuussa 1932.[4] Yritysrekisteriin seura kirjattiin 1. huhtikuuta 1954.[2]

Jo ensimmäisinä vuosinaan Toive järjesti useita piirinmestaruuskilpailuja ja osallistui joukkueina SNLL:n ja SVUL:n voimistelujuhlille. Urheilumuodoista etualalla Toiveella oli yleisurheilu sekä erityisesti pesäpallo.[5] Muita lajeja Toiveella olivat 1930-luvulla lähinnä voimistelu ja hiihto, joiden piirinmestaruuskilpailuja Peräseinäjoki saikin järjestettäväkseen. Sotavuosien aikana Toiveen toiminta taantui. 3. joulukuuta pidetyssä ”herättävässä kokouksessa” päätettiin kuitenkin, että toimintaa jatketaan.[6]

Toiveen toiminta vilkastui jälleen 1950-luvulla, kun urheiluohjaajaksi palkattiin vuonna 1954 seuran ja urheilulautakunnan yhteistyöllä Veikko Lähdesmäki, jonka ohjaamaan toimintaan osallistui yhteensä yli 300 poikaa. Kesällä 1954 Toive osallistui Lakeuden Suurkisoihin suurimmalla joukkueella, johon kuului yhteensä 284 tyttöä ja poikaa. Esa Riihimäen puheenjohtajakausi oli kokonaisuudessaan eteenpäin menoa, mutta silti kunnan tuki jäi 1950-luvulla vielä vähäiseksi. Kun muualla Vaasan läänissä kunnan urheilutoimintaan jakama tuki oli keskimäärin 210 markkaa asukasta kohden, Peräseinäjoella vastaava summa jäi 11 markkaan, joten Toive joutui rahoittamaan toimintansa pitkälti itse.[7]

1950-luvun lopulla Toiveen kyläjaostoja oli jo seitsemän ja jaostoja kahdeksan. Valistus- ja raittiusjaostoa johti Liisa Viiru, yleisurheilua A. Arponen, painia A. Aho, pesäpalloa E. Kilpi, hiihtoa E. Haapala, voimistelua A. Haapala ja suunnistusjaostoa J. Piuhola. Seuran puheenjohtajana toimi E. Kanto.[8] Urheilukentän keskeneräisyydestä huolimatta peräseinäjokelaiset saavuttivat 1950-luvulla kohtuullisen hyviä tuloksia, ja vuosikymmenen lopulla seuran parhaita yleisurheilijoita olivat kuulassa Jussi Mäki-Hukkala ja korkeudessa Toivo Mäkimantila.[9]

Toiveen naiset Superpesisottelussa

1960-luvun alussa toiminnassa tapahtui käännekohta, kun yleisurheilussa alkoi laskukausi ja tilalle tuli vilkas painiharrastus.[10] Yleisurheilu alkoi kuitenkin vielä 1960-luvun lopulla näyttämään jaoston piristymisen merkkejä, mutta vasta 1970-luvulla alkanut Pentti Koskiahon systemaattinen valmennus alkoi tuottaa laajempaa tulosta suomenmestaruustasolla.[11] Toiveen urheilijat saavuttivat vuoden 1974 aikana kahdeksan SM-mitalia ja 23 piirimitalia. Toiveen menestyslajeja olivat yleisurheilu ja paini.

1980-luvulla Toiveen toimintaa kavensi jatkuva puute rahasta, joten kesällä 1989 Toive esitti kunnalle 15 000 markan lisäavustusta ja seuraavalle vuodelle 150 000 markkaa. Peräseinäjoen kunta totesi, ettei ylimääräiseen avustukseen olisi varaa, mutta lopulta Toiveelle kuitenkin myönnettiin marraskuussa 20 000 markkaa erillisenä kohdeavustuksena. 1980-luvulla yleisurheilutoiminta heikkeni ja painin rinnalle nousi takaisin pesäpallo.[12]

Vuoden 1990 suurkisoissa Helsingissä Toive esiintyi näyttävästi, kun se osallistui kisoihin yhteensä 200 osallistujan voimin. Painin edustus kapeni 1990-luvulla Jani Manniin, joskin nuorten sarjoissa tuli edelleen menestystä. Pesäpallossa saavutettiin 1990-luvulla tyttöjen suomenmestaruus ja naiset nousivat Superiin, ja miehetkin parhaimmillaan Ykkössarjaan. Yleisurheilussa Pentti Poikuksen aloittama valmennustyö alkoi tuottaa tulosta muun muassa Jaakko Ojaniemen myötä. Näiden nuorten yleisurheilijoiden tueksi perustettiin Ritola Athletic Club.[13]

