Säilyke

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Täyssäilyke)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Säilykkeitä varastossa.

Säilyke on elintarvike, joka on käsitelty säilyvään muotoon lämpö- tai muulla käsittelyllä tiiviissä pakkauksessa. Säilykkeet voidaan jaotella täys- ja puolisäilykkeisiin. Täyssäilykkeet voivat säilyä huoneenlämmössä jopa monia vuosia. Puolisäilykkeet on käsitelty yleensä suolalla, sokerilla tai säilöntäaineilla ja niiden säilymisaika voidaan laskea kuukausissa.[1] Toisin kuin täyssäilykkeet, puolisäilykkeet vaativat kylmäsäilytystä.[2]

Säilykkeitä japanilaisen kaupan hyllyillä.

Säilykkeiden avulla turvataan ruokavalion monipuolisuutta satokausien välisenä aikana sekä esimerkiksi pitkillä matkoilla. Tärkeitä säilykkeiden käyttäjäryhmiä ovat sotilaat ja retkeilijät, joille muonan säilyvyys, keveys ja energia tiiviissä muodossa ovat tärkeitä kriteereitä.[3][4] Suomeen perustettiin Oy Sotilassäilyke Ab -niminen yritys vuonna 1926.[5]

Ranskan keisari Napoleon I julisti Venäjän sotaretkeä valmistellessaan kilpailun ruuansäilöntämenetelmien kehittämiseksi. Luvatun 12 000 frangin palkinnon voitti 1809 Nicolas Appert, joka vuonna 1795 aloittamiensa pohdintojen ja kokeilujen pohjalta keksi, että lasipurkeissa kuumentaminen paransi ruuan säilyvyyttä.[6][7][8] Ranskan laivasto otti Appertin kehittämät menetelmät käyttöön vuoteen 1806 mennessä lihan, vihannesten, hedelmien ja jopa maidon säilömisessä.[9]

Keksijä Peter Durand patentoi metallisen säilyketölkin Englannissa vuonna 1810.[10] Yhdysvalloissa ensimmäinen patentti säilyketölkille myönnettiin 1825. Länsirannikolla säilyketeollisuuden pioneereja olivat veljekset William, George ja Robert Hume sekä Andrew Hapgood, jotka perustivat lohenpurkitustehtaan Sacramento-joelle vuonna 1864.[8][11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 1914. Gütersloh: Weilin + Göös, 1994.
  2. Lihateollisuusopisto kouluttaa (osa 40): Säilykkeet (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja, s. 303. Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
  4. Janhila, Jaana (toim.): Sissisotaa kaukopartiossa: Osasto Marttinan partiokertomukset 1941–42, s. 58–59. Helsinki, Jyväskylä: Minerva kustannus, 2009. ISBN 978-952-492-305-7.
  5. http://www.lunden.fi/yritys/historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. http://www.foodreference.com/html/cans-extreme.html
  7. http://www.enotalone.com/article/7794.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. a b http://business.highbeam.com/industry-reports/food/canned-specialties (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. http://thetruthaboutstuff.com/pdf/(46)%20History%20of%20Commercial%20and%20Home%20Canning.pdf
  10. http://www.cannedfood.org/detail.asp?sectionID=1&rowID=691
  11. Remes, Mika: Lohi hallitsi viileitä vesiä. Tiede, 2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapio, Markku: Purkkiruokaa. Helsinki: Otava, 2006.