Michael Jordan

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 26. marraskuuta 2011 kello 12.44 käyttäjän Bodiroga~fiwiki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Michael Jordan
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Jeffrey Jordan
Syntynyt [1]
Brooklyn [2]
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Koripalloilija
Pelipaikka Heittävä takamies/Pieni laitahyökkääjä
Pituus 198 cm
NBA-varaus 3. varaus, 1984
Chicago Bulls
Pelaajaura
Yliopistojoukkueet
1981–1984 Yhdysvallat Pohjois-Carolinan yliopisto
Seurajoukkueet
1984–1993
1995–1998
2001–2003		 Yhdysvallat Chicago Bulls
Yhdysvallat Chicago Bulls
Yhdysvallat Washington Wizards
Maajoukkueet
1983–1992 Yhdysvallat Yhdysvallat
Ottelut (pisteet) 30[3]
Aiheesta muualla
FIBA

Michael Jeffrey Jordan (s. 17. helmikuuta 1963 New York, New York) on yhdysvaltalainen entinen koripalloilija ja Charlotte Bobcats -joukkueen pääomistaja. Hänet on äänestetty lukuisissa äänestyksissä kaikkien aikojen parhaaksi koripalloilijaksi.[4]

Ammattilaisuransa aikana Jordan voitti useita palkintoja: hän voitti NBA:n mestaruuden (6 kertaa), tuli valituksi vuoden tulokkaaksi, NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi (5), liigan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi (6), eli kaikilla kerroilla, jolloin Bulls voitti mestaruuden. NBA:n pistekuninkuuden Jordan voitti kymmenen kertaa, millä hän sivusi Wilt Chamberlainin ennätystä (Jordan voitti pistekuninkuuden seitsemän kertaa peräkkäin, mikä on ennätys). Lisäksi Jordanin ottelukohtainen pistekeskiarvo hänen lopettaessaan uransa on liigan historian korkein sekä runkosarjan että pudotuspelien osalta.[5]

Jordan edusti suurimman osan urastaan Chicago Bullsia, jonka hän johdatti kuuteen mestaruuteen. Myöhemmin Jordan edusti myös kahden kauden ajan Washington Wizardsia, jonka toimitusjohtajana hän myös toimi. Yhdysvaltain maajoukkueessa hän voitti kaksi olympiakultaa. Jälkimmäinen niistä tuli Barcelonan olympialaisista, joissa Jordan oli mukana Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsutun kanssa.[5]

Pelipaikaltaan Jordan oli heittävä takamies. Parhaimmillaan hän oli pistemiehenä. Jordan oli kuitenkin myös hyvä puolustaja ja hänet valittiin kertaalleen vuoden puolustuspelaajaksi. Erityisen vahva hän oli tärkeissä otteluissa ja ratkaisuhetkillä.

Jordanilla oli tärkeä rooli koripallon ja NBA:n maailmanlaajuisen suosion kasvussa. Hän on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja markkinoiduimmista urheilijoista ja on esiintynyt muun muassa menestyneessä Space Jam -elokuvassa ja toiminut Niken markkinoimien Air Jordan -kenkien mainoskasvona.[5] ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[6] AP:n vastaavassa listauksessa hän sijoittui toiseksi.[7]

Ura

Uran alku (–1981)

Michael Jordan syntyi Brooklynissä, mutta hänen perheensä muutti pian Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Hän kiinnostui jo nuorena koripallosta ja heitteli aluksi palloa roskakoriin. Myöhemmin perheen isä rakensi pojilleen korit takapihalle. Michael harrasti muitakin lajeja, muun muassa baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa.[8] Koska Michael hävisi isoveljelleen koripallon pihapeleissä, hän päätti kehittyä paremmaksi koripalloilijaksi. Samalla hänen kiintymyksensä lajia kohtaan kasvoi.[9] Michael oli jo nuorena hyvin kilpailuhenkinen ja halusi ennen kaikkea voittaa veljensä.[10]

Yhdeksännellä luokalla Michael oli kasvanut noin 173 senttimetriä pitkäksi ja onnistui ensimmäistä kertaa donkkauksessa.[11] Hän harrasti edelleen koripallon lisäksi yleisurheilua ja amerikkalaista jalkapalloa.[12] Lukion toisena vuotena hän yritti päästä koulun koripallojoukkueeseen, mutta ei mahtunut kokoonpanoon.[11] Putoaminen joukkueesta suututti hänet, ja hän halusi siksi kehittyä entisestään, vaikka toisaalta harkitsi myös koko lajin lopettamista.[13][12] Toisen ja kolmannen lukuvuoden aikana Michael harjoitteli paljon ja kasvoi lisää pituutta.[11] Hän pelasi koulun kakkosjoukkueessa, jossa hän toisena lukiovuotenaan johti joukkueen pistetilastoa. Kolmannen lukiovuotensa aikana hän pääsikin koulun edustusjoukkueeseen.[13] Kovan harjoittelun ansiosta Michael pääsi arvostetulle kutsuleirille, jossa pelasivat maan parhaimmat lukiokoripalloilijat. Ennen leiriä yksikään valmentaja ei tuntenut häntä, mutta hän nousi leirillä sen parhaimpien pelaajien joukkoon. Useat yliopistovalmentajat ottivatkin Jordaniin yhteyttä ja yrittivät saada hänet joukkueeseensa. Hän harkitsi aluksi siirtyvänsä Pohjois-Carolinan osavaltionyliopistoon, mutta aloitti opiskelun kuitenkin Pohjois-Carolinan yliopistossa. Joukkuetta valmensi Dean Smith, joka korosti valmennuksessaan koripallon perusteita ja joukkuepeliä.[12]

Pohjois-Carolinan yliopisto (1981–1984)

Jordanin pelipaita Pohjois-Carolinan yliopiston hallin katossa.

Jordan teki heti suuren vaikutuksen yliopistossa, ja hän oli koulun historian neljäs opiskelija, joka aloitti ensimmäisen pelin kentällä ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Smith laittoi Jordanin aloituskokoonpanoon tämän hyvän puolustustyöskentelyn ansiosta. Ensimmäisellä yliopistokaudellaan Jordan teki 13,5 pistettä ottelua kohden ja joukkue voitti ACC-konferenssin. Pohjois-Carolina eteni myös NCAA:han, jossa joukkue pääsi loppuotteluun Georgetownin yliopistoa vastaan.[14] Vasta viime sekunneilla ratkennut finaali pelattiin yli 60 000 katsojan edessä. Pohjois-Carolinan viimeinen hyökkäys pelattiin Jordanille, joka heitti hyppyheiton sisään ja ratkaisi otteluvoitoin joukkueelleen.[15] Toisena opiskeluvuotenaan Jordan harjoitteli tullakseen varmemmaksi pelaajaksi, minkä lisäksi hän paransi erityisesti puolustuspeliään. Kauden päätteeksi Sporting News valitsi hänet vuoden yliopistopelaajaksi.[16] NCAA-turnauksessa koulu eteni lähes neljän parhaan joukkoon, sillä se putosi vasta itäisen alueen loppuottelussa Georgian yliopistoa vastaan.[17] Jordan oli pettynyt tappioon ja harjoitteli seuraavan yön koulunsa salissa. Kaudella 1983–1984 Pohjois-Carolina oli sijoitettu useilla listoilla parhaaksi joukkueeksi, ja koulu aloittikin kauden voittamalla 21 ottelua peräkkäin. Joukkue eteni NCAA-turnauksessa toiselle kierrokselle, jossa se putosi Bob Knightin valmentamalle Indianan yliopistolle 72–68. Jordan oli konferenssinsa paras pistemies ja voitti lukuisia pelaajapalkintoja.[18]

Dean Smith oli pitänyt alusta alkaen hyvänä ajatuksena, että Jordan siirtyisi NBA:han ennen viimeistä opiskeluvuottaan. Hänen mielestään Jordanin pelityyli oli kuin luotu NBA:ta varten. Smith neuvoi häntä ilmoittautumaan vuoden 1984 NBA:n varaustilaisuuteen, mikä ei miellyttänyt yliopistojoukkueen kannattajia.[19] Jordan osallistui tilaisuuteen, jossa Chicago Bulls varasi hänet kolmantena pelaajana Hakeem Olajuwonin ja Sam Bowien jälkeen.[20]

Ensimmäiset vuodet Chicagossa (1984–1987)

