Iron Maiden (albumi)
| Iron Maiden Iron Maiden | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1979–1980, Kingsway Studios, Lontoo[1] | |
| Julkaistu |  Yhdistynyt kuningaskunta 14. huhtikuuta 1980 Yhdysvallat kesä 1980
| |
| Formaatti | LP, C-kasetti, CD | |
| Tuottaja(t) | Will Malone | |
| Tyylilaji | heavy metal NWOBHM | |
| Kesto | 40.15 | |
| Levy-yhtiö | Yhdistynyt kuningaskunta EMI
| |
| Muut kannet | ||
 Vuoden 1998 remasteroitu versio | ||
| Listasijoitukset | ||
| Iron Maidenin muut julkaisut | ||
| |
Iron Maiden 1980 |
Killers 1981 |
Iron Maiden on samannimisen yhtyeen esikoisalbumi, joka julkaistiin vuonna 1980. Kappaleet "Phantom of the Opera", "Running Free", "Sanctuary" ja "Iron Maiden" ovat pysyneet Iron Maidenin konserttien soittolistoilla, ja niistä on tullut klassikoita muiden albumin kappaleiden lisäksi.[4] Albumilta julkaistiin singlenä kappaleet "Running Free" ja "Sanctuary". Albumilla yhtyeen laulajana oli Paul Di'Anno, jonka tyyliä on sanottu punkahtavaksi.[5] Albumi sijoittui Britannian albumilistalla neljänneksi.
Iron Maiden oli albumin julkaisun aikoihin Metal For Muthas Tour and Europe 80 -kiertueella tukeakseen albumin myyntiä. Albumi pysyi listoilla 15 viikkoa[6] ja sai yleensä kriitikoilta positiivisia arvioita.[7] Albumin jälkeen yhtyeestä tuli osa "brittiläisen heavy metalin uutta aaltoa", ja albumi onkin yhtyeen "ensimmäisen sukupolven" fanien suosiossa.[4][8]
Britanniassa Iron Maidenia myytiin yli 300 000 kappaletta, joten se on ansainnut platinaa.[9] Lokakuuhun 2006 mennessä albumia oli myyty myös Kanadassa platinalevyyn oikeuttava määrä, 100 000 kappaletta.[10]
Historia ja äänittäminen
Steve Harris kirjoitti yksin albumille viisi kappaletta, minkä lisäksi Harris ja Di'Anno kirjoittivat yhdessä kaksi kappaletta ja kitaristi Dave Murray yhden.[4] Kaikki kappaleet hioutuivat lopulliseen muotoonsa yhtyeen esiintyessä klubeissa ja pubeissa.[4] Iron Maiden oli soittanut lukuisia kertoja pubeissa ja muokannut niissä musiikkinsa "kiistattoman vetovoimaiseksi."[11] Kappaleet "Iron Maiden" ja "Prowler" julkaistiin ennen albumin julkaisua yhtyeen EP:llä The Soundhouse Tapes.[5] Albumin miksasi Martin Levan ja tuotti Will Malone.[5] Albumi äänitettiin Kingsway Studiosilla Lontoossa nopeasti helmikuussa 1980.[1][12] Albumia on pidetty punk-tyylisenä.[5]
»Me vain yritimme saada meidän livesoundimme nauhalle. Koska mun mielestäni levyn tuotantopuoli oli todella heikoissa kantimissa, me emme mielestäni onnistuneet siinä kovinkaan hyvin. Kun kuuntelee meidän sen aikaisten keikkojemme liveäänityksiä, ne todellakin näyttävät närhen munat albumille. Älä ymmärrä mua väärin, kyllä mä olen äärettömän ylpeä meidän ensimmäisestä levystämme. Mun mielestä me äänitimme kappaleet parhaan kykymme mukaan, ja loppujen lopuksi meidän fanimme tulevat aina muistamaan kappaleet sellaisina, siksi mä en hauku sitä levyä. Ja sehän oli meidän ensimmäinen [albumi] – ja siksi myös erityinen.»
