Ero sivun ”Verenkierto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 80.246.166.4 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jmk tekemään versioon. |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu seulottavat |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
== Verisuonisto == |
== Verisuonisto == |
||
Verisuonet jakautuvat kolmeen eri päätyyppiin: [[valtimo (anatomia)|valtimoihin]], [[laskimo]]ihin ja [[hiussuoni]]in. Nämä muodostavat ihmisillä ja muilla selkärankaisilla täysin suljetun järjestelmän, jonka sisällä [[veri]] kiertää. Sydänlihaksen supistuminen kohottaa sydämessä olevaa painetta niin paljon, että veri virtaa verisuoniin.<ref name="Haug"></ref> |
Verisuonet jakautuvat kolmeen eri seksi äh äh päätyyppiin: [[valtimo (anatomia)|valtimoihin]], [[laskimo]]ihin ja [[hiussuoni]]in. Nämä muodostavat ihmisillä ja muilla selkärankaisilla täysin suljetun järjestelmän, jonka sisällä [[veri]] kiertää. Sydänlihaksen supistuminen kohottaa sydämessä olevaa painetta niin paljon, että veri virtaa verisuoniin.<ref name="Haug"></ref> |
||
[[Verenpaine]]ella tarkoitetaan tavallisesti sydämestä verta poispäin vievien ison verenkierron suurten valtimoiden sisällä vallitsevaa [[paine]]tta. Sen mittayksikkönä on perinteisesti [[elohopeamillimetri]] (mmHg). Suurten |
[[Verenpaine]]ella tarkoitetaan tavallisesti sydämestä verta poispäin vievien ison verenkierron suurten valtimoiden sisällä vallitsevaa [[paine]]tta. Sen mittayksikkönä on perinteisesti [[elohopeamillimetri]] (mmHg). Suurten valtimoid seksi en paine on suurimmillaan [[systole]]n aikana ja pienimmillään juuri ennen uutta systolea (diastolinen verenpaine). Pienen verenkierron verenpainearvot ovat huomattavasti matalampia. Keuhkovaltimorungon systolinen paine on 20–25 mmHg ja diastolinen noin 10 mmHg.<ref name="Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin">{{Kirjaviite | Tekijä= Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä | Nimeke= Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin| Vuosi=2010| Sivu=332-333| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 978-951-0-33085-2 }}</ref> |
||
== Iso ja pieni verenkierto == |
== Iso ja pieni verenkierto == |
||
Versio 16. huhtikuuta 2021 kello 11.01
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Verenkierto on järjestelmä, jolla elimistön soluille kuljetetaan verisuonten avulla ravintoa ja happea, sekä solujen tuottamia kuona-aineita ja hiilidioksidia kuljetetaan maksaan ja keuhkoihin käsiteltäväksi ja poistettavaksi elimistöstä. Lisäksi verenkierto tasoittaa elimistön eri osien lämpötila- ja happamuuseroja kuljettamalla lämpöenergiaa ja vety-ioneja. Myös hormonit ja elimistön puolustussolut leviävät verenkierron avulla paikasta toiseen.[1]
Verisuonisto
Verisuonet jakautuvat kolmeen eri seksi äh äh päätyyppiin: valtimoihin, laskimoihin ja hiussuoniin. Nämä muodostavat ihmisillä ja muilla selkärankaisilla täysin suljetun järjestelmän, jonka sisällä veri kiertää. Sydänlihaksen supistuminen kohottaa sydämessä olevaa painetta niin paljon, että veri virtaa verisuoniin.[1]
Verenpaineella tarkoitetaan tavallisesti sydämestä verta poispäin vievien ison verenkierron suurten valtimoiden sisällä vallitsevaa painetta. Sen mittayksikkönä on perinteisesti elohopeamillimetri (mmHg). Suurten valtimoid seksi en paine on suurimmillaan systolen aikana ja pienimmillään juuri ennen uutta systolea (diastolinen verenpaine). Pienen verenkierron verenpainearvot ovat huomattavasti matalampia. Keuhkovaltimorungon systolinen paine on 20–25 mmHg ja diastolinen noin 10 mmHg.[2]
Iso ja pieni verenkierto
- Pienessä verenkierrossa sydämen oikea kammio pumppaa hiilidioksidipitoisen veren keuhkoihin, jossa verisolut vaihtavat sisältämänsä hiilidioksidin happeen. Keuhkoista hapekas veri palaa keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan eteiseen.
