Superruoka
Superruoka (engl. superfood) on markkinointitermi, jota yleensä käytetään kuvaamaan poikkeuksellisen ravinnetiheäksi väitettyä ruokaa tai ruoka-ainetta. Superruoat ovat yleensä tavallisen ruoan ja lääkinnällisempien yrttien välimaastoon asettuvia, luonnonmukaisesti tuotettuja tai luonnosta kerättyjä ruokia, joilla on vahva kulttuurihistoria ja monipuolinen ravinnepitoisuus. Superruoka sisältää luonnon raaka-aineita, jotka ovat varastoineet itseensä muun muassa mineraaleja, vitamiineja ja antioksididantteja.[1]
Superruoka on markkinoijan määriteltävissä. Superruokina markkinoituja tuotteita ovat moringa, spirulina, chlorella, AFA-levä, kasviplanktoni, maca, raaka kaakao, goji-marja, hampunsiemenet, paahdettu rouhittu pellava, kookostuotteet, aloe vera, hunaja, emomaito eli kuningatarhyytelö, mehiläisten keräämä siitepöly,[2] açai-marja, camu camu -marja, inkamarja, chia-siemenet, lukuma, viherjauheet, jotkin ruskolevät, monet pähkinälajit sekä noni. Suomalaisina superruokina on markkinoitu muun muassa seuraavia: mustikka, puolukka, karpalo, tyrni, nokkonen, männyn siitepöly ja pakurikääpä.
Euroopan unionin alueella on kiellettyä markkinoida ruokaa terveysväittämin ilman tarkkaa ja hyväksyttyä selostusta ruuan terveysvaikutuksista.[3][4]
Sisällysluettelo
Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elintarvikekemian professori Marina Heinosen mukaan superruokia puolustellaan näennäistieteellisillä ”tutkimuksilla”, mutta tieteellisissä tutkimuksissa terveyshyötyjä ei ole juurikaan löytynyt.[5]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Iris Erlundin mielestä termin ”superruoka” käytölle ei ole tieteellisiä perusteita.[6]
Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pieni osa maahantuoduista superruoista on ollut laadultaan virallisten säädösten vastaisia. Tyypillisiä ongelmia ovat puutteelliset merkinnät, mutta muutamien tuotteiden kohdalla myös esimerkiksi liialliset torjunta-ainejäämät ja mikrobit.
Professori Marina Heinonen pitää kyseenalaisena, onko ulkomailla tuotettuja superruokia turvallista tarjota lapsille.[5]
Ravintotieteilijä Catherine Collinsin mukaan käsite ”superruoka” on parhaimmillaan merkityksetön ja pahimmillaan haitallinen.[7]
Perinteiset terveysruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Marina Heinosen mukaan goji-marjoissa ei ole mitään, mitä ei saisi mustikoista, ja myös porkkana on hänen mukaansa gojia terveellisempää. Erikoistutkija Iris Erlundin mukaan myös perinteiset runsaskuituiset ruoat kuten kaurapuuro ja hernekeitto käyvät ”superruoasta”.[6] Brittitutkijat korostavat, että on ihan yhtä terveellistä syödä vaikkapa omenia ja appelsiineja kuin kalliita superruokia. [7] Marjojen terveellisyydelle on vankat tieteelliset todisteet.[8]
Brittitutkijat myös korostavat, ettei pidä tutkia yhtä ravintoainetta kerrallaan vaan kokonaisvaikutusta terveyteen. Esimerkiksi (mm. porkkanasta saatava) beetakaroteeni ruoasta saatuna ehkäisee syöpiä mutta eristettynä (pillereistä) muun ruoan lisukkeena saatuna lisää niitä.[7]
Superfruit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Superfruit on superruoka-sanan alakäsite, jolla viitataan hedelmiin ja marjoihin.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2430
- ↑ Wolfe, David: Superfoods. Berkeley, Kalifornia: North Atlantic Books, 2009.
- ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Superfoodia+kehutaan+estoitta+netiss%C3%A4+%E2%80%93+EU-asetuksia+uhmaten/1135258078596
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/6252390.stm
- ↑ a b Evita 4/2011. Helsingin yliopiston elintarvikekemian professori Marina Heinonen artikkelissa superruoista
- ↑ a b MUSTIKKA PÄIHITTÄÄ GOJIN, Sirkku Aalto, Jälkimaku, Jyväskylän Yliopisto (luettu 25.5.2011)
- ↑ a b c Amelia Hill: Forget superfoods, you can't beat an apple a day 13.5.2007. The Observer.
- ↑ Berry fruits: compositional elements, biochemical activities, and the impact of their intake on human health, performance, and disease, Navindra P Seeram, Journal of agricultural and food chemistry. 03/2008; 56(3):627-9. DOI: 10.1021/jf071988k