2000-luvulla Toiveen toimintaan tuli vanhojen menestyvien lajien rinnalle myös uusia lajeja, kuten esimerkiksi salibandy, joka siirtyi itsenäisestä toiminnasta Toiveen alaisuuteen vuosikymmenen alussa. Jalkapallo tosin aloitti toimintansa vain seinäjokelaisten seurojen alaisuudessa.[14]

Jukolan vintiltä olympialaisiin: Toiveen painijaoston historiaa

Painista tuli muutaman vuoden kuluessa seuran perustamisesta Toiveen menestynein urheilulaji. Sen edistymistä häiritsi kuitenkin kunnollisten harjoitustilojen puute, joten seura ehdotti syksyllä 1935 painikämpän rakentamista Jukolan nuorisoseurantalon vintille. Nuorisoseura vastusti esitystä vedoten tilojen ahtauteen, mutta Toive otti asian uudestaan käsittelyyn helmikuussa 1936 sitoutuen maksamaan 3 000 markkaa rakentamiskustannuksia, minkä jälkeen hanketta ei enää vastustettu.[15]

Innostus painiin nousi vuonna 1948, kun mattoja alettiin hankkia eri kyliin. Tilojen puute säilyi ongelmana, mutta vuonna 1950 painimattoja oli kirkonkylän lisäksi viidessä kylässä, joiden välillä käytiin kilpailuja Peräseinäjoen mestaruudesta.[16]

Peräseinäjoki on saavuttanut painissa menestystä myös laajalla rintamalla. Ylikonstaapeli Erkki Mäki-Kihniä paini kolme poliisien Euroopan-mestaruutta, kaksi PM-hopeaa, neljä SM-hopeaa ja yhden pronssin 1950- ja 1960-luvulla. Myös lahjakas Jussi ”Hukka-Jussi” Mäki-Hukkala saavutti kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa pronssia vuonna 1961 ja vuonna 1963 vapaapainin Suomen-mestaruuden yli 97 kiloisten sarjassa. Samana vuonna Västeråsin MM-paineissa Mäki-Hukkala sijoittui neljänneksi ja oli tuolloin Peräseinäjoen kovin ja nimekkäin urheilija.[17] Mäki-Hukkala hankki vielä vapaapainin Suomen-mestaruuden vuonna 1971 yli 100-kiloisten sarjassa. Jorma Talvitie oli junioreiden Pohjoismaiden mestari 70 kilon sarjassa vuosina 1967 ja 1968.

Keijo Mannin menestys alkoi poikien SM-hopealla vuonna 1967. Kaksi vuotta myöhemmin Manni hankki ensimmäisen junioreiden Suomen-mestaruuden. Ensimmäisen SM-kullan Manni paini vuonna 1971, minkä jälkeen hän vei mestaruuden 17 peräkkäisenä vuonna joko vapaapainissa tai kreikkalais-roomalaisessa. Manni saavutti urallaan kaikkiaan 33 Suomen-mestaruutta sekä kaksi EM-mitalia: hopeaa Oslosta vuonna 1978 ja pronssia Sveitsissä 1973.[18] Keijo Manni oli myös ensimmäinen peräseinäjokinen olympialaisissa, kun hän osallistui vuonna 1976 Montrealin olympialaisiin.

Vuonna 1979 valtuustoryhmä teki aloitteen painijoiden harjoittelumahdollisuuksien ja tilojen parantamisesta. Urheilulautakunnan mielestä vaihtoehtoina olivat painikämpän kunnostaminen tai tilojen varaaminen muualta. Kunnollisen painipaikan saaminen näytti etäiseltä, kun kunnalta ei meinannut saada avustusta edes vanhan salin korjauskustannuksiin. Toive uudisti anomuksensa vuonna 1983, minkä jälkeen määräraha myönnettiin.[19] Uusi paini- ja voimailutila valmistui kesällä 1985.[20]

Vuonna 1988 Toiveen Pentti Mäkelä voitti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan SM-kultaa ja PM-hopeaa. Ismo Kortesmaa ja Mika Mäkelä saavuttivat SM-hopeaa. Seuraavana vuonna menestys jatkui Keijo Mannin SM-kullalla, Mika Mäkelän SM-hopealla sekä Pentti Mäkelän ja Ismo Kortesmaan SM-pronssilla. Vuonna 1990 Keijo Mannin poika Jani Manni alkoi saavuttaa menestystä, kun hän voitti vapaapainin junioreiden SM-kultaa.[21] Paini jatkoi menestystään vielä 1990-luvun puolivälissä, kun Jani Manni sai SM-kultaa myös aikuisten sarjassa.