Jordan halusi tehdä heti Chicagossa vaikutuksen ihmisiin, joten hän harjoitteli mahdollisimman kovaa ja yritti voittaa kaikki kamppailut harjoituksissa. Ensimmäisellä kaudellaan hän hankki liigalle heti lisää huomiota.[21] Jo harjoitusotteluissa yleisö ihaili Jordanin peliä ja tuli varta vasten katsomaan häntä.[22] Myös Chicagon katsojamäärät nousivat.[5] Jordan esiintyi kauden alkupuolella myös Sports Illustrated -lehden kannessa, joka oli otsikoitu ”A Star Is Born” (suom. Tähti on syntynyt).[23] Kaudella 1984–1985 Jordan teki Niken kanssa kenkäsopimuksen, joka tuotti ensimmäisen vuoden aikana 130 miljoonaa dollaria. Hän käytti kenkiä otteluissa, mutta koska kengät olivat väritykseltään NBA-sääntöjen vastaiset, Jordan sai jokaisesta pelistä sakot. Koska kenkien mainonta oli kuitenkin kannattavaa, Nike maksoi kaikki sakot. Jordan valittiin vuoden 1985 tähdistöotteluun, mutta monia muita pelaajia hänen saamansa mediahuomio harmitti.[21] Muun muassa Dominique Wilkins ja Isiah Thomas päättivät olla syöttämättä tähdistöottelussa Jordanille,[24] joka tekikin ottelussa vain seitsemän pistettä.[5] Tähdistöviikonlopun jälkeen Chicago kohtasi Thomasin Detroit Pistonsin, ja Jordan teki ottelussa 49 pistettä. Lisäksi hän torjui Thomasin viime sekunnin heiton, joka olisi tasoittanut ottelun. Ottelupari oli seuraavat vuodet NBA:n kiihkeimpiä.[24] Chicago oli voittanut runkosarjan päätteeksi 38 ottelua ja hävinnyt 44, mutta joukkue pääsi kuitenkin pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella Chicago kohtasi Milwaukeen, jolle se hävisi voitoin 3–1. Kauden päätteeksi Jordan valittiin vuoden tulokkaaksi.[25]

Kesällä 1985 Chicago Bulls myytiin Jerry Reinsdorfille, joka omisti jo MLB-seura Chicago White Soxin. Myynnin myötä seurassa tehtiin henkilövaihdoksia ja muun muassa valmentajaksi hankittiin Stan Albeck. Kausi 1985–1986 alkoi seuralta hyvin, ja se voitti kaksi ensimmäistä otteluaan. Kolmannessa ottelussa Golden Statea vastaan Jordanin vasemmasta jalasta murtui luu. Koska murtuma ei parantunut, hän halusi jalkaansa lastan, eikä kipsiä. Jordan jatkoi harjoittelua lääkärien kielloista huolimatta, ja neljä viikkoa myöhemmin hänen jalkansa oli täysin kunnossa.[25] Jordan joutui olemaan sivussa 64 ottelua, eikä hän päässyt tähdistöotteluun, johon hänet oli valittu.[5] Hän palasi kentille vasta maaliskuussa 1986.[25] Chicago eteni pudotuspeleihin, joissa se kohtasi Larry Birdin johtaman Bostonin. Bostonilla oli vaikeuksia vartioida Jordania, joka teki ensimmäisessä ottelussa 49 ja toisessa peräti 63 pistettä.[26] Boston meni silti jatkoon suoraan voitoin 3–0.[27]

Kaudella 1986–1987 Chicago oli Jordanin mielestä edelliskausia heikompi fyysisesti.[27] Hän yritti siksi tehdä entistä enemmän pisteitä, ja 20 ensimmäisen ottelun jälkeen hän oli ylittänyt 40 pisteen rajan 14 kertaa. Jordan ylitti tuon pisterajan kauden aikana yhdeksän kertaa peräkkäin, mikä oli liigan historian kolmanneksi suurin määrä ylityksiä peräkkäisissä otteluissa.[28] Maaliskuussa 1987 hän rikkoi runkosarjan piste-ennätyksensä tehtyään 61 pistettä Detroitia vastaan.[29] Kuukautta myöhemmin hän teki jälleen 61 pistettä, tällä kertaa Atlantaa vastaan.[30] Runkosarjan päätteeksi Jordan oli liigan paras pisteiden tekijä 37,1 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Lisäksi hän rikkoi lukuisia Chicagon joukkue-ennätyksiä. Joukkue eteni kauden päätteeksi pudotuspeleihin, joissa se kohtasi edellisvuoden tapaan Bostonin, jolle hävisi jälleen kaikki kolme otteluaan.[28]

Jordan, Pippen ja Grant (1987–1990)

Jordan kaudella 1987–1988. Tapansa työntää kieli ulos ennen korin tekemistä hän omaksui isältään, joka tapasi keskittyessään tehdä näin.[5]

Vuoden 1987 varaustilaisuudessa Chicago varasi Horace Grantin, jonka lisäksi seura hankki Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Uudet pelaajat täyttivät joukkueen vajetta kyseisten pelaajien pelipaikoilla. Jordan oli edelleen Chicagon paras korintekijä, mutta sai tärkeää apua Grantiltä sekä Pippeniltä. Kaudella 1987–1988 joukkue voitti runkosarjassa eniten otteluja neljääntoista vuoteen ja Jordan voitti sarjan korikuninkuuden 35,0 pisteen ottelukeskiarvolla. Lisäksi hänet valittiin ensimmäistä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi ja vuoden puolustuspelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago voitti ensimmäisellä kierroksella Clevelandin voitoin 3–2.[31] Toisella kierroksella joukkue kohtasi Detroitin, jonka valmentaja, Chuck Daly, asetti Jordanin erityispuolustukseen. ”Jordan Rules” -nimellä tunnetussa taktiikassa kolme pelaajaa asetettiin puolustamaan Jordania vastaan.[5] Taktiikka toimi, sillä hänen pistekeskiarvonsa laski ja Detroit eteni jatkoon voitoin 4–1.[32]

Seuraava kausi oli samankaltainen edellisvuoteen verrattuna: Jordan voitti sarjan pistekuninkuuden, ja hänet valittiin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[32] Tammikuussa 1989 hän ylitti 10 000 tehdyn pisteen rajan.[33] Chicago ei voittanut runkosarjassa yhtä paljon otteluita kuin edelliskaudella, ja joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Clevelandin, joka oli otteluparin ennakkosuosikki. Chicago johti ottelusarjaa jo voitoin 2–1, muttei onnistunut voittamaan neljättä ottelua, jossa Jordan heitti viime sekunneilla vapaaheiton ohi.[32] Ratkaiseva Clevandissa pelattu viides ottelu oli tasainen ja peli ratkaistiin vasta viimeisillä sekunneilla. Kolme sekuntia ennen pelin loppua Jordan sai sivurajalta pallon ja heitti ratkaisevan hyppyheiton sisään, jolloin Chicago voitti ottelun luvuin 101–100. Myöhemmin ratkaisuheitto tunnettiin nimellä The Shot ja muun muassa Time-lehti on kuvaillut heittoa yhdeksi lajin dramaattisimmista ratkaisuheitoista.[34] Seuraavalla kierroksella Chicago voitti New Yorkin voitoin 4–2, ja eteni konferenssin loppuotteluihin ensimmäistä kertaa seuran historian aikana. Konferenssin finaaleissa joukkue kohtasi Detroitin, mutta hävisi voitoin 4–2. Kauden jälkeen valmentaja Doug Collins sai potkut ja hänen tilalleen tuli valmentajana kokematon Phil Jackson.[35]

Jackson käytti valmennuksessaan Zen-filosofiaa ja opetti pelaajia pysymään rauhallisena.[35] Hän toi myös joukkueen hyökkäykseen niin sanotun kolmiopelin. Pelitavassa jokainen kentällä oleva pelaaja oli potentiaalinen korintekijä. Kolmiopeli helpotti myös Jordanin peliä, sillä vastustaja ei pystynyt puolustamaan häntä useammalla pelaajalla.[36] Kauden 1989–1990 parhaan ottelunsa Jordan pelasi maaliskuussa 1990 Clevelandia vastaan. Hän teki 69 pistettä, joka oli hänen uusi piste-ennätyksensä. Pistemäärä oli myös liigan historian yhdeksänneksi korkein.[37] Runkosarjan päätteeksi Chicago oli voittanut 55 ottelua; toiseksi eniten seuran historian aikana. Jordan oli jälleen sarjan paras korintekijä ja voitti myös riistotilaston.[36] Pudotuspeleissä Chicago voitti Milwaukeen voitoin 3–1 ja Philadelphian 4–1.[38] Konferenssin loppuotteluissa joukkue kohtasi hallitsevan NBA-mestarin, Detroitin. Tällä kertaa Chicago pystyi haastamaan Detroitin paremmin, sillä Detroit voitti ottelusarjan vasta ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa. Myöhemmin Detroit voitti myös NBA-mestaruuden.[36]

Ensimmäinen mestaruusputki (1990–1993)

