Tarvas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tarvas on yleisestä käytöstä kadonnut suomen kielen sana, jonka merkityksestä on erilaisia tietoja ja käsityksiä. Tarvaista on tietoja kerätyssä kansanperinteessä. Kansanperinteessä tarvas on tarkoittanut yleensä jotain sarvekasta eläintä, kuten hirveä, peuraa, nautaa tai jonkun näistä urosta. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä merkitys, jos mikään, on alkuperäisin, joskin sanan etymologia viittaa nautaeläimeen. Jo 1800-luvulla sana on askarruttanut tutkijoita. Joskus tarvas-sanaa käyttäneillä ihmisilläkään ei ollut selvää käsitystä siitä, mikä tarvas on.

Tarvaasta on peräisin Tarvo, vanha sonnin nimi, nykyisin myös miehen nimi. Juomasarvea on 1700-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan sanottu tarvoin sarveksi. Tarvasarvi taas on ollut (nautaeläimen) sarven muotoinen arkun hela.

Sana tarvas on lainaa indoeurooppalaisista balttilaiskielistä. Esimerkiksi liettuaksi taūras merkitsee alkuhärkää, joita eli Euroopassa 1600-luvulle asti. Sana on sukua myös härkää ja sonnia tarkoittaville latinan sanalle taurus ja kreikan sanalle taũros. Suomen kielessä tarvas on voinut alun perin tarkoittaa jotain nautaeläintä, mutta sen merkitys on myöhemmin voinut hajota. Virossa tarvas merkitsee alkuhärkää ja on joskus myös merkinnyt saksanhirveä.

Nykyinen sana teuras (ks. teurastus) on samaa kantaa kuin tarvas ja tarkoittanut alun perin sonnia. Nuoret sonnit nimittäin usein teurastettiin siinä, missä lehmät jätettiin tuottamaan maitoa ja vasikoita. Myös sana torvi (jonka alkuperäinen merkitys on sarvi) on samaa kantaa.

Renwallin sanakirjassa ja Castrénin Kalevalan käännöksessä ruotsiksi (1800-luvulla) "tarvas" käsitettiin elefantiksi.[1]

Kalevalassa tarvaat vain mainitaan:

Pohjola porolla kynti,
etelä emähevolla,
takalappi tarvahalla.

Joissain kansanrunoissa tarvaat samaistetaan hirviin:

Hirvoit, tarvoit tappeloot,
Tarvakset murentelloo,
Sinisorkat siertelöö,
Rautakapiot kaatelesse...
(SKVR:2028, Tyrö, 1881)

Edellinen runo jatkuu siten, että neito saa tappelupaikalle pudonneet sarvet, ja seppo takoo niistä kanteleen.

Tarvas on joskus samaistettu jopa käärmeeseen, kuten näissä käärmeen pistosanoissa:

Tarvas taivahan näköinen
Läpi mättäiden menevi,
Puun juurien pujotteleikse...
(SKVR:3810, Kerimäki, 1904)

Eräissä runoissa kerrotaan, että Pohjolassa ovat hirvet hirtettynä ja tarvaat tapettuina. Siellä on paljon lihaa ja verta syötäväksi vaikka kuinka nälkäiselle. Samaan tapaan myös isoa härkää koskevissa runoissa saadaan paljon lihaa ja verta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suometar nro 41/1847, 26/1848

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomaa, että nämä 1800-luvun lehtiartikkelit sisältävät käsityksiä, joita nykytutkimus ei välttämättä hyväksy.