Pesäpallo

Toiveen sijoitukset 3 korkeimmalla tasolla
Miehet
  0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
1980 4. 5. 4. 8. 6. 7. 11.
1990 5. 2. 7. 6. 5. 3. 1. 6.
2000 10. 14. 9. 8. 9.
Naiset
1990 2. 4. 2. 10. 8.
2000 3. 5. 7. 3. 6.
Pääsarja, 2. korkein mustalla, 3. korkein sinisellä.
PeTo pelaa pesäpallon kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla

Peräseinäjoen pesäpallon historiaa

1940-luvun lopulla Toive pelasi pesäpalloa miesten perussarjassa, poikien sarjassa B-junioreilla ja naisten sarjassa. Vuonna 1948 Toiveen miehet voittivat oman lohkonsa päihittämällä ratkaisevassa ottelussa Kuortaneen ja nousivat vuodeksi 1949 välisarjaan. Vuotta 1949 voidaan pitää pienoisena läpimurtona peräseinäjokiselle pesäpallolle, kun naiset voittivat oman lohkonsa ja miehet saavuttivat piirikisoissa B-ryhmän mestaruuden, voitettuaan ratkaisuottelussa Kurikan Visan juoksuin 30–7.[7]

Voiton ansiosta Toiveen miehet pääsivät pelaamaan välisarjan loppuotteluun ja nousivat maakuntasarjaan, jossa peräseinäjokiset myös pysyivät ja pärjäsivät kohtuullisesti. Kaudella 1952 Peräseinäjoki ylsi kolmanneksi tasapistein kahden parhaan, Kuortaneen Kunnon ja Ylihärmän Junkkareiden, kanssa, mutta jääden kuitenkin niiden taakse heikomman juoksueron takia.[7]

Pesäpallon uusi nousu alkoi 1980-luvulla, kun miesten joukkue nousi vuonna 1981 maakuntasarjaan. Samana vuonna junioritoiminta laajeni yhdestä joukkueesta kolmeen. Pesäpallotoiminnassa oli tuona vuonna mukana sata henkilöä. Samana vuonna Peräseinäjoella järjestettiin myös piirin pesäpalloleiri.[22]

Toiveen miesten joukkue nousi kauden 1982 päätteeksi Suomi-sarjaan ja kakkosjoukkue piirisarjaan. Samalla kaudella myös seuran juniorijoukkueet menestyivät erinomaisesti, eikä mikään Toiveen viidestä joukkueesta hävinnyt koko kaudella yhtäkään kotiottelua. Peräseinäjoen kunta muistikin miesten I-joukkuetta antamalla 1 500 markan stipendin. Vuonna 1983 pesäpallojoukkueita oli jo kahdeksan, joista yksi oli tyttöjoukkue. Kolmannen sarjakautensa PeTon miespesäpalloilijat aloittivat vuonna 1985 Martti Ahokkaan johtamana. Pesäpallotoiminta oli tuolloin laajaa, kun joukkueita oli II-joukkueen lisäksi myös B-, C-, D- ja E-pojissa sekä B- ja C-tytöissä.[23]

Kymmenen aktiivisemman vuoden pesäpallotoiminnan jälkeen vuonna 1987 asetettiin tavoitteeksi ykkösjoukkueen vakiinnuttaminen ykkössarjatasolle 1990-luvulle mennessä. Vuonna 1990 Toiveen pesäpallotoiminnassa oli mukana jo yhteensä 13 joukkuetta, joista 10 oli juniorijoukkueita.[24]

Kesällä 1991 miesten joukkue nousi Suomensarjaan. Siellä joukkue pelasi vuoteen 1997 asti, jolloin se nousi ykkössarjaan. Seuraavana vuonna Toive pelasi jo Superin karsinnoissa, mutta pääsarjapaikka jäi saavuttamatta. Toive pelasi ykkössarjassa vuoteen 2001 asti, minkä jälkeen joukkue on pelannut Suomensarjaa ja maakuntasarjaa.[25] Kaudella 2010 Toiveen miehet pelaavat Pohjanmaan alueen maakuntasarjaa.

