Tekla Hultin

Tekla Hultin

Thekla (Tekla) Johanna Virginia Hultin (18. huhtikuuta 1864 Jaakkima – 31. maaliskuuta 1943 Helsinki) oli Suomen toinen naistohtori ja ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori (1896). Hän oli myös kansanedustaja, toimittaja, tutkija sekä puolue-, järjestö- ja naisasia-aktivisti. Hultin omisti elämänsä työlle isänmaan, naisasian, liberalismin ja sosiaalisten kysymysten puolesta.

Elämänvaiheet

Hultin syntyi Jaakkimassa ensimmäisenä henkikirjoittaja Julius Hultinin ja Emma Savanderin viidestä lapsesta. Hän kävi koulua Sortavalan ja Viipurin yksityisissä tyttökouluissa. Helsingin jatko-opistosta hän valmistui opettajattareksi vuonna 1885.

Seuraavana vuonna 1886 Hultin aloitti yliopisto-opinnot. Hän opiskeli muun muassa kirjallisuustiedettä, taidehistoriaa ja sielutiedettä, mutta valitsi pääaineekseen historian. Hultin valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1891. Lopputyön aiheena oli Englannin siirtomaapolitiikka Amerikassa. Valmistumisensa jälkeen Hultin aloitti työskentelyn toimittajana. Hän toimi Dagbladetin avustajana.

Vuosina 1896–1897 Hultin laati taloushistorian alan väitöskirjaansa Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden (Historiallisia tietoja vuoritoimesta Suomessa Ruotsin vallan aikana), jonka aiheena on Suomen vuoritoimen historia. Väiteltyään vuonna 1896 Hultin antautui täysin virkauralle ja erityisesti poliittiselle toiminnalle.

Hän on toimittanut muun muassa kirjan Suomalaisuuden herätys (1892), kirjoittanut useita kirjasia, kuten Mikä on perustuslaki? (1899) ja Suomen asema Venäjän valtakunnassa (1907), sekä kirjoittanut Leo Mechelinin elämäkerran.

Vuonna 1901 Hultinista tuli Tilastollisen päätoimiston toinen aktuaari, kun hänelle pyynnöstä myönnettiin erivapaus sukupuolestaan. Myöhemmin hänen sukupuolensa ja poliittiset mielipiteensä estivät etenemisen ensimmäisen aktuaarin virkaan. Välillä hänet pidätettiinkin virantoimituksesta. Hultin toimi tehtävässä aina vuoteen 1929, jolloin hän jäi eläkkeelle. Työssään hän toimitti lukuisia tilastollisia tutkimuksia muun muassa köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä.

Hultin muistetaan myös päiväkirjoistaan, joissa hän kuvaa elävästi historiallisia tapahtumia ja niiden itsessään ja suomalaisissa yleisemminkin herättämiä tuntoja, esimerkiksi kansallista innostusta Japanin voitoista Venäjää vastaan (mikä johti mielenosoituksiin, mellakoihin, suurlakkoon ja lopulta vapauden ja demokratian lisääntymiseen Venäjällä ja Suomessa 1905).

Voidakseen toimia tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta Hultin päätti olla koskaan avioitumatta, mutta hänellä oli vilkas seuraelämä. Hän asui pitkään Aldyth-sisarensa kanssa Helsingissä.

Poliittinen toiminta

Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Hultinista vuodelta 1905.

Hultin oli myös nuorsuomalaisen puolueen perustajia, ja sittemmin hänestä tuli puolueen pää-äänenkannattajan Päivälehden vakituinen toimittaja (1893–1901).

Hultin osallistui Aleksanteri II:n patsaan mielenosoitusluonteiseen kukittamistapahtumaan 13. maaliskuuta 1899. Hän oli myös Seurahuoneen juhlasalissa Suuren lähetystön tervetuliaisjuhlassa, joka järjestettiin lähetystön palattua Pietarista 18. maaliskuuta 1899.

Hultin osallistui Leo Mechelinin 60-vuotisjuhliin tämän kotona Fabianinkatu 16:ssa. Hultin oli senaattori Mechelinin sukulainen ja läheinen perheystävä, ja hän toimi tämän sihteerinäkin. Toisin kuin Mechelin, Hultin ei sortokausilla tyytynyt rauhanomaiseen vastarintaan. Hultin toimi vuonna 1900 Isänmaan Ystävä -lehden vastaavana toimittajana, mutta tehtävä päättyi Bobrikovin lakkauttaessa lehden.

Hultin oli perustamassa naiskagaalia vuonna 1902, jolloin joukko hänen ystäviään kokoontui hänen kotonaan, ja he päättivät auttaa kagaalia levittämään ja ylläpitämään vastarintahenkeä kodeissa ja yhteiskunnassa. Naiskagaalin keskuskomitea oli Helsingissä, ja paikalliskomiteoita oli muilla paikkakunnilla. Hän toimi naiskagaalin varapuheenjohtajana.

Hultin työskenteli myös aktivisti- ja jääkäriliikkeiden puolesta. Hän oli merkittävä ideologinen vaikuttaja puolueissaan ja liikkeissään. Hän salakuljetti Vapaita lehtisiä Tukholmasta Suomeen.

