Tarja Ylitalo
| Tarja Ylitalo | |
|---|---|
 Tarja Ylitalo esiintymässä heinäkuussa 1984. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. maaliskuuta 1951 Lieksa |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1969– |
| Tyylilajit | iskelmä |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tarja Ylitalo (o.s. Suhonen, s. 5. maaliskuuta 1951 Lieksa)[1] on suomalainen iskelmälaulaja, jonka uran menestyksen päivät osuivat 1980-luvulle.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Karjalassa syntynyt Ylitalo on varttunut ja asunut lähes koko ikänsä Lapin Pellossa. Ensimmäisen kerran hän pääsi levyttämään jo vuonna 1969, jolloin ”Tähtijahti -69” -kokoelmalevyllä julkaistiin hänen laulamansa Toivo Kärjen ja Juha Vainion kappale ”Kuin silloin ennen”.[2] Menestystä täytyi kuitenkin odottaa vielä yli kymmenen vuotta. 1970-luvulla Ylitalo toimi Tuomo Ylitalon orkesterin solistina. Vuonna 1978 hän sai levytyssopimuksen Matin ja Tepon levy-yhtiö M&T Tuotannossa. Seuraavana vuonna levytys ”Kerrasta poikki” lähetettiin Syksyn Sävel -kilpailuun, mutta laulu ei päässyt loppukilpailuun asti. Siitä huolimatta laulu nousi Jokamiehen listalla ykköseksi ja siitä tuli paitsi Tarja Ylitalon läpimurtohitti, myös yksi vuoden 1980 suosituimmista iskelmistä.
Tarja Ylitalo oli 1980-luvun alussa yksi kysytyimpiä artisteja Suomessa. Kolme ensimmäistä pitkäsoittoa myivät timanttilevyyn oikeutettavan määrän ja neljäskin vielä kultaa. Suosituimpia hittejä olivat muun muassa ”Mustankippee”, ”Miks’ ei aina voi olla lauantai”, ”Ei tämä tyttö lempeä anele”, ”Yöjuna” sekä ”Tyttö Pohjolasta”. Hyvin monissa Ylitalon lauluissa korostettiin maaseudun rauhallisuutta verrattuna vilkkaaseen kaupunkilaiselämään.
Vuonna 1990 Tarja Ylitalo levytti kappaleen ”Syys surumielinen”, joka samalla esitteli uudistuneen, rauhallisemman ja vakavamman Tarja Ylitalon. Samanlaista tyyliä jatkettiin vielä seuraavillakin levyillä, mutta ilman suurempaa menestystä. Vuonna 2017 ilmestyi tuplasingle ”Muistoja lapsuuden / Ulapan aava”[3].
Ylitalo on osallistunut Syksyn Sävelen finaaliin kolmesti lauluilla ”Ei tämä tyttö lempeä anele” (vuonna 1983, sijoitus 3.), ”Ollaan yhdessä” (1988) ja ”Syys surumielinen” (1990) sekä kerran Euroviisukarsintoihin vuonna 1988 laululla ”Maata vaadin, taivaanrantaa”. Laulu on levytetty, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu tallenteena.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarja Ylitalo asuu Pellossa aviomiehensä Tuomon kanssa[3].
Kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olli Karhi on kirjoittanut Tarja Ylitalon elämäkertakirjan Kerrasta poikki: Tarja Ylitalon tie tähtiin (Karas-Sana, 2002).
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kerrasta poikki (1980) kultalevy, timanttilevy
- Tyttö Pohjolasta (1981) kultalevy, timanttilevy
- Tunteet voit näyttää (1982) kultalevy, timanttilevy
- Ei tämä tyttö lempeä anele (1983) kultalevy
- Ylitalon Tarja (1985)
- Sittenkin vain sinä (1988)
- Syys surumielinen (1990) kultalevy
- Mitä vain vuokses teen (1992)
- Onnenruusu (1994)
Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarja Ylitalo (1988)
- Tyttö Pohjolasta (1991)
- Kerrasta poikki (1997)
- Parhaat – 20 suosikkisävelmää (Ylitalo) (1997)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 803. Helsinki: Mediapinta, 2015.
- ↑ a b Iltasanomat 24.9.2017
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tarja Ylitalo Wikimedia Commonsissa
- Tarja Ylitalo Pomus.netin tietokannassa
- Tarja Ylitalon esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Iltalehti 8.10.2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||