Chicagon joukkueen runko pysyi muuttumattomana myös kaudella 1990–1991. Joukkue aloitti kauden kolmella tappiolla, mutta runkosarjan päätyttyä se oli voittanut 61 ottelua, mikä oli seurahistorian suurin määrä. Voittomäärä oli koko liigan toiseksi paras. Jordan oli jälleen sarjan paras pistemies, ja lisäksi hänet valittiin toista kertaa perättäin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[39] Pudotuspeleissä Chicago voitti ensiksi New Yorkin voitoin 3–0 ja Philadelphian 4–1.[40] Konferenssifinaaleissa joukkue kohtasi kaksi edellistä mestaruutta voittaneen Detroitin.[39] Chicago voitti otteluparin suoraan voitoin 4–0 ja eteni NBA:n finaaleihin.[41] Finaaleissa Chicago sai vastaansa Los Angeles Lakersin, jossa pelasi Magic Johnson. Otteluparissa seurattiin erityisesti Jordanin ja Johnsonin välistä peliä. Finaalit päättyivät Chicagon 4–1-voittoon ja Jordan teki lähes kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin Johnson. Lisäksi hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Voitto oli Chicagon historian ensimmäinen.[39] Jordan juhli mestaruutta isänsä kanssa ja itki avoimesti ottelun jälkeen.[42]

Kauden 1991–1992 puolivälissä Chicago oli voittanut 37 ottelua ja hävinnyt 5. Runkosarjan päätyttyä joukkue oli voittanut 67 ottelua, kaksi vähemmän kuin liigan ennätyslukemat. Jordan teki runkosarjassa 30,1 pistettä ottelua kohden ja voitti jälleen sarjan pistetilaston. Lisäksi hänet valittiin edellisen kauden tapaan sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[43] Pudotuspeleissä Chicago voitti aluksi Miamin voitoin 3–0. Pudotuspelien tilastollisesti parhaan ottelunsa Jordan pelasi kolmannessa Miami-ottelussa, jossa hän teki 56 pistettä.[44] Toisella kierroksella joukkue voitti New Yorkin voitoin 4–3. Konferenssifinaaleissa joukkue voitti Clevelandin ja eteni NBA-finaaleihin. Toinen loppuotteluihin edennyt joukkue oli Portland, jonka seuratuin pelaaja oli Clyde Drexler. Otteluparissa seurattiinkin erityisesti Drexlerin ja Jordanin välistä kamppailua. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti voitoin 3–2, ja kuudes ottelu näytti päättyvän Portlandin voittoon, sillä Portland johti ennen viimeistä erää viidellätoista pisteellä. Jordan ja Pippen tekivät yhdessä Chicagon viimeiset 19 pistettä, ja joukkue voitti lopulta ottelun.[43] Mestaruus oli Jordanin toinen, minkä lisäksi hänet valittiin viime kauden tapaan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[45] Myöhemmin NBA valitsi kauden Chicagon mestarijoukkueen liigan historian kymmenen parhaimman joukkueen luetteloon.[46]

Chicago asetti tavoitteekseen voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden kaudella 1992–1993. Liigan historian aikana tähän oli pystynyt vain Boston Celtics. Joukkueen pelaajista Jordan ja Pippen olivat olleet mukana Dream Teamissa olympialaisissa, eivätkä he olleet ehtineet palautua peleistä. Valmentaja Jackson antoi siksi kaksikolle luvan harjoitella vain kerran päivässä, mikä aiheutti eripuraa muiden pelaajien keskuuteen. Chicago pelasi silti hyvän kauden ja voitti 57 ottelua.[47] Jordan voitti totutusti sarjan pistetilaston 32,6 pisteen ottelukeskiarvolla. Lisäksi hän oli sarjan riistotilaston ensimmäinen 2,8 riiston keskiarvolla.[45] Joukkue aloitti pudotuspelit tappioitta, sillä se voitti aluksi Atlantan voitoin 3–0 ja Clevelandin 4–0. Kolmannella kierroksella Chicago kohtasi New Yorkin, joka oli tunnettu puolustusjoukkue tähtipelaajansa Patrick Ewingin johdolla. Kahden pelatun ottelun jälkeen New York johtikin otteluparia 2–0.[47] Chicago voitti kuitenkin seuraavat neljä ottelua ja eteni loppuotteluihin.[48] Toinen finaaleihin selviytynyt joukkue oli Phoenix, jossa pelasi sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Charles Barkley. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti paria voitoin 3–2. Kuudes ottelu ratkaistiin loppusekunneilla: Chicago halusi pelata ratkaisupallon Jordanille, mutta häntä puolusti kaksi vastustajaa. Ottelun ratkaisijaksi nousi John Paxson, joka heitti viime sekunneilla kolmen pisteen heiton sisään. Kun Horace Grant torjui Phoenixin heiton vielä loppusekunneilla, voitti Chicago ottelun luvuin 99–98 ja samalla NBA-mestaruuden. Jordan teki loppuottelusarjassa 41,0 pistettä ottelua kohden, minkä ansiosta hänet valittiin jälleen finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[49]

Välivuodet (1993–1995)

Jordan pelasi baseballia myös Scottsdale Scorpionsissa.[50]

Jordan oli harkinnut NBA-uransa lopettamista jo Barcelonan olympialaisten aikaan. Hän oli kuitenkin jatkanut pelaamista, koska hän halusi voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden.[49] Vuoden 1993 NBA-finaalien aikana Jordan teki päätöksen lopettamisestaan. Elokuussa 1993 hänen isänsä murhattiin.[51] Samalla julkisuuteen oli noussut tieto Jordanin uhkapelaamisesta.[5] Lokakuussa 1993 hän ilmoitti lopulta lopettavansa NBA-koripallon.[51]

Jordanin ja hänen isänsä lempipuheenaihe oli ollut baseball, ja Jordan oli miettinyt baseballin ammattimaista pelaamista vielä vuonna 1991.[52] Isän mukaan hän oli jo näyttänyt kaiken mahdollisen koripallossa ja voisi siksi kokeilla myös baseballia. Hän jutteli asiasta Chicago Bullsin ja Chicago White Soxin omistaneen Jerry Reinsdorfin kanssa.[53] Jordan alkoi harjoitella yksityisesti, mutta tieto levisi pian julkisuuteen. Tammikuussa 1994 hän ilmoitti yrittävänsä pääsyä White Soxin kokoonpanoon.[52]

Baseball-ura ei alkanut kuitenkaan hyvin, ja hänet lähetettiin White Soxin farmijoukkueeseen, Birmingham Baronsiin, joka pelasi toiseksi korkeimmalla alasarjatasolla. Jordan otettiin joukkueessa hyvin vastaan, ja hän kuvailikin ajan olleen elämänsä ”parhaita aikoja”.[54] Hänen läsnäolonsa lisäsi merkittävästi koko sarjan katsojamääriä. Syyskuussa 1994 Jordan pelasi Pippenin järjestämässä hyväntekeväisuusottelussa Chicagossa. Ottelu muistetaan siitä, kun Jordan suuteli Chicago Stadiumin keskiympyrää ottelun päätyttyä, koska ottelu oli viimeinen kyseisellä pelipaikalla.[50] Vuonna 1994 alkanut baseball-liigan työsulku oli perunut World Seriesin, eikä sopua saatu aikaan seuraavanakaan vuonna. Tämän takia seurat aikoivat aloittaa harjoituskauden korvaavilla pelaajilla, jolloin myös White Sox pyysi Jordania. Hän halusi nousta korkeimmalle tasolle kuitenkin omien kykyjensä ansiosta eikä halunnut viedä paikkaa vakituisilta pelaajilta, joiden kanssa hän oli ystävystynyt. Lopulta hän päätti vetäytyä baseballista.[54]

Paluu Chicagoon (1995–1998)

” Olen palannut. ”

– Jordanin lyhyt ilmoitus paluustaan vuonna 1995.[5]

Lopetettuaan baseball-uransa Jordan vieraili Chicago Bullsin harjoituksissa ja meni välillä harjoittelemaan joukkueen kanssa. Hän kieltäytyi kommentoimasta paluutaan medialle, mutta maaliskuussa 1995 hän ilmoitti palaavansa Chicagoon. Pelinumerona hän käytti numeroa 45 eikä normaalia pelinumeroaan, 23.[54] Paluuottelussaan Indianaa vastaan Jordan teki 19 pistettä, mutta heitti huonosti. Hän luotti kuitenkin siihen, että peli tulisi parantumaan.[55] Jordanin paluuottelu televisioitiin koko maassa, ja se oli katsotuin runkosarjaottelu viiteen vuoteen.[54] Hänen pelinsä paranivat peli peliltä, ja viidennessä ottelussa New Yorkia vastaan hän teki 55 pistettä. Jordan pelasi Chicagon paidassa 17 runkosarjan ottelua, ja niistä neljä päättyi joukkueen tappioon.[56] Seura eteni pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella se voitti Charlotten voitoin 3–1. Toisella kierroksella Chicago kohtasi Orlandon, jossa pelasi muun muassa Shaquille O'Neal. Ottelupari päättyi Orlandon 4–2-voittoon.[57]