Viidessä vuodessa Superiin: naispesiksen historiaa

Tiedosto:PeTopesis.gif
PeTon naisten käyttämä logo pesäpallossa ennen seuraliitosta

Naisten joukkue saatiin kasaan uudelleen vuodeksi 1993, jolloin Toive osallistui perussarjaan. Kaudella 1995 B-tyttöjen suomenmestarijoukkue jäi naisten suomensarjassa vielä toiseksi, mutta joukkue korjasi asian jo seuraavalla kaudella nousten kaudeksi 1996 Ykköspesikseen. Toive pelasi kaudet 1996 ja 1997 ykköspesistä nousten kaudeksi 1998 Superpesikseen. Kokonaisuudessaan Toiveen nousuun pohjalta huipulle kesti siis viisi vuotta.

Ensimmäisellä Superpesis-kaudellaan vuonna 1998 Toive sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi. Joukkue pelasi runkosarjassa 22 ottelua, joista se saavutti vain yhden täyden kolmen pisteen voiton. Toiveen peleissä mentiin kauden aikana kymmenesti supervuoroon ja kotiutuslyönteihin, joiden tuloksena oli viisi voittoa ja viisi häviötä. Loput 11 peliä hävinneenä Toive saavutti ensimmäisellä kaudellaan 18 pistettä juoksusuhtein 133–234.[26] Karsinnoissa Toive sai otteluparikseen Pattijoen Urheilijat. Ottelusarja venyi joukkueiden välillä ”paras kolmesta” -menetelmän enimmäismäärään eli viiteen otteluun, joista viimeisessä saavutetulla voitolla Toive säilytti paikkansa Superpesiksessä myös seuraavaksi kaudeksi kokonaisvoitoin 3–2.[27]

Toisella kaudellaan vuonna 1999 Toive paransi edelliskauden runkosarjan tulostaan kahdeksanneksi, selviytyen näin ensimmäistä kertaa mukaan pudotuspeleihin. Runkosarjassa Toive pelasi jälleen 22 peliä, joiden tuloksena oli yhdeksän kolmen pisteen voittoa ja kolme yhden pisteen häviötä. Kauden aikana Toive jäi kymmenen kertaa ilman pisteitä. Näillä tuloksilla Toive keräsi runkosarjassa yhteensä 30 pistettä juoksusuhteella 165–174.[28] Pudotuspeleissä Toive sai ensimmäisellä kierroksellä vastaansa runkosarjan voittajan Siilinjärven, joka osoittautui paremmaksi suoraan otteluvoitoin 0–3. Toiveen loppusijoitus kaudella 1999 oli siis kahdeksas.[29]

Uuden vuosituhannen myötä Peräseinäjoella nähtiin edelliskaudesta sisuuntunut Toive. 22 ottelusta Toive voitti 18 ja hävisi neljä, joista niistäkin se jäi kokonaan ilman pisteitä vain kahdesti. Saavuttamillaan 52 pisteellään Toive ylsi seurahistoriansa parhaimpaan tulokseen, runkosarjan voittoon.[30] Runkosarjan menestys jatkui myös pudotuspeleissä. Toive sai puolivälieriin vastaansa runkosarjan kahdeksannen, Jyväskylän. Sarja meni kotiedun myötä Toiveelle voitoin 3–1, ja joukkue jatkoi matkaansa välieriin. Välierissä Oulu osoittautui kuitenkin peräseinäjokisia vahvemmaksi vieden sarjan voitoin 3–1. Ottelusarjan häviön myötä Toive jatkoi pelejään pronssiotteluihin, joissa se kohtasi edellisvuoden pudotuspelivastustajansa Siilinjärven. Tällä kertaa Toive osoittautui paremmaksi ja saavutti seurahistoriansa ensimmäiset mitalit voitoin 2–1.[31]

Mitalikauden jälkeen Toiveessa palattiin kahden kauden ajaksi arkeen. Kaudella 2001 Toive pelasi 24 ottelua, voittaen niistä 16 ja häviten kahdeksan. Toive jäi 44 pisteellään ja juoksusuhteellaan 278–146 runkosarjassa viidenneksi, jääden vain kahden pisteen päähän kotiedusta pudotuspeleihin.[32] Pudotuspeleissä Toiveen kausi päättyi jo puolivälierien ensimmäiseen ottelupariin, kun joukkue hävisi Porille otteluvoitoin 0–3.[33]