Hultin oli Helsingissä keräämässä Suureen adressiin allekirjoituksia ja monistamassa adressia varten tarvittuja adressilehtiä sekä järjestelemässä tuhansia koottuja adresseja lopulliseen järjestykseen.

Hultin oli Suomalaisen Naisliiton (1907–1909) sekä Nuorsuomalaisen Naisklubin (1902) ensimmäinen puheenjohtaja sekä Naisasialiitto Unionin merkittävä vaikuttaja, joka toimi ahkerasti muun muassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta, jonka Mechelinin senaatti sai vuonna 1906 toteutetuksi.

Hultin yritti saada kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset yhteistyöhön näissä kysymyksissä, mistä naisasiaan sinänsä myönteisesti suhtautunut SDP varoitteli omiaan. Nuorsuomalaisen puolueen hajottua hän liittyi Kansalliseen kokoomuspuolueeseen.

Kansanedustajana Hultin toimi vuosina 1908–1924. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän oli vuosina 1925–1930.

Julkaisut

Kirjoja

• Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 1, Jernbruken. Väitöskirja, 247 s.. Helsingin yliopisto, 1896.
• Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden. 2. 92 s. , 1897.
• Leo Mechelin, en konturteckning. 48 s., Ilmestynyt suomeksi nimellä Leo Mechelin, muutamia ääripiirteitä Nuori Suomi 9. , 1900.
• Mikä on perustuslaki?, vuoropuhelua lautamiehen tuvassa, Tekla Johanna Virginia Hultin ; kirj. T. H. – Erkko Johan Henrik. 15 s., Otava, 1899.
• Mistä on kysymys?, 22 s., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia, 1909.
• Naisasia Pienpainateaineisto, 1810–1944.
• Perustuslaillinen hallitus ja suomettarelainen hallitus, esitelmä pidetty nuorsuomalaisten kokouksissa syksyllä 1906, 24 s., 1906.
• Päiväkirjani kertoo. 1, 1899–1914. 507 s., Kustannusoy. Sanatar, 1935.
• Päiväkirjani kertoo. 2, 1914–1918. 400 s., Sanatar, 1938.
• Suomen asema Venäjän valtakunnassa. 19 s., WSOY,1908 Suomalaisen naisliiton kirjasia; 3
• Taistelun mies, piirteitä Jonas Castrénin elämästä ja toiminnasta, muistojulkaisu. 181 s., Karjalan kulttuurirahaston isännistön toimesta. Otava, 1927.
• Undersökning rörande nattarbeterskorna i Finlands industrier ; på uppdrag af Kejserliga Senaten och under dess öfverinseende värkstäld. X, 85, 49 s. s., Edlundska Bokhandeln, 1911. Arbetsstatistik; XI
• Vielä kerran suomettarelainen hallitus, vastaus sen nimettömälle asianajajalle. 32., Nuorsuomalaisen puolueen kanslia,1907.
• Yötyöntekijättäret Suomen teollisuudessa, tutkimus Keisarillisen Suomen Senaatin määräyksestä ja Teollisuushallituksen ylivalvonnan alaisena. X, 85, 49 s. 1911. Työtilastoa; 11

Suomennoksia ja toimituksia

• Gustaf Alexander Cygnæus: K. Suomen talousseura 1797–1897, toimikunnan toimesta kuvailtu. Suomennoksen suoritti Tekla Hultin. 1897.
• Suomalaisuuden herätys, lausuntoja suomalaisuuden asiassa ennen Saima-lehden ilmestymistä, toimittanut Tekla Hultin. Otava, 1892
• Suomen matkailija-yhdistys: Vuoksi, lyhyitä neuvoja Vuoksen-retkiä varten Imatralta Käkisalmeen ynnä kartta. Toim. Aug. Ramsay; suom. Tekla Hultin. Wasenius’en kirjakauppa, 1892.
• Ukko-Pekka, kansan mies, tammikuun 5 p:nä 1937. Toim. Erkki Räikkönen, E. A. Fabritius, Tekla Hultin. Sanatar, 1937.
• Pierre Paul Leroy-Beaulieu: Yleisen kansantalouden pääpiirteet. Suom. Tekla Hultin. WSOY, 1891.

Lähteet

• Tekla Hultin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Kansallinen elämäkerrasto 2. (Useita toimittajia.) WSOY, Porvoo, 1929
• Tekla Hultin: Päiväkirjani kertoo 1899–1914. Sanatar, Helsinki, 1935

Aiheesta muualla

• Sainio, Venla: Hultin, Tekla (1864–1943). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 31.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Silfverberg, Kalle: Ensimmäinen sanomalehtinainen saa nimensä kartalle. HS.fi. 4.4.2014. Viitattu 5.4.2014.
• Tekla Hultin 375 humanistia -sivustolla 5.1.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
• Helsingin sanomat 13.8.2017: Heinäkuussa 1917 eduskunnassa käytiin dramaattinen keskustelu, jolla Suomi otti ison harppauksen kohti itsenäisyyttä