Ero sivun ”ExpressBus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PeliMies4 (keskustelu | muokkaukset)
p Vaikka tuota välttämättä enää ei tarvitsisi laittaa, niin laitan silti.
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Mainos pois
Rivi 86: Rivi 86:
* AB Haldin & Rose
* AB Haldin & Rose
* Someron Linja
* Someron Linja


ExpressBus kilpailee [[VR-Yhtymä|VR:n]] kanssa tietyillä junareiteillä pääasiassa hinnalla, vuorotiheydellä, vaihdottomuudella ja lukuisilla pysäkeillä. Pikavuoroilla on myös etuna se, että ne voivat palvella pienempiä paikkakuntia matkan varrella, joille ei pääse junalla. Pikavuorot kilpailevat myös palvelulla; useimmista busseista saa muun muassa maksutta lehtiä luettavakseen matkan ajaksi.{{Lähde}}

[[Kuva:Expressbussi Kampissa.JPG|thumb|300px|[[Pohjolan Liikenne|Pohjolan Liikenteen]] ExpressBus saapumassa [[Helsinki|Helsingin]] [[Kamppi|Kampin]] joukkoliikenneterminaaliin.]]
[[Kuva:Expressbussi Kampissa.JPG|thumb|300px|[[Pohjolan Liikenne|Pohjolan Liikenteen]] ExpressBus saapumassa [[Helsinki|Helsingin]] [[Kamppi|Kampin]] joukkoliikenneterminaaliin.]]



Versio 18. kesäkuuta 2020 kello 17.56

ExpressBus
Perustettu 1991
Toiminta-alue Etelä-Suomi ja Länsi-Suomi
Toimiala linja-autoliikenne
Kotisivu www.expressbus.fi/fi/etusivu/

ExpressBus on linja-autoliikeenteen markkinointiyhteenliittymä, johon kuuluu nykyisin neljä liikennöitsijää. Projekti aloitettiin vuonna 1991, kun pikavuorojen matkustajamäärät olivat laskusuunnassa; mallia sille haettiin Norjasta NOR-WAY Express Coaches -järjestelmästä. Projektin alkaessa siihen osallistui 48 linja-autoyritystä yhteensä 230 linja-autolla. ExpressBus-järjestelmän piirissä oli sen ensimmäisenä toimintavuonna 70 pikavuororeittiä ja 46 linja-autoasemaa sekä noin 850 linja-autonkuljettajaa, autoemäntää ja linja-autoasemien työntekijää.[1]

Linja-autoliiton pikavuorotyöryhmä teetti syksyllä 1989 pikavuoroja koskeneen kuluttajatutkimuksen. Pikavuoroissa kulki paljon tyytyväisiä asiakkaita ja liikennemuodon edut – nopeus, täsmällisyys ja autojen siisteys – olivat sen käyttäjien tiedossa, mutta suurimmalle osalle aktiivi-ikäisistä suomalaisista pikavuoro ei käsitteenä merkinnyt juuri mitään. ExpressBus-järjestelmän "syntysanat" lausuttiin pikavuoroliikenteen neuvottelupäivillä vuonna 1989, vuoden 1990 aikana tehtiin runsaasti kehitystyötä ja tulos julkistettiin 13. toukokuuta 1991. Ratkaisevana sysäyksenä oli tärkeimpien – osittain keskenään kilpailleiden – pikavuoroyritysten toimitusjohtajien sitoutuminen yhteisiin toimintamalleihin ja tavoitteisiin, mikä oli melko uutta linja-autoalalla. Suuri osa muista kuin pikavuoroja ajaneista yrityksistä, joita Linja-autoliiton jäsenkunnassa oli enemmistö, suhtautui uuteen järjestelmään epäluuloisesti; jotkut pelkäsivät jopa liiton hajoamista.[2]

