ExpressBus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ExpressBusin logo

ExpressBus on markkinointiyhteenliittymä, johon kuuluu 30 suomalaista pikavuoroja liikennöivää bussiyritystä. Projekti aloitettiin vuonna 1991, kun pikavuorojen matkustajamäärät olivat laskusuunnassa; mallia sille haettiin Norjasta NOR-WAY Express Coaches -järjestelmästä. Projektin alkaessa siihen osallistui 48 linja-autoyritystä yhteensä 230 linja-autolla. ExpressBus-järjestelmän piirissä oli sen ensimmäisenä toimintavuonna 70 pikavuororeittiä ja 46 linja-autoasemaa sekä noin 850 linja-autonkuljettajaa, autoemäntää ja linja-autoasemien työntekijää.[1]

Linja-autoliiton pikavuorotyöryhmä teetti syksyllä 1989 pikavuoroja koskeneen kuluttajatutkimuksen. Pikavuoroissa kulki paljon tyytyväisiä asiakkaita ja liikennemuodon edut – nopeus, täsmällisyys ja autojen siisteys – olivat sen käyttäjien tiedossa, mutta suurimmalle osalle aktiivi-ikäisistä suomalaisista pikavuoro ei käsitteenä merkinnyt juuri mitään. ExpressBus-järjestelmän "syntysanat" lausuttiin pikavuoroliikenteen neuvottelupäivillä vuonna 1989, vuoden 1990 aikana tehtiin runsaasti kehitystyötä ja tulos julkistettiin 13. toukokuuta 1991. Ratkaisevana sysäyksenä oli tärkeimpien – osittain keskenään kilpailleiden – pikavuoroyritysten toimitusjohtajien sitoutuminen yhteisiin toimintamalleihin ja tavoitteisiin, mikä oli melko uutta linja-autoalalla. Suuri osa muista kuin pikavuoroja ajaneista yrityksistä, joita Linja-autoliiton jäsenkunnassa oli enemmistö, suhtautui uuteen järjestelmään epäluuloisesti; jotkut pelkäsivät jopa liiton hajoamista.[2]

ExpressBus-järjestelmään liittyvien yritysten oli allekirjoitettava Linja-autoliiton kanssa tuotetakuusopimus saadakseen käyttää ExpressBus-tuotenimeä ja -tunnuksia. Yritykset sitoutuivat henkilökuntansa järjestelmälliseen kouluttamiseen sekä pikavuoroilla käytettävän kaluston yhdenmukaistamiseen. Autoissa tuli olla WC ja jääkaappi, myöhemmin myös ilmastointi, sekä tietty istuinväli. Monille yrittäjille kynnyskysymykseksi muodostui autojen yhtenäinen ulkoasu, mikä merkitsi luopumista omista väreistä ja tunnuksista; liikennöitsijän nimi sai olla vain tietyssä kohdassa autoa. Osallistuminen ExpressBus-järjestelmään ei ollut myöskään ilmaista, sillä Linja-autoliitto keräsi markkinointimaksut ja muut kulut mukana olleilta yrittäjiltä. Tuotetakuusopimus edellytti myös, että järjestelmään kuuluvat pikavuorot hoidettiin normit täyttävällä ulkoasultaan yhtenäisellä kalustolla; vastaavasti ExpressBus-tunnuksin varustettua autoa sai käyttää vakiovuorolla vain pakottavissa tapauksissa. Järjestelmä osoittautui kuitenkin menestykseksi matkustajamäärien käännyttyä nousuun huolimatta siitä, että samaan aikaan koko linja-autoliikenteen matkustajamäärät laskivat.[2]

ExpressBusin matkustajamäärien kasvu hiipui kuitenkin 2000-luvulla ja kääntyi laskuun vuonna 2003. Tähän on ollut syynä yhä lisääntyvä henkilöautoistuminen ja kiristynyt kilpailu myös muiden kaukoliikenteen liikennevälineiden kanssa. [2]

Nykyisin Suomessa on noin 300 ExpressBus-brändättyä linja-autoa, jotka ajavat yli kymmentä reittiä koko Suomen alueella.

Nykyiset EB-liikennöitsijät ovat:[3]

Aikaisempia EB-liikennöitsijöitä:

ExpressBus kilpailee VR:n kanssa tietyillä junareiteillä pääasiassa hinnalla, vuorotiheydellä, vaihdottomuudella ja lukuisilla pysäkeillä, nopeudessa ne ovat kilpailun jo hävinneet.lähde? Pikavuoroilla on myös etuna se, että ne voivat palvella pienempiä paikkakuntia matkan varrella, joille ei pääse junalla. Pikavuorot kilpailevat myös palvelulla; useimmista busseista saa muun muassa maksutta lehtiä luettavakseen matkan ajaksi.lähde?

Pohjolan Liikenteen ExpressBus saapumassa Helsingin Kampin joukkoliikenneterminaaliin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aarno Lybeck: ExpressBus on suuren kehitystyön alkua. Bussiammattilainen 3/1991, s. 6–9. Linja-autoliitto.
  2. a b c Vesa Palmu: Pikavuoroauto ExpressBusiksi. Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 82–89. Kangasala: Mobilia-säätiö.
  3. ExpressBus − Liikennöitsijät Expressbus.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]