(Steve Harris[11])
Iron Maidenin esikoisalbumi on ainoa, jolla soittaa kitaristi Dennis Stratton. Albumin tuottanutta Will Malonea on kritisoitu liian ohuista kitarasoundeista, joita muun muassa Steve Harris on myöhemmin pitänyt albumin heikkoutena.[13]
Yhtye teki laajan kiertueen kotimaassaan Englannissa ja esiintyi lämmittelijänä Kissin Unmasked Tour -kiertueen Euroopan-osuuksilla ja Judas Priestin British Steel -kiertueella.[6] Suomeen Iron Maiden tuli ensimmäistä kertaa Ouluun, missä se teki pistokeikan Kuusrock-festivaalin pääesiintyjänä menestyksekkään Englannin kiertueensa jälkeen. Kuusrock oli yhtyeen ensimmäinen konsertti Skandinaviassa. Yleisö piti yhtyeestä, mutta kriitikot eivät. Erään arvostelun mukaan "puoliraaka heavyjyrääminen" tuotti pettymyksen, ja Soundi-lehden arvostelussa puhuttiin "pöhöttyneistä dinosauruksista" ja musiikista, jonka "täydellinen passiivisuus saa turruksiin".[14] Yhtyeen kitaristi Dave Murray kadotti ainoan kitaransa Kuusrockissa.[15]
Julkaisu
Levy-yhtiö EMI julkaisi Iron Maidenin 14. huhtikuuta 1980, ja se sijoittui Britannian listoilla neljänneksi. Albumin julkaisua edeltävänä iltana yhtye soitti Metal for Muthas -konsertin Grimsyn Central Hallissa.[2][16] Yhtyeen jäsenet saivat kuulla albumin listasijoituksesta, kun he istuivat pubissa ja EMI:n työntekijä tuli kertomaan asiasta. He eivät olleet voineet aavistaakaan, että levy nousisi niin korkealle. Seuraavalla viikolla sijoitus tosin laski 17:nnen sijan tienoille. Albumi pysyi listoilla vielä kuukauden, minä aikana sitä myytiin noin 60 000 kappaletta, hopealevyn verran.[4]
Albumi julkaistiin jonkin ajan kuluttua Yhdysvalloissa, missä julkaisijana oli aluksi Harvest/Capitol Records ja myöhemmin Sanctuary Records/Columbia Records. Yhdysvaltalainen versio sisälsi kappaleen "Sanctuary", joka julkaistiin Britanniassa vain singlenä. Kun Iron Maidenin albumit julkaistiin uudestaan vuonna 1998, "Sanctuary" lisättiin albumin kappalelistaan.