Myöskään kautta 2002 ei voida pitää kovin menestyksekkäänä Toiveen historiassa. Toive sijoittui runkosarjassa vasta seitsemänneksi voittaen 24 ottelustaan vain puolet, juoksueron ollessa 271–200. Pisteitä Toive saavutti 35, mikä oli 25 pistettä vähemmän kuin runkosarjan voittajalla, Jyväskylällä.[34] Pudotuspeleissä Toiveen pelit päättyivät jälleen ensimmäiselle kierrokselle, kun tällä kertaa Lapua vei ottelusarjan nimiinsä voitoin 3–0.[35]

Tiedosto:Petopesis.jpg
Toiveen miesten pesäpallojaoston logo

Vuonna 2003 Peräseinäjoella saavutettiin kuitenkin jälleen menestystä. Runkosarjassa neljäs sija, ja sen mukanaan tuoma kotietu, olivat vasta pohjustusta seurahistorian toiselle mitalille. Runkosarjassa pelattiin nyt vain 20 ottelua, joista Toive voitti 13 ja hävisi seitsemän. Toive saavutti 37 pistettä, mikä oli saman verran kuin viidenneksi sijoittuneella Lapualla, mutta Toive vei kotiedun paremman juoksueron (187–105) turvin.[36]

Pudotuspeleissä Toive voitti ensin puolivälierissä Lapuan voitoin 3–2. Välierissä Jyväskylä oli kuitenkin parempi voitoin 4–0, ja niin Toive suuntasi jälleen pronssiotteluun. Pronssiottelussa Toive kohtasi taas, kuten kolme vuotta aiemminkin, Siilinjärven. Ottelusarja päättyi Toiveen eduksi 2–1, mikä toi Toiveelle historiansa toisen ja toistaiseksi viimeisen mitalinsa.[37]

Pronssikaudella vuonna 2003 Toiveen pelinjohtajana toimi Mika Sirviö. Samainen kausi oli myös Itä–Länsi-valintojen perusteella yksi Toiveen parhaista, sillä Itä–Länsi-otteluun valittiin neljä Toiveen pelaajaa sekä pelinjohtaja: Maiju Kangasluoma, Satu Rajala, Sari Siirola ja Taru Ylä-Autio.[38]

Viimeisellä kaudellaan Toiveen nimellä Superissa joukkue saavutti runkosarjassa toiseksi parhaimman tuloksensa, yltäen runkosarjassa kolmanneksi. 20 ottelusta Toive voitti 12 ja hävisi kahdeksan, juoksueron ollessa 183–125.[39] Pudotuspeleihin pääsijät ratkaistiin tällä kertaa edelliskausista poiketen jatkosarjalla, jossa kaikki pelasivat kerran toisiaan vastaan. Toive jäi sarjassa kuudenneksi, jääden samalla mitalipelien ulkopuolelle.[40]

Kauden jälkeen Toive yhdistyi Seinäjoen Maila-Jussien naisten pesäpallojoukkueen kanssa uudeksi naisten pesäpallon erikoisseuraksi Petojusseiksi 7. lokakuuta 2004. Petojussien alaisuuteen liittyi samalla myös B-tyttöjen juniorijoukkue.[41][42]

Pesäpallon junioritoiminta

Toiveella on joukkueet miesten maakuntasarjajoukkueen lisäksi C-pojissa sekä C-, D-, E-, ja F-tytöissä. Juniorityö on ollut Suomen kärkitasoa pitkään varsinkin tyttöjunioreissa, sillä ensimmäiset mitalit Toiveen D-tytöt saavuttivat vuonna 1991, kun he saavuttivat SM-hopeaa. Vuosina 1993 ja 1994 Toiveen tytöt saavuttivat SM-hopeaa. Vuonna 1995 B-tytöt saavuttivat Toiveen ensimmäisen SM-kullan.[43] Viimeisimpänä saavutuksena Toiveen juniorityössä on D-tyttöjen vuonna 2009 saavuttama kilpasarjan Suomen mestaruus.[44]

Saavutukset

Naiset:

  • Runkosarjan voitto: 2000
  • SM-Pronssi: 2000 ja 2003

Lentopallo

1980-luvulla lentopallotoiminta laantui, kun muut lajit nostivat suosiotaan. Kaudella 1980–1981 Toiveella oli joukkueet miesten 4-sarjassa ja 5-sarjassa sekä naisten 3-sarjassa, kun seuraavalla kaudella oli vain miesten 4-sarjajoukkue. Mukana toiminnassa oli 55 henkilöä. Lentopallon kilpailutoiminta käynnistyi uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 1990 miesten ja A-poikien joukkueilla, sekä miesten ja naisten 35v-joukkueilla. Miehet pelasivat 5-sarjassa ja A-pojat selvittivät tiensä ensimmäisellä kaudella aina piirin lopputurnaukseen asti.[45]