- Isossa verenkierrossa sydämen vasen kammio pumppaa hapekkaan veren aortan kautta elimistöön, jossa kierrettyään se palaa ylä- ja alaonttolaskimoita pitkin takaisin sydämen oikeaan eteiseen.
Valtimoissa veri etenee paineen vaikutuksesta. Laskimoissa pelkkä paine ei riitä, vaan niissä on myös läppiä, jotka estävät veren takaisin virtausta. Valtimoissa vastaavia läppiä tiedetään esiintyvän kirahvin kaulassa.
Sikiön verenkierto
Sikiökaudella lähes 90 % verenkierron minuuttitilavuudesta ohittaa pienen verenkierron. Ohitusteitä on kaksi: sydämen eteisten välinen soikea aukko sekä aortan ja keuhkovaltimorungon välinen valtimotiehyt. Soikea aukko sulkeutuu yleensä syntymän jälkeen verenpaineen vaikutuksesta nopeasti läpällä, joka on siinä valmiina. Valtimotiehyt sulkeutuu muutamien päivien tai viikkojen kuluttua syntymästä.[3]
Verenkierron säätely
Verenkiertoa eri elimistön osissa tai elimissä voidaan säädellä joko humoraalisesti eli ainevälitteisesti tai neuraalisesti eli hermostollisesti.
Verenkierron neuraalinen säätely
Verenkierron neuraalista eli hermostollista säätelyä ohjaa ydinjatkeen vasomotorinen keskus, joka saa tietoa verenkierron tilasta niin hermojen kuin kemiallistenkin aineiden avulla. Hermoja pitkin tulevat viestit ovat peräisin baro- tai tilavuusreseptoreilta. Baroreseptorit mittaavat painetta ja niitä on aortankaaren seinämässä ja karotispoukamassa. Tilavuusreseptorit puolestaan mittaavat veren tilavuutta ja ne sijaitsevat suurten verisuonten ja sydämen seinämissä. Vasomotorisesta keskuksesta lähtevät autonomisen hermoston hermosyitä sydämeen, jotka muodostavat sydänpunoksen suurten verisuonten lähtökohtaan sydämen tyveen. Lisäksi vasomotorisesta keskuksesta lähtee erillisiä sympaattisia hermoja valtimoiden seinämiin.
Verenkierron humoraalinen säätely
Verenkierron humoraalinen eli ainevälitteinen säätely perustuu muun muassa elimistön tai verisuoniston erittämiin aineisiin ja kuona-aineisiin. Verisuonia supistavia aineita ovat vasopressiini, adrenaliini, noradrenaliini, endoteelisolujen erittämät endoteliinit sekä verenvuodon yhteydessä tromboksaani ja serotoniini. Verisuonia laajentavia aineita ovat kaliumionit, tietyt hapot (esimerkiksi maitohappo), hiilidioksidi, histamiini ja typpioksidi. Myös hapen vähyys aiheuttaa verisuonten laajenemista.
Kirjallisuutta
- Harvey, William: Verenkierrosta: Sydämen ja veren liikkeet. (Exercitatio anatomica de motu cordis et sanguinis in animalibus, 1628.) Latinan kielestä suomentanut Anto Leikola. Helsinki: Terra cognita, 2000. ISBN 952-5202-43-7.
Lähteet
- ↑ a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 256. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 332-333. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 350-351. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verenkierto Wikimedia Commonsissa
Veri | Sydän → Aortta → Valtimot → Hiussuonet → Laskimot → Onttolaskimot → Sydän → Keuhkovaltimorunko → Keuhkot → Keuhkolaskimo → Sydän