Joukkuetta vahvistettiin kaudeksi 1995–1996 Dennis Rodmanilla. Hänen lisäkseen joukkueeseen kuuluivat jo muun muassa Scottie Pippen, Ron Harper, Luc Longley, Toni Kukoč ja Steve Kerr. Jordan pelasi kesän aikana lukuisia yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan. Hän olikin kauden alkaessa hyvässä kunnossa ja motivoitunut.[58] Chicago pelasi NBA-historian parhaan runkosarjan: joukkue voitti 72 ottelua ja hävisi 10. Jordan teki otteluissa keskimäärin 30,4 pistettä ja voitti sarjan pistetilaston. Lisäksi hänet valittiin neljättä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago jatkoi hyviä otteitaan, sillä se voitti Miamin otteluvoitoin 3–0, New Yorkin 4–1 ja Orlandon 4–0.[59] Loppuotteluissa seura kohtasi Seattlen. Chicagon odotettiin voittavan mestaruuden helposti, ja kolmen ottelun jälkeen joukkue johti voitoin 3–0. Seattle voitti kuitenkin kaksi seuraavaa ottelua, mutta kuudes ottelu päättyi Chicagon voittoon ja samalla mestaruuteen. Ottelu pelattiin isänpäivänä, ja sen jälkeen Jordan itki pukuhuoneessa. Hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[60] Pudotuspelit mukaan lukien Chicago voitti 87 ottelua 100 ottelusta. Myöhemmin kauden 1995–1996 Chicago Bulls valittiin NBA:n kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkueen listaukseen.[46]

Jordan ja päävalmentaja Phil Jackson vuonna 1997.

Seuraavan kauden Chicago aloitti kahdentoista ottelun voittoputkella. Ennen tähdistöviikonloppua seura oli voittanut 42 ottelua ja hävinnyt kuusi. Jordan oli mukana tähdistöottelussa yhdennettätoista kertaa urallaan. Hän teki ottelussa 14 pistettä, otti 11 levypalloa ja antoi 11 syöttöä.[60] Jordanista tuli ensimmäinen tripla-tuplan tähdistöottelussa saavuttanut NBA-pelaaja.[61] Chicago ei pystynyt loppukautena parantamaan edelliskauden voittosuhdetta, vaan se voitti runkosarjassa 69 ottelua ja hävisi 13. Voittomäärä riitti kuitenkin liigan historian voittotilaston jaetulle toiselle sijalle. Jordan voitti sarjan pistetilaston 29,6 pisteen ottelukeskiarvolla. Chicago aloitti pudotuspelit tappioitta Washingtonia vastaan. Seuraavilla kierroksilla se hävisi yhden ottelun Atlantaa ja Miamia vastaan. Loppuottelusarjassa seura kohtasi Utahin, jossa pelasivat John Stockton ja Karl Malone. Ensimmäinen ottelu päättyi Chicagon kahden pisteen voittoon Jordanin viime sekunnin korin ansiosta. Myös seuraava ottelu päättyi Chicagon voittoon, mutta Utah onnistui voittamaan kaksi seuraavaa ottelua.[62] Ennen viidettä ottelua Jordanin diagnosoitiin kärsivän ruokamyrkytyksestä tai vatsaviruksesta, jonka takia hän oli laihtunut ja kärsi nestehukasta. Jordan päätti kuitenkin pelata ottelun. Pelin alussa Utah oli johdolla, mutta ottelun edetessä Chicago tasoittaa eron. Chicago voitti ottelun luvuin 90–88 ja Jordan teki joukkueensa pisteistä 38.[63] Myös ottelusarjan kuudes ottelu ratkaistiin viimeisillä sekunneilla. Ratkaisevan korin teki Steve Kerr, joka teki kolmen pisteen heiton Jordanin syötöstä. Voiton myötä Jordan voitti jälleen NBA-mestaruuden ja finaalien arvokkaimman pelaajan palkinnon.[64]

Kauden 1997–1998 päätteeksi Jordanin, Pippenin ja valmentaja Jacksonin sopimuksen umpeutuivat seuran kanssa, eikä joukkueen tulevaisuudesta oltu varmoja. Jordan oli aiemmin ilmoittanut, ettei pelaisi kenenkään muun valmentajan alaisuudessa.[64] Joukkue halusi saada mahdollisesta viimeisestä kaudesta kaiken irti.[65] Jackson allekirjoitti yhden vuoden jatkosopimuksen, vaikka seuran toimitusjohtaja olisi halunnut antaa hänelle potkut.[66] Chicago voitti 62 ottelua, jolla se rikkoi liigan ennätyksen parhaasta kolmen perättäisen kauden voittojaksosta. Seura oli voittanut kolmen kauden aikana ennätykselliset 203 runkosarjan ottelua ja hävinnyt 43. Jordan oli runkosarjan päätyttyä kauden paras pisteidentekijä ja voitti lisäksi viidennen kerran sarjan arvokkaimmen pelaajan palkinnon. Kauden aikana hän nousi NBA-historian kolmanneksi eniten pisteitä tehneeksi pelaajaksi ja eniten tripla-tuplia tehneeksi pelaajaksi. Chicago aloitti pudotuspelit 3–0- ja 4–1-voitoilla New Jerseystä ja Charlottesta. Konferenssin finaaleissa Chicago kohtasi Indianan, jossa pelasi muun muassa Reggie Miller. Ottelupari ratkaistiin vasta seitsemännessä ottelussa, jonka Chicago voitti 88–83.[65] NBA-finaaleissa joukkue kohtasi viime kauden tapaan Utahin, jolla oli kotietu. Ensimmäinen ottelu päättyi Utahin voittoon, mutta Chicago voitti kolme seuraavaa peliä. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti ottelusarjaa 3–2, ja NBA-mestaruuden Chicagolle ratkaissut ottelu pelattiin Utahissa.[67] Ottelu ratkesi Chicagon hyväksi viimeisillä sekunneilla, kun Utahin John Stockton heitti viimeisen heiton ohi.[68] Ratkaisuottelu oli NBA-historian katsotuin televisio-ottelu.[69] Pisteiden valossa viimeinen finaaliottelu oli Jordanille kauden pudotuspelien paras ottelu, sillä hän teki 45 pistettä.[67] Hänet valittiin kuudetta kertaa finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[68]

Toinen lopettamispäätös ja välivuodet (1998–2001)

” NBA, fanit, pelaajat, valmentajat, Amerikan yhteiskunta ja historia menettävät merkittävimmän vaikuttajan, joka urheilulla on koskaan ollut. ”

– Pat Riley Jordanin lopettamisesta vuonna 1999.[70]

Pian vuoden 1998 finaalien jälkeen Jordan ilmoitti seuraomistaja Reinsdorfille harkitsevansa koripallon lopettamista tosissaan. Hän oli henkisesti uupunut ja tunsi saavuttaneensa kaiken mahdollisen koripallossa. Uran päätöksen harkitsemista edesauttoi päävalmentaja Jacksonin korvaaminen Tim Floydilla. Kauden 1998–1999 työsulun takia Jordanin lopettamispäätöstä jouduttiin odottamaan tammikuuhun 1999 asti, koska hän halusi auttaa työsulussa liigan muita pelaajia. Tammikuun aikana Jordan piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti vetäytyvänsä NBA-koripallosta.[71]

Tammikuussa 2000 Jordan aloitti työt Washington Wizardsin koripallotoimintojen johtoportaassa, ja lisäksi hänelle myytiin osa seurasta. Tätä ennen hän oli yrittänyt ostaa osan Charlotte Hornetsista, mutta ostoyritys oli kaatunut. Jordanin toivottiin vaikuttavan seuran pelillisiin otteisiin, sillä seura oli tammikuuhun mennessä hävinnyt yli kaksi kertaa enemmän otteluita kuin voittanut.[72] Hän aloitti toimet heti ja antoi potkut joukkueen valmentajalle, ja loppukauden Washingtonia valmensi Darrell Walker.[73] Jordan aloitti rakentamaan joukkuetta uudelleen kesällä 2000, jolloin hän palkkasi valmentajaksi kokemattoman Leonard Hamiltonin.[74] Lisäksi hän hankkiutui ylipalkatuista ja epäsuosituista pelaajista eroon.[75] Kausi 2000–2001 oli seuralta huono, sillä se voitti 19 ottelua ja hävisi 63. Tämän takia Hamilton lähti joukkueesta ja hänen tilalleen palkattiin Doug Collins.[73]

Paluu Washingtonissa (2001–2003)