Kappaleiden taustoja ja sanoitukset
Steve Harrisin säveltämä "Prowler" kertoo itsensäpaljastajasta, joka kiertelee ympäri kaupunkia.[17] Harrisin, Di'Annon ja Murrayn säveltämä "Sanctuary" käsittelee lainsuojatonta, joka hakee suojapaikaa. Laulaja Paul Di'Anno esitteli kappaleen syksyllä 2003 Jyväskylän Lutakossa ja sanoi, että olisi halunnut siitä enenemmän punkahtavan.[18] "Remember Tomorrow" -kappaleen on säveltänyt Harris ja sanoittanut Di'Anno. Di'Annon mukaan kappaletta on inspiroinut hänen isoisänsä, jonka kerrotaan olleen taistelulentäjä.[19]
Kappaleen "Running Free" ovat kirjoittaneet Harris ja Di'Anno, ja se kertoo nuoresta pojasta, joka on joutunut tekemisin virkavallan kanssa.[20] Harrisin säveltämä "Phantom of the Opera" perustuu ranskalaisen kirjailijan Gaston Leroux'n vuonna 1910 kirjoittamaan romaaniin.[21] Harrisin tekemä "Transylvania" viittaa Transilvanian alueeseen, jonne kirjailija Bram Stoker sijoitti luomansa fiktiivisen vampyyrin, kreivi Draculan.[22] "Strange World" on Harrisin säveltämä hidas ja lähes kokonaan akustinen kappale, jonka on tulkittu kertovan siitä, miten Harris oli tuntenut jääneensä elämän ja kuoleman tai toden ja epätoden väliseen tilaan.[23] Kitarisi Dave Murray sävelsi "Charlotte the Harlot" -kappaleen, joka kertoo lontoolaisesta prostituoidusta tai tämän poikaystävästä.[24] Albumin viimeinen kappale on Harrisin säveltämä "Iron Maiden", jonka yhtye soittaa edelleenkin jokaisessa konsertissaan. Se kertoo Britannian konservatiivisen puolueen johtajasta Margaret Thatcherista, josta tuli Ison-Britannian pääministeri 70-luvun lopulla.[25]
Kansikuva
Iron Maiden -albumin kansikuvan piirsi silloin vasta 16-vuotias Derek Riggs, joka on tehnyt kannen useimpiin muihinkin Iron Maidenin levyihin. Kerrang!-lehden silloinen päätoimittaja Jerry Eving on kertonut ostaneensa albumin ja jääneensä bussissa tuijottamaan Eddie the Head -hahmoa levyn kannessa.[7] Lehtitoimittaja Garry Bushllilla oli tapana huijata ihmisiä väittämällä, että kannessa esiintyvä Eddie olisi syntynyt Neal Kayn valokuvan inspiroimana.[7]
Arvostelut, palkinnot ja kunnianosoitukset
Iron Maiden -albumi sai jo ilmestyessään hyvää palautetta. Esimerkiksi Sounds-lehden Geoff Barton kommentoi: "80-luvun heavy metalin häikäisevä nopeus ja hillitön rajuus saa useimmat 60- ja 70-luvun keinotekoiset heavy rock -kappaleet kuulostamaan veltoilta ja synkiltä itkuvirsiltä. Hakaneulan ja hippihousujen sekoitus? Monellakin tapaa, kyllä!".[7] Malcolm Dome Record Mirrorista antoi albumille täydet viisi tähteä ja sanoi sen "täyttävän kaikki odotukset" ja olevan 80-luvun virstanpylväs.[7]
Monet "ensimmäisen sukupolven" Iron Maiden -fanit pitävät nykyäänkin albumia yhtenä yhtyeen parhaimmista.[4] Korroosion arvostelijan Aki Nuopposen mielestä albumi oli "kohtalaisen napakka avaus maittavalle uralle, mutta ei albumi ole todellakaan virheetön metallijumalien mestariteos, vaan se kärsii ihan samanlaisista ongelmista kuin todella monen muunkin yhtyeen esikoisteos".[5] Allmusicin arvostelussa albumin sanotaan olevan klassikkodebyytti.[26] Myös laulaja Paul Di'Annon mielestä albumi oli paras, jonka hän on tehnyt Iron Maidenin kanssa.[11]
Albumi on päässyt kirjaan 1001 Albums You Must Hear Before You Die,[27] ja Metal-Rules.com on nimennyt sen 40. parhaaksi heavy metal -albumiksi kautta aikojen.[28] Albumin kappaleista "Prowler", "Remember Tomorrow", "Running Free" ja "Iron Maiden" tehtiin cover-versiot tribuuttialbumille Maiden Heaven: A Tribute to Iron Maiden vuonna 2008.[29] Radio Rockin "100 Parasta Rock -albumia" -listalla albumi sijoittui sijalle 48.[30]
Albumin arvosteluja
|
Kappaleet
Alkuperäinen versio
|
Yhdysvalloissa julkaistu versio
1995 ja 1998 julkaistut remasteroidut julkaisut sisältävät kaikki samat kappaleet, mutta kappale "Sanctuary" on siirretty albumin toiseksi kappaleeksi. |
Singlet
| ”Running Free” (8. huhtikuuta 1980, EMI) |
|
Kappale "Running Free" julkaistiin albumin ensimmäisenä singlenä 23. helmikuuta 1980 ja sijoittui sijalle 34. Britannian singlelistalla.[2] Yhtye esitti kappaleen myös Britanniassa Top Of The Pops -tv-ohjelmassa.