ExpressBus-järjestelmään liittyvien yritysten oli allekirjoitettava Linja-autoliiton kanssa tuotetakuusopimus saadakseen käyttää ExpressBus-tuotenimeä ja -tunnuksia. Yritykset sitoutuivat henkilökuntansa järjestelmälliseen kouluttamiseen sekä pikavuoroilla käytettävän kaluston yhdenmukaistamiseen. Autoissa tuli olla WC ja jääkaappi, myöhemmin myös ilmastointi, sekä tietty istuinväli. Monille yrittäjille kynnyskysymykseksi muodostui autojen yhtenäinen ulkoasu, mikä merkitsi luopumista omista väreistä ja tunnuksista; liikennöitsijän nimi sai olla vain tietyssä kohdassa autoa. Osallistuminen ExpressBus-järjestelmään ei ollut myöskään ilmaista, sillä Linja-autoliitto keräsi markkinointimaksut ja muut kulut mukana olleilta yrittäjiltä. Tuotetakuusopimus edellytti myös, että järjestelmään kuuluvat pikavuorot hoidettiin normit täyttävällä ulkoasultaan yhtenäisellä kalustolla; vastaavasti ExpressBus-tunnuksin varustettua autoa sai käyttää vakiovuorolla vain pakottavissa tapauksissa. Järjestelmä osoittautui kuitenkin menestykseksi matkustajamäärien käännyttyä nousuun huolimatta siitä, että samaan aikaan koko linja-autoliikenteen matkustajamäärät laskivat.[2]

ExpressBusin matkustajamäärien kasvu hiipui kuitenkin 2000-luvulla ja kääntyi laskuun vuonna 2003. Tähän on ollut syynä yhä lisääntyvä henkilöautoistuminen ja kiristynyt kilpailu myös muiden kaukoliikenteen liikennevälineiden kanssa.[2]

Vuoden 2016 alussa oli noin 100 ExpressBus-brändättyä linja-autoa, jotka ajoivat 2 400 vuoroa viikossa Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Kymenlaakson alueilla.[3]

Vainion Liikenteen jätettyä ExpressBus yhteenliittymä vuonna 2017 vuorojen määrä väheni runsaasti. Vuoden 2019 aikana ExpressBus aloitti kuitenkin jälleen laajentumisen, kun alkuvuodesta Länsilinjat alkoivat ajamaan Huittinen-Tampere väliä ja Väinö Paunu Helsinki-Turku väliä. Kasvu jatkui edelleen vuoden 2019 kesäkuussa, jolloin mukaan liittyi Kasilinja Oy. Kesäkuun uudet reitti avaukset olivat Kasilinjan Helsinki-Jyväskylä yöpikavuoro jota liikennöidään maanantaista perjantaihin ja Länsilinjojen kilpailutuksessa voittama Pori-Kankaanpää linja.[4]


ExpressBussin reitit elokuussa 2019

Nykyiset EB-liikennöitsijät ovat:[7]

Aikaisempia EB-liikennöitsijöitä:

Pohjolan Liikenteen ExpressBus saapumassa Helsingin Kampin joukkoliikenneterminaaliin.

Lähteet

  1. Aarno Lybeck: ExpressBus on suuren kehitystyön alkua. Bussiammattilainen 3/1991, s. 6–9. Linja-autoliitto.
  2. a b c Vesa Palmu: Pikavuoroauto ExpressBusiksi. Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 82–89. Kangasala: Mobilia-säätiö.
  3. Reitit ja pysäkit ExpressBus. Viitattu 13.2.2016. fi-FI
  4. ExpressBus ExpressBus. Viitattu 11.6.2019.
  5. Aikataulut | Bussilla lentokentälle ja satamaan — Paunu www.paunu.fi. Viitattu 11.6.2019.
  6. Kaukoliikenne 3.6.-7.8.2019 | Länsilinjat Oy www.lansilinjat.fi. Viitattu 11.6.2019.
  7. ExpressBus − Liikennöitsijät Expressbus.fi.

Aiheesta muualla