Jordan Washingtonin paidassa vuonna 2003

Collinsin palkkaamisen jälkeen Jordan aloitti uudelleen harjoittelun. Tämä lisäsi huhuja mahdollisesta paluusta, mutta Jordanin mukaan kyse oli vain liikakilojen hävittämisestä. Vähitellen harjoitusten intensiteetti kasvoi, ja hän alkoi pelata yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan. Kesän aikana Jordan kärsi loukkaantumisista, mutta syyskyyssa 2001 hän ilmoitti paluustaan NBA-koripalloon Washingtonissa, vaikka oli pitänyt aiempaa lopettamispäätöstään 99,9 prosenttisen pitävänä. Osa ihmisistä ei halunnut Jordanin palaavan NBA:han, sillä huonot pelit olisivat saattaneet vahingoittaa hänen arvostustaan.[73] Hän lahjoitti palkkansa vuoden 2001 terrori-iskujen tukirahastoon.[76] Jordanille maksettiin joukkueen pienintä palkkaa. Koska Jordan siirtyi joukkueen pelaajaksi, hän joutui luopumaan työpaikastaan Washingtonin johtoportaassa ja myymään osuutensa seurasta.[77]

Washingtonissa Jordan siirrettiin pelaamaan pieneksi laitahyökkääjäksi, vaikka hän oli pelannut Chicagossa heittävänä takamiehenä, mikä tarkoitti pienempää vastuuta pallolliseta pelaamiseta. Washington aloitti kauden 2001–2002 tappiolla New Yorkille Jordanin tehtyä 19 pistettä. Pisteiden valossa kauden parhaan ottelunsa hän pelasi joulukuussa 2001 Charlottea vastaan. Jordan teki ottelussa 51 pistettä, ja hänestä tuli sarjan vanhin 50 pistettä ottelussa tehnyt pelaaja. Kuukauden päästä hän ylitti 30 000 tehdyn pisteen rajan. Loppukaudesta Jordanin nilkka alkoi ärtyä, jolloin se leikattiin ja hän joutui olemaan peleistä sivussa. Jordan tuli pian kuitenkin takaisin nostaakseen joukkueen pudotuspeleihin, mutta hänen peliaikaansa vähennettiin. Lopulta hän joutui jättämään kauden kahdeksan viimeistä ottelua väliin. Washington voitti 37 ottelua ja hävisi 45 ottelua.[78] Joukkue jäi kahden voiton päähän pudotuspelipaikasta. Jordan oli loukkaantumisista huolimatta joukkueen paras pisteidentekijä, ja lisäksi hän veti seurojen kotiareenat täyteen. Ainoastaan yhdessä vierasottelussa peliareena ei ollut loppuunmyyty.[79]

Ennen kautta 2002–2003 Jordanin pelaaminen oli epävarmaa, vaikka hänellä oli toinen kausi sopimusta jäljellä. Muun muassa päävalmentaja Collins piti hänen jatkoaan epävarmana. Jordanin nilkka ei edelleenkään ollut täysikuntoinen, mutta hän päätti pelata vielä toisen kauden. Hän pystyi pelaamaan kaikki runkosarjan 82 ottelua, joista hän aloitti penkiltä 15. Kauden aikana Jordan pelasi myös neljännentoista ja viimeisen kertansa liigan tähdistöottelussa.[80] Jordan teki ottelussa 20 pistettä.[45] Kauden lähestyessä loppuaan Jordanille alettiin jakaa huomionosoituksia. Muun muassa Miamin joukkue jäädytti pelinumeron 23 Washingtonin pelatessa kaupungissa. Kauden viimeisessä ottelussa Philadelphiaa vastaan vierasyleisö antoi Jordanille minuuttien pituiset seisovat suosionosoitukset. Washington hävisi ottelun selvästi, ja Jordan lähti kentältä minuutteja ennen pelin loppua. Vierasyleisö vaati hänet takaisin kentälle, minkä takia hän pelasi vielä muutaman minuutin lopussa.[80] Viimeisellä kaudellaan hän teki runkosarjassa 20,0 pistettä.[45]

Koripallouran jälkeen (2003–)

Lopetettuaan NBA-uransa kolmannen kerran hän otaksui palaavansa Washingtonin toimitusjohtajaksi. Jordan tiesi, mitä joukkue tarvitsi ja hän tunsi muiden pelaajien vahvuudet, sillä hän oli arvioinut NBA-pelaajia pelatessaan heitä vastaan.[80] Washingtonin omistaja päätti kuitenkin antaa Jordanille potkut[81], vaikka hänen arvioitiin olleen 40–60 miljoonan dollarin arvoinen pelatessaan kahden kauden ajan seurassa. Tulevaisuuden tavoitteekseen Jordan asetti enemmistön omistamisen jostakin NBA-seurasta.[82]

Koripallon lisäksi Jordan kiinnostui moottoriurheilusta ja hän perusti oman moottoripyörätallin, Michael Jordan Motorsportsin. Hän oli mukana monissa moottoripyräkilpailuissa mainoskasvona.[83] Jordan oli mukana lukuisissa hyväntekeväisyystempauksissa. Hän tuki muun muassa Special Olympics -järjestöä.[84] Kesällä 2006 Jordan osti osan Charlotte Bobcatsin NBA-joukkueesta.[85] Tämän myötä Jordanilla oli oikeus sanoa viimeinen mielipide kotiosavaltionsa seuran koripalloilullisiin asioihin. Vuonna 2010 hän osti enemmistön seurasta, jolloin hänestä tuli ensimmäinen entinen NBA-pelaaja, joka omistaa enemmistön NBA-seurasta.[86]

Maajoukkueura

Pääartikkeli: Dream Team (koripallo)
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 koripallo
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 koripallo
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Caracas 1983 koripallo
Amerikan-mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1992 koripallo

Ensimmäisen kerran Jordan pelasi Yhdysvaltain koripallomaajoukkueessa Pan-Amerikan kisoissa 1983, jolloin maa voitti kultaa. Hän oli kisoissa joukkueensa paras pistemies.[18] Seuraavana vuonna hän edusti maataan Los Angelesin olympialaisissa. Yhdysvallat voitti kaikki ottelunsa, ja Jordan oli jälleen joukkueensa paras pistemies.[87] Vuonna 1992 hän oli mukana Yhdysvaltain joukkueessa Amerikan-mestaruuskilpailuissa, joissa maa voitti kaikki ottelunsa.[3]

Tämän jälkeen Jordan edusti maataan vuoden 1992 olympialaisissa, joissa sallittiin ensimmäistä kertaa NBA:ssa pelanneet ammattilaispelaajat. Jordan ei ollut aluksi halukas lähtemään mukaan, mutta kun NBA:n tähtipelaajat Larry Bird, Magic Johnson ja Charles Barkley lähtivät mukaan joukkueeseen, tuli myös hän mukaan olympiajoukkueeseen.[43] Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsuttu joukkue ei saanut olympialaisissa merkittävää haastetta muista joukkueista. Laadukkaan pelaajiston ansiosta Jordan saattoi keskittyä otteluissa enemmän puolustamiseen ja levypallopelaamiseen.[47] Kisojen loppuottelussa Yhdysvallat voitti Kroatian 32 pisteellä, mikä oli myös joukkueen pienin voittomarginaali kisoissa.[88]

Pelityyli

Jordan pelasi lähinnä heittävänä takamiehenä, mutta hän pystyi pelaamaan myös pienenä laitahyökkääjänä, jona hän pelasi paljon Washingtonin-kausinaan.[78] Jordan tunnettiin periksiantamattomasta voitontahdostaan ja korkeasta harjoittelumotivaatiostaan. Lisäksi hänen pelityyliään on kuvailtu improvisoivaksi ja näyttäväksi.[5] Hän oli harjoittelussaan määrätietoinen ja pyrki aina kehittämään itseään. Tämä iskostui myös hänen joukkueensa muihin pelaajiin. Jordan pyrki aina olemaan NBA:n muita tähtipelaajia parempi, mikä motivoi häntä harjoittelemaan.[89] Hän tuli tunnetuksi kyvystään tehdä pelin loppuhetkillä tärkeitä koreja.[90]

Hänet tunnettiin näyttävästä ponnistusvoimastaan, josta hän sai lempinimensä ”Air Jordan” ja ”His Airness”.[91] Uransa viimeisinä vuosina Jordan ei ollut uransa alkuvuosien kaltaisessa fyysisessä kunnossa, mutta hänen pelikäsityksensä korvasi huonontuneen fyysisen tason.[78]

Jordan kehitti myös puolustuspeliään, ja hänet tunnettiin puolustuspelistään. Lisäksi hän teki kentällä paljon töitä, mikä ei näkynyt tilastoissa.[92] Jordan oli myös tunnettu psyykkisestä pelistään, sillä hän ärsytti pelaajia puhumalla heille pelin aikana.[93]

Hänellä ei ollut merkittäviä heikkouksia, mutta NBA-uransa alkupuolella hän onnistui kolmen pisteen heitoissa alle 20 %:n tarkkuudella.[94] Uran edetessä hänen kolmen pisteen heittojen tarkkuus nousi ja parhaana kautenaan hänen tarkkuutensa kolmen pisteen heitoissa oli 50,0 %.[45]