| ”Sanctuary” (23. toukokuuta 1980, EMI) |
|
Seuraava single "Sanctuary" julkaistiin 7. kesäkuuta 1980 ja se sijoittui sijalle 29.[2]
Kokoonpano
- Steve Harris – basso, taustalaulu
- Dave Murray – kitara
- Paul Di'Anno – laulu
- Clive Burr – rummut
- Dennis Stratton – kitara, taustalaulu
Kultalevyt
| Maa | Kultalevy | Myyntimäärä |
|---|---|---|
| Kanada | 1x platina[10] | 100 000 |
| Britannia | 1x platina[9] | 300 000 |
Lähteet
- Wall, Mick: Iron Maiden – Run to the Hills. Johnny Kniga, 2004. ISBN 978-951-0-29114-6.
Viitteet
- ↑ a b Mick Wall: Iron Maiden maidenfans.com. The Iron Maiden Commentary. Viitattu 2. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Discography – Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 18. marraskuuta 2008. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”UK” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Iron Maiden – Iron Maiden swedishcharts.com. Viitattu 16. marraskuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Wall s. 212
- ↑ a b c d e f Aki Nuopponen: Iron Maiden - Iron Maiden 13. heinäkuuta 2005. Korroosio. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ a b Iron Maiden Rautaneito. Viitattu 3. joulukuuta 2008.
- ↑ a b c d e f Wall s. 214
- ↑ César Fuentes Rodríguez: Iron Maiden: El Viaje De La Doncella, s. 19-21. Quarentena Ediciones, 2005. ISBN 84-933891-2-9 (espanjaksi).
- ↑ a b Certified Awards British Phonographic Industry. Viitattu 2. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Gold & Platinum Certification Canadian Recording Industry Association. Viitattu 2. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Wall s. 213
- ↑ Barry Weber: Iron Maiden Biography allmusic. Viitattu 3. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ The History of Iron Maiden Part 1: The Early Days (DVD). Steve Harrisin haastattelu. EMI. 33 m 10 s. (englanniksi)
- ↑ Iron Maiden ensi kertaa Suomessa Oulun kaupunginkirjasto. Viitattu 5. joulukuuta 2008.
- ↑ Dave Murray kadotti ainoan kitaransa Oulun Kuusrockissa 1980 - Iron Maidenin esitys päättyi siihen 18. heinäkuuta 2008. Radio Rock. Viitattu 5. joulukuuta 2008.
- ↑ Wall s. 211-212
- ↑ Prowler Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Sanctuary Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Remember Tomorrow Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Running Free Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Phantom of the Opera Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Transylvania Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Strange World Rautaneito. Viitattu 2. joulukuuta 2008.
- ↑ Charlotte the Harlot Rautaneito. Viitattu 3. joulukuuta 2008.
- ↑ Iron Maiden Rautaneito. Viitattu 4. joulukuuta 2008.
- ↑ a b Iron Maiden allmusic. Viitattu 2. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Robert Dimery: 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Universe, 2006. ISBN 0789313715 (englanniksi).
- ↑ The Top 100 Heavy Metal Albums Metal-Rules.com. Viitattu 3. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Dan: Maiden Heaven track listing revealed! 25. kesäkuuta 2008. Kerrang!. Viitattu 2. joulukuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Radio Rock listaa 100 kaikkien aikojen parasta rock -albumia Radio Rock. Viitattu 8. joulukuuta 2008.