Toiveen lentopallojaoston joukkue nousi syksyksi 2010 lentopallon nelossarjaan.[46]

Joukkue

  • Reijo Harju
  • Esko Heinonen
  • Keijo Lahti
  • Hannu Riihioja
  • Juhani Saarela
  • Heikki Soini
  • Matti Toivonen
  • Erkki Viljakainen

Salibandy

Peräseinäjoen Toive
Tiedosto:PeTo Salibandy logo.jpg
Paikkakunta Peräseinäjoki, Seinäjoki
Kotihalli Ritola-halli
– Kapasiteetti 200
Värit               
Omistaja Peräseinäjoen Toive ry
Puheenjohtaja Marco Toivonen
Miesten sarjataso II-divisioona
Miesten päävalmentaja Sami Mäkinen
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Kotisivut www.petosalibandy.net

Salibandyjaoston historia

Salibandytoiminta alkoi Peräseinäjoella 1990-luvun puolivälissä ST Steelersin nimellä, perustajajäseninään Pasi Mantila, Janne Ojala, Tuomas Kujala sekä Marco Toivonen. Steelers sulautui kuitenkin 2000-luvun alussa osaksi Peräseinäjoen Toivetta.[47]

Ensimmäinen kausi salibandysarjoissa alkoi vuonna 2000 kun PeTo Salibandy pelasi ST Steelersiltä perimällä sarjapaikallaan Pohjanmaan alueen 3-divisioonassa. Toive voitti ensimmäisellä kaudellaan 18 ottelusta 10, pelasi tasan kaksi kertaa ja häviten kuudesti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt sarjanousuun sillä Toive sijoittui sarjassa kolmanneksi.[48]

Toisella kaudellaan 2001–2002 Toive ei kyennyt edelliskauden kaltaiseen menestykseen ja jäi 3-divisioonan seitsemänneksi. Toive voitti kaudella 18 ottelustaan 7 ja hävisi 10 kertaa, pelaten tasan vain kerran.[49] Seuraavalla kahdella kaudella Toive korvasi yhden heikon kauden sijoittuen kaksi kertaa peräkkäin kausilla 2002–2003[50] ja 2003-2004[51] 3-divisioonan toiseksi.

Kahden vahvan kauden jälkeen iski jälleen yksi heikompi kausi, joka tällä kertaa tiputti Toiveen sarjatason 3-divisioonasta neljänteen, sillä Toive jäi sarjassaan toiseksi viimeiseksi.[52] Toive ei kuitenkaan viihtynyt 4-divisioonassa kautta 2005–2006 pidempään ja nousi takaisin 3-divisioonaan voittaen 14 pelistään 12.[53] Kun nousujuhlan makuun oli kerran päästy, niin Peräseinäjoella päätettiin uusia sama temppu heti seuraavana keväänä. Toive nousi Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle yhdessä Himangan Pallon kanssa.[54]

Toive onnistui pitämään kiinni saavutetusta 2-divisioona paikastaan sijoittuen ensimmäisellä sarjakaudellaan 2007–2008 heti viidenneksi.[55] Sama tahti jatkui sarjasijoitusta myöten myös kausilla 2008–2009[56] ja 2009-2010[57], joten Toive pelaa myös kaudella 2010–2011 II-divisioonassa.

Salibandyjaoston tilastot vuodesta 2000

Kausi Sarja O V T H TM PM P Sija
2000–01 3-div. 18 10 2 6 72 69 22 3
2001–02 3-div. 18 7 1 10 57 70 15 7
2002–03 3-div. 18 9 4 5 77 70 20 2
2003–04 3-div. 18 12 1 5 75 44 25 2
2004–05 3-div. 18 3 2 13 59 96 8 9
2005–06 4-div. 14 12 1 1 71 85 28 1
2006–07 3-div. 18 14 2 2 112 42 30 2
2007–08 2-div. 18 9 0 9 109 116 18 5
2008–09 2-div. 18 8 0 10 159 149 16 5
2009–10 2-div. 21 8 0 13 150 187 16 5

