Tarja Ylitalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarja Ylitalo
Tarja Ylitalo esiintymässä heinäkuussa 1984.
Tarja Ylitalo esiintymässä heinäkuussa 1984.
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1951 (ikä 70)
Lieksa
Kansalaisuus  Suomi
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1969–
Tyylilajit iskelmä

Tarja Ylitalo (o.s. Suhonen, s. 5. maaliskuuta 1951 Lieksa)[1] on suomalainen iskelmälaulaja, jonka uran menestyksen päivät osuivat 1980-luvulle.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarja Ylitalo on tullut tunnetuksi lappilaisena, mutta syntyjään hän on pohjoiskarjalainen. Ensimmäisen kerran hän pääsi levyttämään jo vuonna 1969, jolloin ”Tähtijahti -69” -kokoelmalevyllä julkaistiin hänen laulamansa Toivo Kärjen ja Juha Vainion kappale ”Kuin silloin ennen”.[2] Menestystä täytyi kuitenkin odottaa vielä yli kymmenen vuotta. 1970-luvulla Ylitalo toimi Tuomo Ylitalon orkesterin solistina. Vuonna 1978 hän sai levytyssopimuksen Matin ja Tepon levy-yhtiö M&T Tuotannossa. Seuraavana vuonna levytys ”Kerrasta poikki” lähetettiin Syksyn Sävel -kilpailuun, mutta laulu ei päässyt loppukilpailuun asti. Siitä huolimatta laulu nousi Jokamiehen listalla ykköseksi ja siitä tuli paitsi Tarja Ylitalon läpimurtohitti, myös yksi vuoden 1980 suosituimmista iskelmistä.

Tarja Ylitalo oli 1980-luvun alussa yksi kysytyimpiä artisteja Suomessa. Kolme ensimmäistä pitkäsoittoa myivät timanttilevyyn oikeutettavan määrän ja neljäskin vielä kultaa. Suosituimpia hittejä olivat muun muassa ”Mustankippee”, ”Miks’ ei aina voi olla lauantai”, ”Ei tämä tyttö lempeä anele”, ”Yöjuna” sekä ”Tyttö Pohjolasta”. Hyvin monissa Ylitalon lauluissa korostettiin maaseudun rauhallisuutta verrattuna vilkkaaseen kaupunkilaiselämään.

Vuonna 1990 Tarja Ylitalo levytti kappaleen ”Syys surumielinen”, joka samalla esitteli uudistuneen, rauhallisemman ja vakavamman Tarja Ylitalon. Samanlaista tyyliä jatkettiin vielä seuraavillakin levyillä, mutta ilman suurempaa menestystä. Vuonna 2017 ilmestyi tuplasingle ”Muistoja lapsuuden / Ulapan aava”[3].

Ylitalo on osallistunut Syksyn Sävelen finaaliin kolmesti lauluilla ”Ei tämä tyttö lempeä anele” (vuonna 1983, sijoitus 3.), ”Ollaan yhdessä” (1988) ja ”Syys surumielinen” (1990) sekä kerran Euroviisukarsintoihin vuonna 1988 laululla ”Maata vaadin, taivaanrantaa”. Laulu on levytetty, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu tallenteena.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarja Ylitalo asuu Pellossa aviomiehensä Tuomon kanssa[3].

Kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Karhi on kirjoittanut Tarja Ylitalon elämäkertakirjan Kerrasta poikki: Tarja Ylitalon tie tähtiin (Karas-Sana, 2002).

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  2. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 803. Helsinki: Mediapinta, 2015.
  3. a b Iltasanomat 24.9.2017

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]