Yksityiselämä

Peliuransa jälkeen Jordan on pelannut aktiivisesti golfia.[95]

Jordanilla on neljä sisarta. Hänen vanhin veljensä eteni Yhdysvaltain armeijassa sotilasmestariksi.[96] Elokuussa 1993 perheen isä murhattiin.[51] Myöhemmin vuonna 2009 Jordanin sisko väitti kirjassaan perheen isän hyväksikäyttäneen häntä seksuaalisesti.[97]

Syyskuussa 1989 Jordan meni naimisiin Juanita Vanoyn kanssa.[35] Parilla on kaksi poikaa ja yksi tytär.[98] Juanita haki avioeroa vuonna 2002, mutta veti erohakemuksen pian takaisin. Vuonna 2006 he päättivät kuitenkin yllättäen erota.[99] Arvioiden mukaan Juanita Vanoy sai eron yhteydessä 168 miljoonaa dollaria.[100]

Jordanin ollessa naimisissa paljastui, että Jordanilla oli ollut salasuhde vuosina 1989–1991. Hän oli vaatinut naista pysymään hiljaa suhteesta ja luvannut naisen mukaan maksaa hänelle 5 miljoonaa dollaria. Tästä summasta Jordan oli maksanut 250 000.[101] Hän haastoi naisen oikeuteen vuonna 2002 kiristyksestä ja oikeus päätti, ettei Jordan ollut naiselle 5 miljoonaa dollaria velkaa.[102]

Jordan näki itsensä yliopistossa opiskelijana, eikä niinkään urheilijana. Hän halusi itselleen koulutuksen ja opiskeli yliopistossa maantiedettä.[16] Hän joutui keskeyttämään opinnot vähäksi aikaa siirryttyään NBA:han, mutta valmistui vuonna 1985.[19]

Vuoden 1993 pudotuspelien aikana Jordan nähtiin peliä edeltävänä iltana Atlantic Cityn kasinolla, mikä aiheutti pahennusta. Hänet oltiin nähty myös aikaisemmin uhkapelaamassa.[103] Vuonna 2005 Jordan myönsi 60 Minutes -ohjelmassa uhkapelaamisen ajanneen hänet huonoihin tilanteisiin. Hänen väitettiin myös hävinneen huomattavia summia erilaisissa uhkapeleissä.[104]

Merkitys

Koripalloilijana

Jordania arvostettiin jo koripallouransa alussa. Hän toi uutta elämää Chicagon joukkueeseen heti liityttyään seuraan.[105] Vuoden 1986 pudotuspelien aikana Larry Bird sanoi: "Luulen, että Jumala on naamioitunut Michael Jordaniksi."[106] Hän voitti ennätykselliset kymmenen kertaa liigan pistetilaston, joista seitsemän kertaa tuli perättäisinä vuosina. Tämä on myös liigan ennätys, jonka hän jakaa Wilt Chamberlainin kanssa.[5]

Jordan esiintyi Sports Illustrated -lehden kannessa ennätyksellisesti 49 kertaa.[107] Vuonna 1996 hänet valittiin NBA:n 50 kaikkien aikojen merkittävimmän pelaajan listaukseen. Vuonna 2009 Jordan valittiin Basketball Hall of Fameen.[108] Vuonna 1999 ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[6] Myös AP teki vastaavan listan, jossa Jordan oli toiseksi paras urheilija Babe Ruthin jälkeen.[7] Lisäksi AP valitsi hänet kolme kertaa vuosina 1991–1993 vuoden urheilijaksi[109] ja 1900-luvun parhaaksi koripalloilijaksi.[110]

Jordan oli ensimmäisiä maailmanlaajuisesti tunnettuja koripalloilijoita. Hänen julkisuutensa ei syntynyt ainoastaan koripalloilullisista asioista, vaan myös yksityiselämän ja Niken mainoksista. Jordan symbolisoi myös amerikkalaista kulttuuria.[107]

Hänen hyvä ponnistusvoimansa innoitti nuoria koripallossa.[111] Kimmoisuutensa ansiosta hän osallistui NBA:n donkkikilpailuihin, jotka hän voitti kaksi kertaa, 1987 ja 1988.[5] Monet nuoret pelaajat yrittivätkin imitoida Jordanin donkkeja.[111] NBA:n tähtipelaajista muun muassa Lebron James[112] ja Dwyane Wade ovat ilmoittaneet Jordanin olleen heille roolimalli.[113] Myös useita myöhemmin pelanneita NBA-pelaajia on verrattu Jordaniin. Yksi tällainen on Kobe Bryant.[90]

Jordanin oma patsas paljastettiin vuonna 1994. Se sijaitsee Chicagossa United Centerin läheisyydessä.[114]

Populaarikulttuurissa

Elokuvat, musiikki ja videopelit

Jordan on esiintynyt yhdessä Looney Tunesin hahmojen kanssa.[115] Vuoden 1993 Super Bowlin mainoskatkolla Jordan esiintyi Väiski Vemmelsäären kanssa.[116] Vuonna 1996 hän esiintyi hahmojen kanssa elokuvassa Space Jam.[115] Elokuvan kuvaamisesta teki harvinaislaatuisen se, että Jordanille rakennettiin kuvauspaikalle oma koripallokenttä harjoittelua varten. Space Jam tuotti lipputuloina 230 miljoonaa dollaria.[117] Elokuvassa esiintyi paljon Jordanin edustamien yhtiöiden tuotesijoittelua.[115]

Musiikkialalla Jordan on esiintynyt muun muassa Michael Jacksonin Jam-kappaleen musiikkivideolla.[118]

Ensiesiintymisensä videopeleissä Jordan teki vuonna 1988, jolloin julkaistiin Jordan vs. Bird: One on One. 1990-luvun alussa hän oli mukana NBA-pelisarjassa. Vuonna 1993 julkaistiin tietokonepeli Michael Jordan in Flight. Vuotta myöhemmin ilmestyi Michael Jordan: Chaos in the Windy City. Space Jam -elokuvan yhteydessä ilmestyi myös samanniminen Space Jam -videopeli. 2000-luvulla Jordan esiintyi lukuisissa NBA-pelisarjan videopeleissä.[119] Lisäksi Jordan on esiintynyt NBA 2K -pelisarjan vuosien 2010 ja 2011 painoksien pelikannessa.[120]

Mainokset ja talous

Ennen ensimmäistä vetäytymistään Jordan alkoi rakentaa itsestään niin kutsuttua superbrändiä. Hän vaati Nikelta miljoonien korvauksia tulonmenetyksistä, eikä halunnut lähteä yrityksen mainoskasvoksi. Jordan tuli kuitenkin tunnetuksi etenkin Niken edustajana ja yhtiö paheksui muiden yhtiöiden edustamista.[115] Hän oli mukana Niken mainoksissa vuodesta 1985 lähtien. Uuden teknologian avulla saatiin aikaan vaikutelma Jordanista yli-inhimillisenä olentona. Hidastuksien avulla saatiin aikaan vaikutelma, että Jordan pystyi lentämään ilman halki. Niken mainosten ansiosta Jordan nousi maailmanlaajuiseksi supertähdeksi.[121]

Niken mainosten lisäksi Jordan oli muun muassa Gatoraden, McDonald’sin ja Coca-Colan mainoskasvona. McDonald’sin mainoksessa hän muun muassa pelaa heittokilpailua Larry Birdin kanssa.[122][123] Vuonna 1996 tehdyn tutkimuksen mukaan Jordan oli kallein urheilun mainoshahmo, sillä hän tienasi vuodessa mainoksilla 40 miljoonaa dollaria.[124]

Jordan tienasi pelajasopimusten ohella paljon rahaa sponsoroinnista: vuonna 1999 hän ansaitsi 16 miljoonaa dollaria Niken sponsoroinnista. Kaiken kaikkiaan hän ansaitsi samana vuonna sponsoroinnista 47 miljoonaa dollaria. Vuonna 1998 Forbes arvioi, että Jordanin vaikutus Yhdysvaltain taloudelle oli ollut 10 miljardia dollaria.[125]

Jordan aloitti vuonna 1985 yhteistyössä Niken kanssa oman koripallokenkäsarjan, Air Jordanin. Aluksi hän ei suostunut pitämään kenkiä, koska ”näyttäisi niissä pelleltä”. NBA kielsi Jordania käyttämästä kyseisiä kenkiä, minkä takia Nike joutui maksamaan sakkoja joka kerta, kun Jordanin käytti kenkiä peleissä. Myöhemmin Air Jordanista on tullut markkinoille lukuisia eri malleja.[126] Nike aloitti myös Jordanin brändin, joka myi vuonna 2006 yli 500 miljoonan dollarin arvosta.[127] Vuonna 2010 brändin arvoksi arvioitiin miljardi dollaria. Samana vuonna Forbes listasi Jordanin maailman 20 vaikutusvaltaisimmaksi julkisuuden henkilöksi. Hänen arvioitiin tienaavan vuoden aikana 55 miljoonaa dollaria.[128]