Joukkue 2009–2010

PeTo Salibandy vs. Nibacos
# Pelaaja Pelipaikka Syntymäaika Kans. Kätisyys
29 Ketola, TeroTero Ketola MV 1979 Suomi
40 Rintamäki, RamiRami Rintamäki MV 1985 Suomi
30 Vierikko, VesaVesa Vierikko MV 1982 Suomi
2 Kujala, TuomasTuomas Kujala P Suomi
3 Koistinen, MattiMatti Koistinen P 1983 Suomi
5 Prusti, TuomasTuomas Prusti P 1989 Suomi
7 Rantala, MarkusMarkus Rantala P 1979 Suomi
19 Hautala, SamuliSamuli Hautala P 1979 Suomi
49 Ulvila, MiikaMiika Ulvila P 1981 Suomi
81 Kortesmaa, SamiSami Kortesmaa P 1981 Suomi
4 Rajala, MattiMatti Rajala H 1984 Suomi
8 Laitila, VeikkoVeikko Laitila H 1981 Suomi
9 Junnikkala, IiroIiro Junnikkala H 1988 Suomi
10 Vartiamäki, HarriHarri Vartiamäki H 1977 Suomi
11 Loukola, JuhaJuha Loukola H 1980 Suomi
16 Mäntykangas, MarkusMarkus Mäntykangas H 1979 Suomi
20 Jokiranta, KonstaKonsta Jokiranta H 1988 Suomi
22 Ojala, JanneJanne Ojala H 1978 Suomi
24 Okkonen, AnttiAntti Okkonen H 1981 Suomi
25 Ketola, JereJere Ketola H 1987 Suomi
55 Koskilammi, TeroTero Koskilammi H 1985 Suomi
91 Mantila, PasiPasi Mantila H 1979 Suomi
  • Otteluvalmentaja: Sami Mäkinen
  • Joukkueenjohtaja: Petri Ranta[58]

Toiveen urheilupaikat

Ritola-halli ulkoa
Pääartikkeli: RitolaHalli

Peräseinäjoen Toive pelaa sisälajeissa kotiottelunsa Ritola-hallissa, joka sijaitsee Peräseinäjoen keskustassa. Ritola-halli on valmistunut vuonna 1999 ja se on nimetty olympiavoittaja Ville Ritolan mukaan, joka oli kotoisin Peräseinäjoelta.[59]

Ritola-hallin pääsalin pinta-ala on 1 000 m2 ja siihen kuuluu 250 hengen katsomo. Rakennukseen kuuluvat myös 80 metrin juoksusuora sekä kuntosali.[60]

Pääartikkeli: Peräseinäjoen pesäpallostadion

Toiveen pesäpallojaosto pelaa kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla Ritola-Hallin läheisyydessä. Kenttä on miesten viralliset mitat täyttävä ja siellä on muiden nykyaikaisten pesäpallokenttien tapaan hiekkatekonurmi, joka on asennettu vuoden 1998 aikana.[61]

Toiveen yleisurheilujaosto käyttää urheilupaikkanaan Peräseinäjoen keskusurheilukenttää.

Urheilukentän vaiheet

Urheilukenttä Peräseinäjoelle saatiin vuonna 1924 kun se valmistettiin nuorisoseuran ja suojeluskunnan yhteistyönä, ja sen vihkiäiskilpailuissa elokuussa 1924 oli mukana paikkakunnalta kotoisin oleva Ville Ritola, joka juoksi 5 000 metriä 800 ihmisen edessä. Kun Toive perustettiin urheilukentän kunnostus helpottui, koska Toive sitoutui 1928 kentän pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi 50 vuoden käyttöoikeudella ottaen vastuulleen kentän kunnossapidon suojeluskunnalta.[15]

Urheilukenttä uusittiin syksyksi 1948, kun sen 250 metrin rata pidennettiin 300 metriin. Kenttää varten Toive otti 20 000 markan lainan, Toivettaret lahjoittivat 15 000 sekä kunnalta saatiin 50 000 markkaa avustusta. Uusitun urheilukentän vihkiäiset pidettiin elokuussa 1948.[62] Vuonna 1952 kunta osti kentän Toiveelta, ja aloitti keskusurheilukentän muutostyöt tarkoituksenaan tehdä kentästään ajanmukainen. Työt jäivät kuitenkin kesken vuosien ajaksi ja se joutuikin opetusministeriön valvontalistalle, kun ministeriö katsoin Peräseinäjoen kunnan laiminlyöneen urheilukentän hoitoa.[9] 1960-luvulla kentän työt pyrittiin viemään loppuun samalla kun eri puolille Peräseinäjokea rakennettiin uusia kenttiä.[8]

