Kytö (Espoo)
| Kytö | |
|---|---|
 Saarella sijaitsevat punakeltaiset linjataulut ohjaavat liikennettä laivaväylälle. |
|
| Merialue | Suomenlahti |
| Pinta-ala | 0,16 km² |
| Korkein kohta | 10 m |
| Valtio | |
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Uusimaa |
| Kunta | Espoo |
Kytö on saari Espoossa viitisen kilometriä etelään Suvisaaristosta. Saari on metsäinen, noin 16 hehtaarin kokoinen ja noin kymmenen metrin korkuinen.[1] Saaressa on kaksi deaktivoitua rannikkotykkiä ja 1930-luvulla rakennettu tulenjohtotorni.[2]
Kytö ja sitä ympäröivät luodot jäivät aikoinaan isonjaon ulkopuolelle, minkä seurauksena omistusoikeus saariin on ollut pitkään epäselvä. Venäjän armeija käytti saaria vuosina 1914–1918. Tarton rauhassa Venäjän armeijan omaisuus siirtyi Suomen valtiolle, ja siitä lähtien puolustusvoimat hallinnoi aluetta omistajan tapaan.[3] Kytöön oli sijoitettu rannikkotykkipatteri kenraalimajuri Väino Valveen helmikuussa 1940 antaman esityksen mukaisesti.[4] Sotien jälkeisissä rannikkotykistön ryhmityssuunnitelmissa Kytöä esitettiin säilytettäväksi Porkkalan muuttuneen tilanteen vaikutuksesta joko miehitettynä rannikkolinnakkeena tai miehittämättömänä vartiolinnakkeena.[5][6] Rajavartiolaitos käytti linnakkeen kasarmirakennusta jatkosotaa seuranneina vuosina Porkkalan vuokra-alueen valvontaan.[7] Linnakkeen aseistukseksi valmistui vuonna 1969 uusi 152/50 T -patteri[8] ja saarta tutkittiin 1980-luvulla mahdollisena 100 TK -patterin sijoituspaikkana. Jälkimmäisiä tykkejä ei kuitenkaan päädytty asentamaan Kytöön.[9]
Kun valtio vuonna 2000 luovutti Kytön Espoon kaupungille, kävi ilmi, ettei valtiolla ollutkaan riidatonta omistusoikeutta saareen. Maaoikeus päätti vuonna 2002 Kytön kuuluvan valtiolle, mutta korkein oikeus kumosi päätöksen vuonna 2005.[10] Uudessa kiinteistönmääritystoimituksessa Kytöstä muodostettiin itsenäinen tila, jonka omistusoikeus jäi erikseen selvitettäväksi.[11] Nykyään Kytö on yksityiskäytössä.[12]
Kytön itäpuolella sijaitsee hehtaarin laajuinen Djupuddsklacken, joka on maankohoamisen myötä kasvanut lähes kiinni Kytöön. Saariryhmään kuuluu myös kaksi Kytön pohjoispuolista kalliosaarta, Södra Kytökäringen ja Norra Kytökäringen.
Lähteet
- Enqvist, Ove: Kellä saaret ja selät on hallussaan... – Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007. ISBN 978-951-25-1778-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.11.2019).
Viitteet
- ↑ Viikon nimi 11/2005: Kytö 2005. Espoon kaupunki. Viitattu 26.7.2010.
- ↑ Vantaan maaoikeus: Kytön saari kuuluu Espoolle MTV3.fi. 3.6.2002. Viitattu 26.7.2010.
- ↑ Pekka Lehtonen: Kiinteistöjärjestelmästä löytyi Kytön mentävä aukko. Tietoa maasta, 2005, nro 2, s. 8–9. Maanmittauslaitos. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.7.2010.
- ↑ Enqvist 2007, s. 207.
- ↑ Enqvist 2007, s. 236.
- ↑ Enqvist 2007, s. 242.
- ↑ Enqvist 2007, s. 360.
- ↑ Enqvist 2007, s. 311.
- ↑ Enqvist 2007, s. 324.
- ↑ KKO:2005:28 (Korkeimman oikeuden vuosikirjapäätös) Finlex. Ratkaisun antopäivä 1.3.2005. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ Kytöstä muodostetaan uusi tila - Toimitusmiesten mielestä Edelmannit omistajia, Espoon kaupunki eri mieltä 22.9.2005. Maanmittauslaitos. Viitattu 26.7.2010.
- ↑ Juhani Ahlman: Rannikkolinnakkeiden tulevaisuus 2008. Uudenmaan liitto. Viitattu 7.11.2011.