Jordan on myös ravintolabisnekesessä mukana. Hänellä on nimikkoravintoloita Chicagossa, New Yorkissa ja Connecticutin osavaltiossa.[129]

Saavutukset

[45][130]

Henkilökohtaiset saavutukset

Joukkuesaavutukset

Tilastot

Runkosarja

Kausi[45] Joukkue Sarja O PTH % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1984–1985 Chicago Bulls NBA 82 51,5 % 17,3 % 84,5 % 2,0 4,5 6,5 5,9 3,5 2,4 0,8 28,2 2313
1985–1986 Chicago Bulls NBA 18 45,7 % 16,7 % 84,0 % 1,3 2,3 3,6 2,9 2,5 2,1 1,2 22,7 408
1986–1987 Chicago Bulls NBA 82 48,2 % 18,2 % 85,7 % 2,0 3,2 5,2 4,6 3,3 2,9 1,5 37,1 3041
1987–1988 Chicago Bulls NBA 82 53,5 % 13,2 % 84,1 % 1,7 3,8 5,5 5,9 3,1 3,2 1,6 35,0 2868
1988–1989 Chicago Bulls NBA 81 53,8 % 27,6 % 85,0 % 1,8 6,2 8,0 8,0 3,6 2,9 0,8 32,5 2633
1989–1990 Chicago Bulls NBA 82 52,6 % 37,6 % 84,8 % 1,7 5,1 6,9 6,3 3,0 2,8 0,7 33,6 2753
1990–1991 Chicago Bulls NBA 82 53,9 % 31,2 % 85,1 % 1,4 4,6 6,0 5,5 2,5 2,7 1,0 31,5 2580
1991–1992 Chicago Bulls NBA 80 51,9 % 27,0 % 83,2 % 1,1 5,3 6,4 6,1 2,5 2,3 0,9 30,1 2404
1992–1993 Chicago Bulls NBA 78 49,5 % 35,2 % 83,7 % 1,7 5,0 6,7 5,5 2,7 2,8 0,8 32,6 2541
1994–1995 Chicago Bulls NBA 17 41,1 % 50,0 % 80,1 % 1,5 5,4 6,9 5,3 2,1 1,8 0,8 26,9 457
1995–1996 Chicago Bulls NBA 82 49,5 % 42,7 % 83,4 % 1,8 4,8 6,6 4,3 2,4 2,2 0,5 30,4 2491
1996–1997 Chicago Bulls NBA 82 48,6 % 37,4 % 83,3 % 1,4 4,5 5,9 4,3 2,0 1,7 0,5 29,6 2431
1997–1998 Chicago Bulls NBA 82 46,5 % 23,8 % 78,4 % 1,6 4,2 5,8 3,5 2,3 1,7 0,5 28,7 2357
2001–2002 Washington W. NBA 60 41,6 % 18,9 % 79,0 % 0,8 4,8 5,7 5,2 2,7 1,4 0,4 22,9 1375
2002–2003 Washington W. NBA 82 44,5 % 29,1 % 82,1 % 0,9 5,2 6,1 3,8 2,1 1,5 0,5 20,0 1640
15 kautta Yhteensä NBA 1072 49,7 % 32,7 % 83,5 % 1,6 4,7 6,2 5,3 2,7 2,3 0,8 30,1 32292