1980-luvulla kentän kunnostus tuli jälleen ajankohtaiseksi, ja Toiveen johtokunta teki maaliskuussa 1980 esityksen urheilukentän ja sen ympäristön kunnostamisesta, johon sisältyi kentän salaojitus, puiden kaato ja kunnollisten pukutilojen rakennus. Liikuntalautakunta esitti taasen uutta huoltorakennusta, 750-paikkaista katsomoa ja 400 metrin radan rakentamista. Kunnanhallitus siirsi valtionavustusten haun vuodelle 1982 ja nimettiin toimikunta joka käsitteli urheilukentän peruskorjausta. Toimikunta esitti kuitenkin kokonaan uuden kentän rakentamista, mutta kunnanhallitus ei lämmennyt ajatukselle, joten päädyttiin peruskorjaamaan vanha kenttä, joka tuli tarpeeseen siellä lisääntyneen pesäpallon menestyksen ja siitä lisääntyneen käytön myötä. Kenttä valmistui keväällä 1983.[23]

Katso myös

Lähteet

  • Viita, Ossi & Hirvonen, Ari: Peräseinäjoen historia. Peräseinäjoen kunta, 2008. ISBN 978-951-97667-2-0.
  • Kangasniemi, Toimi: Peräseinäjoen kirja. Peräseinäjoen kunta, 1972.

Viitteet

  1. ↑ a b Toiveen jaostot Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  2. ↑ a b Yhdistysrekisteri Yritysrekisteri. Viitattu 29.4.2010.
  3. ↑ Toiveen jäsenmäärä Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  4. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 294
  5. ↑ Kangasniemi 1972, s. 194
  6. ↑ Kangasniemi 1972, s. 196
  7. ↑ a b c Viita & Hirvonen 2008, s. 468
  8. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 463
  9. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 462
  10. ↑ Kangasniemi 1972, s. 197
  11. ↑ Yleisurheilujaoston historia Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  12. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 577
  13. ↑ Yleisurheilujaosto 1990-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 20.4.2010.
  14. ↑ Toive 2000-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 20.4.2010.
  15. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 295
  16. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 464
  17. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 466
  18. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 467
  19. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 579
  20. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 580
  21. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 581
  22. ↑ Pesäpallon uusi nousu 1980-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  23. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 576
  24. ↑ Toiveen pesäpallon historiaa Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  25. ↑ Miesten pesäpallo vuoteen 2001 Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  26. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 1998 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  27. ↑ Naisten Superpesiksen karsintasarja 1998 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  28. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 1999 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  29. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 1999 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  30. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 2000 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  31. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2000 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  32. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 2001 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  33. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2001 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  34. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 2002 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  35. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2002 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  36. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 2003 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  37. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2003 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  38. ↑ Itä-Länsi-valinnat 2003 Pesäpalloliitto. Viitattu 29.4.2010.
  39. ↑ Naisten Superpesiksen runkosarja 2004 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  40. ↑ Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2004 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  41. ↑ Naispesiksen historiaa Peräseinäjoen Toive. Viitattu 13.3.2010.
  42. ↑ Petojussien perustaminen Petojussit. Viitattu 30.4.2010.
  43. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 651
  44. ↑ D-tyttöjen Suomen mestarit Pesäpalloliitto. Viitattu 29.4.2010.
  45. ↑ Toiveen lentopallon historia Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  46. ↑ JP Kunnallissanomat: Toiveen nousu nelossarjaan. JP Kunnallissanomat, 1.3.2010, 2010. vsk, nro 16, s. 8. Suomi
  47. ↑ Toiveen Salibandyn historia PeTo Salibandy. Viitattu 19.4.2010.
  48. ↑ Toive salibandykausi 2000-2001 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  49. ↑ Toive salibandykausi 2001-2002 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  50. ↑ Toive salibandykausi 2002-2003 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  51. ↑ Toive salibandykausi 2003-2004 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  52. ↑ Toive salibandykausi 2004-2005 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  53. ↑ Toive salibandykausi 2005-2006 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  54. ↑ Toive salibandykausi 2006-2007 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  55. ↑ Toive salibandykausi 2007-2008 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  56. ↑ Toive salibandykausi 2008-2009 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  57. ↑ Toive salibandykausi 2009-2010 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  58. ↑ Salibandyn 2-divisioonajoukkue 2009-2010 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  59. ↑ Urheiluhalli Ritolan mukaan Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  60. ↑ RitolaHallin palvelut Seinäjoen kaupunki. Viitattu 14.3.2010.
  61. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 653
  62. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 461

Aiheesta muualla


Malline:Pesäpallon maakuntasarja

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peräseinäjoen_Toive&oldid=8444470”