Pudotuspelit

Kausi[45] Joukkue Sarja O PTH % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1984–1985 Chicago Bulls NBA 4 43,6 % 12,5 % 82,8 % 1,8 4,0 5,8 8,5 3,8 2,8 1,0 29,3 117
1985–1986 Chicago Bulls NBA 3 50,5 % 100 % 87,2 % 1,7 4,7 6,3 5,7 4,7 2,3 1,3 43,7 131
1986–1987 Chicago Bulls NBA 3 41,7 % 40,0 % 89,7 % 2,3 4,7 7,0 6,0 2,7 2,0 2,7 35,7 107
1987–1988 Chicago Bulls NBA 10 53,1 % 33,3 % 86,9 % 2,3 4,8 7,1 4,7 3,9 2,4 1,1 36,3 363
1988–1989 Chicago Bulls NBA 17 51,0 % 28,6 % 79,9 % 1,5 5,6 7,0 7,6 4,0 2,5 0,8 34,8 591
1989–1990 Chicago Bulls NBA 16 51,4 % 32,0 % 83,6 % 1,6 5,7 7,2 6,8 3,5 2,8 0,9 36,7 587
1990–1991 Chicago Bulls NBA 17 52,4 % 38,5 % 84,5 % 1,1 5,3 6,4 8,4 2,5 2,4 1,4 31,1 529
1991–1992 Chicago Bulls NBA 22 49,9 % 38,6 % 85,7 % 1,7 4,5 6,2 5,8 3,7 2,0 0,7 34,5 759
1992–1993 Chicago Bulls NBA 19 47,5 % 38,9 % 80,5 % 1,7 5,1 6,7 6,0 2,4 2,1 0,9 35,1 666
1994–1995 Chicago Bulls NBA 10 48,4 % 36,7 % 81,0 % 2,0 4,5 6,5 4,5 4,1 2,3 1,4 31,5 315
1995–1996 Chicago Bulls NBA 18 45,9 % 40,3 % 81,8 % 1,7 3,2 4,9 4,1 2,3 1,8 0,3 30,7 552
1996–1997 Chicago Bulls NBA 19 45,6 % 19,4 % 83,1 % 2,2 5,7 7,9 4,8 2,6 1,6 2,6 31,1 590
1997–1998 Chicago Bulls NBA 21 46,2 % 30,2 % 81,2 % 1,6 3,5 5,1 3,5 2,1 1,5 0,6 32,4 680
13 kautta Yhteensä NBA 179 48,7 % 33,2 % 82,5 % 1,7 4,7 6,4 5,7 3,1 2,1 0,9 33,4 5987
  • O = ottelut, PTH % = NBA:ssa pelitilanneheitot, eli kahden ja kolmen pisteen heitot, 3P % = kolmen pisteen onnistumisprosentti, 1P % = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ http://www.nba.com/history/legends/michael-jordan/. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ http://espn.go.com/nba/player/gamelog/_/id/1035/michael-jordan. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b All-Time USA Basketball Men's Roster USA Basketball. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 449. Keuruu: Otava, 2006. ISBN 951-1-20841-1.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m Michael Jordan bio National Basketball Association. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b Top N. American athletes of the century ESPN. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b ESPN Selects Michael Jordan As Athlete Of The Century 27.12.1999. Pohjois-Carolinan yliopisto. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Raber s. 13.
  9. ↑ Michael Jordan's Biography 23jordan.com. Viitattu 14.7.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Houghton s. 8.
  11. ↑ a b c Raber s. 16.
  12. ↑ a b c McGovern s. 6–7.
  13. ↑ a b Houghton s. 12.
  14. ↑ McGovern s. 8–9.
  15. ↑ Huff, Donald: Hoyas Slip Into UNC's Hands, 63-62 30.3.1982. The Washington Post. Viitattu 15.7.2011. (englanniksi)
  16. ↑ a b Houghton s. 19–20.
  17. ↑ 1983 NCAA Basketball Tournament shrpsports.com. Viitattu 16.7.2011. (englanniksi)
  18. ↑ a b McGovern s. 12–13.
  19. ↑ a b McGovern s. 14–15.
  20. ↑ 1984 NBA Draft Basketball-Reference. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  21. ↑ a b McGovern s. 17–19.
  22. ↑ Goldaper, Sam: Jordan dazzles crowd at Garden 19.10.1984. The New York Times. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  23. ↑ Michael Jordan 10.12.1984. Sports Illustrated. Viitattu 13.8.2011. (englanniksi)
  24. ↑ a b McGovern s. 21.
  25. ↑ a b c McGovern s. 22–23.
  26. ↑ Bird, Larry: Drive: The story of my life, s. 163–164. Bantam Books, 1990. ISBN 0-553-28758-3. (englanniksi)
  27. ↑ a b McGovern s. 24.
  28. ↑ a b McGovern s. 26–27.
  29. ↑ RESULTS PLUS; Jordan Soars to 61 5.3.1987. The New York Times. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
  30. ↑ 61 for Jordan, 23 in a Row 17.4.1987. The New York Times. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
  31. ↑ McGovern s. 28–29.
  32. ↑ a b c McGovern s. 30–31.
  33. ↑ 1988-89 Season Highlights National Basketball Association. Viitattu 14.8.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Levy, Glen: Michael Jordan's "The Shot" 16.6.2009. Time. Viitattu 14.8.2011. (englanniksi)
  35. ↑ a b c McGovern s. 32–33.
  36. ↑ a b c McGovern s. 34–36.
  37. ↑ Basketball; 69 Points For Jordan 29.3.1990. The New York Times. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  38. ↑ 1989-90 Chicago Bulls Schedule and Results Basketball-Reference. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  39. ↑ a b c McGovern s. 37–38.
  40. ↑ Michael Jordan 1990-91 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  41. ↑ Brown, Clifton: BASKETBALL; Bulls Brush Aside Pistons for Eastern Title 28.5.1991. The New York Times. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  42. ↑ Schwartz, Larry: Michael Jordan transcends hoops ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  43. ↑ a b c McGovern s. 40–42.
  44. ↑ Michael Jordan 1991-92 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d e f g h Michael Jordan Basketball-Reference. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  46. ↑ a b Top 10 Teams in NBA History National Basketball Association. Viitattu 13.11.2011. (englanniksi)
  47. ↑ a b c McGovern s. 44–45.
  48. ↑ Michael Jordan 1992-93 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
  49. ↑ a b McGovern s. 46–47.
  50. ↑ a b Michael Jordan Chronology 12.1.1999. Sports Illustrated. Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
  51. ↑ a b c McGovern s. 48–49.
  52. ↑ a b McGovern s. 50–51.
  53. ↑ Berkow, Ira: A Humbled Jordan Learns New Truths 11.4.1994. The New York Times. Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
  54. ↑ a b c d McGovern s. 52–55.
  55. ↑ Michael Jordan returns to Bulls in overtime loss to Indiana Pacers 3.4.1995. Jet. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Michael Jordan 1994-95 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  57. ↑ McGovern s. 56–57.
  58. ↑ The greatest team in history - day four 20.8.2003. BBC. Viitattu 14.10.2011. (englanniksi)
  59. ↑ McGovern s. 60–61.
  60. ↑ a b McGovern s. 62–63.
  61. ↑ Brown, Clifton: N.B.A. Honors Its Past; Can It Live Up to It? 10.2.1997. The New York Times. Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)
  62. ↑ McGovern s. 64–65.
  63. ↑ Weinberg, Rick: 79: Jordan battles flu, makes Jazz sick ESPN. Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)
  64. ↑ a b McGovern s. 66–67.
  65. ↑ a b McGovern s. 68–69.
  66. ↑ Porter s. 113.
  67. ↑ a b Michael Jordan 1997-98 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  68. ↑ a b McGovern s. 70–71.
  69. ↑ NBA Finals Game 6 nets ratings record for NBC 6.7.1998. Jet. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  70. ↑ Wise, Mike: PRO BASKETBALL; THE FINAL WORD FROM JORDAN 14.1.1999. The New York Times. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  71. ↑ McGovern s. 74–75.
  72. ↑ Sandomir, Richard: PRO BASKETBALL; Jordan Sheds Uniform for Suit as a Wizards Owner 20.1.2000. The New York Times. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  73. ↑ a b c McGovern s. 79–81.
  74. ↑ Brady, Erik: Wizards show Jordan the door 7.5.2003. USA Today. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  75. ↑ Matthews, Marcus: Losing never looked so good for Wizards 1.3.2001. USA Today. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  76. ↑ Matthews, Marcus: Pollin Establishes Education Fund 9.9.2002. National Basketball Association. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  77. ↑ McGovern s. 82–83.
  78. ↑ a b c McGovern s. 85–87.
  79. ↑ McGovern s. 88–89.
  80. ↑ a b c McGovern s. 90–93.
  81. ↑ Pollin's decision to cut ties leaves Jordan livid 7.5.2003. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  82. ↑ McGovern s. 95.
  83. ↑ Grass, Ray: Michael Jordan is now riding superbikes 22.6.2006. Deseret News. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  84. ↑ White, Mike: Michael Jordan the Greatest Basketball Player, Great Humanitarian 2.12.2006. Associated Content. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  85. ↑ Michael Jordan to Become Part Owner of the Charlotte Bobcats 15.6.2006. National Basketball Association. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  86. ↑ Jordan purchase of Bobcats approved 17.3.2010. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  87. ↑ Games of the XXIIIrd Olympiad -- 1984 USA Basketball. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  88. ↑ Thomsen, Ian: The Dream Team Is Finished, but Its Legacy Will Linger 10.8.1992. The New York Times. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
  89. ↑ McGovern s. 96–98.
  90. ↑ a b Bayless, Skip: Jordan rules compared to Kobe ESPN. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  91. ↑ Fernandes, Rick: Michael Jordan Owns The NBA Vertical Jump: Where's Carter and Kobe? 20.9.2010. Bleacher report. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  92. ↑ Berkow, Ira: Sports of The Times; Air Jordan And Just Plain Folks 15.6.1991. The New York Times. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  93. ↑ DeCourcy, Mike: A suspension for talking trash? Mamma mia! 21.7.2006. Sporting News. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  94. ↑ Wood, Ryan: The History of the 3-Pointer iHoops. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  95. ↑ Busbee, Jay: Michael Jordan’s golf bag is six times more awesome than ordinary golf bags 20.9.2011. Yahoo!. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  96. ↑ Michael Jordan's big brother ends Army career 16.5.2006. The Charlotte Observer. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  97. ↑ Gane-McCalla, Casey: Michael Jordan’s Sister Accuses Father of Rape 9.2.2009. NewsOne. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  98. ↑ Jordan, wife end marriage 'mutually, amicably' 30.12.2006. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  99. ↑ Michael Jordan, Wife to Divorce After 17 Years 30.12.2006. People. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  100. ↑ [http://www.zimbio.com/The+10+Most+Expensive+Celebrity+Divorces/articles/01Tn-qRAGyc/1+Michael+Jordan+Juanita+Vanoy+168+million
    1. 1: Michael Jordan and Juanita Vanoy: $168 million] 17.7.2009. Zimbio. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  101. ↑ Judge says Jordan not obligated to pay ex-lover 12.6.2003. USA Today. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  102. ↑ Judge: Alleged deal between Jordan, ex-lover invalid 22.7.2006. ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  103. ↑ Anderson, Dave: Sports of The Times; Jordan's Atlantic City Caper 27.5.1993. The New York Times. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  104. ↑ Thomas, Monifa: Jordan on gambling: 'Very embarrassing' 21.10.2005. winningstreak.com. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  105. ↑ Gross, Jane: JORDAN MAKES PEOPLE WONDER: IS HE THE NEW DR. J? 21.10.1984. The New York TImes. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  106. ↑ "God Disguised as Michael Jordan" National Basketball Association. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  107. ↑ a b Magazine of the Week DTMagazine.com. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”sn181093” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  108. ↑ Hall of Famers: Michael Jordan Basketball Hall of Fame. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  109. ↑ Career Honors, Awards and Accomplishments michael-jordan.it. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  110. ↑ His Airness flies away with century's best award 11.12.1999. LubbockOnline. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  111. ↑ a b Jordan on Jordan Hoop. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  112. ↑ James says he'll decide his future soon 16.4.2003. Sports Illustrated. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  113. ↑ Ginsberg, Steve: Wade scoffs at Jordan comparisons 21.6.2006. boston.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  114. ↑ Revsine, Barbara: High-flying Sculptors 27.11.1994. Chicago Tribune. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  115. ↑ a b c d Klein s. 66–67.
  116. ↑ Sandomir, Richard: SUPER BOWL XXVII; Where the Roman Numerals Dance With the Dollar Signs 31.1.1993. The New York Times. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  117. ↑ Porter s. 96.
  118. ↑ Horowitz, Bryan: When Worlds Collide: Michael Jordan & Michael Jackson 6.9.2011. Dime Magazine. Viitattu 16.11.2011. (englanniksi)
  119. ↑ Michael Jordan in Video Games 4.10.2011. IGN. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  120. ↑ Bertz, Matt: Magic And Bird Join Jordan As NBA 2K12 Cover Athletes 21.7.2011. Game Informer. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  121. ↑ Klein s. 61.
  122. ↑ 9 Classic Michael Jordan Commercials Total Pro Sports. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  123. ↑ Rovell, Darren: Jordan's 10 greatest commercials ever ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  124. ↑ Redenbach, Andrew: A Multiple Product Endorser can be a Credible Source Cyber-Journal of Sport Marketing. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  125. ↑ Michael Jordan RETIRES As World's Most Famous Basketball Star 1.2.1999. Jet. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  126. ↑ Air Jordan 1 (I) sneakerfiles.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  127. ↑ Forbes: Michael Jordan Forbes. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  128. ↑ Forbes: #20 Michael Jordan Forbes. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  129. ↑ Harris, Melissa: Michael Jordan bringing steakhouse to Chicago 24.3.2011. Chicago Tribune. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  130. ↑ Michael Jordan's NBA Achievements 23jordan.com. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Jordan.

 

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michael_Jordan&oldid=10958927”