Superruoka
Superruoka (engl. superfood) on markkinointitermi, jota yleensä käytetään kuvaamaan ruokaa tai ruoka-ainetta, joka on poikkeuksellisen ravinnetiheää. Superruoat ovat yleensä tavallisen ruoan ja lääkinnällisempien yrttien välimaastoon asettuvia, luonnonmukaisesti tuotettuja tai luonnosta kerättyjä ruokia, joilla on vahva kulttuurihistoria ja poikkeuksellisen korkea sekä monipuolinen ravinnepitoisuus. Superruoka sisältää luonnon raaka-aineita, jotka ovat varastoineet itseensä muun muassa mineraaleja, vitamiineja ja antioksididantteja.[1]
Superruoka on markkinoijan määriteltävissä. Monet kuitenkin listaavat termin alle vain koko planeettamme ravinnerikkaimmat ruoat, joita ovat muun muassa moringa, spirulina, chlorella, AFA-levä, kasviplanktoni, maca, raaka kaakao, goji-marja, hampunsiemenet, rouhittu pellava, kookostuotteet, aloe vera, hunaja, emomaito eli kuningatarhyytelö ja mehiläisten keräämä siitepöly.[2] Muita usein superruokina markkinoituja ruokia ovat açai-marja, camu camu -marja, inkamarja, chia-siemenet, lukuma, viherjauheet, jotkin ruskolevät, monet pähkinälajit sekä noni. Suomalaisina superruokina on markkinoitu muun muassa seuraavia: mustikka, puolukka, karpalo, tyrni, nokkonen, männyn siitepöly ja pakurikääpä.
Euroopan unionin alueella on kiellettyä markkinoida ruokaa terveysväittämin ilman tarkkaa ja hyväksyttyä selostusta ruuan terveysvaikutuksista.[3][4]
Sisällysluettelo
Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elintarvikekemian professori Marina Heinosen mukaan superruokia puolustellaan näennäistieteellisillä ”tutkimuksilla”, mutta tieteellisissä tutkimuksissa terveyshyötyjä ei ole juurikaan löytynyt.[5]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Iris Erlundin mielestä termin ”superruoka” käytölle ei ole tieteellisiä perusteita.[6]
Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pieni osa maahantuoduista superruoista on ollut laadultaan virallisten säädösten vastaisia. Tyypillisiä ongelmia ovat puutteelliset merkinnät, mutta muutamien tuotteiden kohdalla myös esimerkiksi liialliset torjunta-ainejäämät ja mikrobit.
Professori Marina Heinonen pitää kyseenalaisena, onko ulkomailla tuotettuja superruokia turvallista tarjota lapsille.[5]
Ravintotieteilijä Catherine Collinsin mukaan käsite ”superruoka” on parhaimmillaan merkityksetön ja pahimmillaan haitallinen.[7]
Perinteiset terveysruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Marina Heinosen mukaan goji-marjoissa ei ole mitään, mitä ei saisi mustikoista, ja myös porkkana on hänen mukaansa gojia terveellisempää. Erikoistutkija Iris Erlundin mukaan myös perinteiset runsaskuituiset ruoat kuten kaurapuuro ja hernekeitto käyvät ”superruoasta”.[6] Brittitutkijat korostavat, että on ihan yhtä terveellistä syödä vaikkapa omenia ja appelsiineja kuin kalliita superruokia. [7] Marjojen terveellisyydelle on vankat tieteelliset todisteet.[8]
Brittitutkijat myös korostavat, ettei pidä tutkia yhtä ravintoainetta kerrallaan vaan kokonaisvaikutusta terveyteen. Esimerkiksi (mm. porkkanasta saatava) beetakaroteeni ruoasta saatuna ehkäisee syöpiä mutta eristettynä (pillereistä) muun ruoan lisukkeena saatuna lisää niitä.[7]
Superfruit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Superfruit on superruoka-sanan alakäsite, jolla viitataan hedelmiin ja marjoihin.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2430
- ↑ Wolfe, David: Superfoods. Berkeley, Kalifornia: North Atlantic Books, 2009.
- ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Superfoodia+kehutaan+estoitta+netiss%C3%A4+%E2%80%93+EU-asetuksia+uhmaten/1135258078596
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/6252390.stm
- ↑ a b Evita 4/2011. Helsingin yliopiston elintarvikekemian professori Marina Heinonen artikkelissa superruoista
- ↑ a b MUSTIKKA PÄIHITTÄÄ GOJIN, Sirkku Aalto, Jälkimaku, Jyväskylän Yliopisto (luettu 25.5.2011)
- ↑ a b c Amelia Hill: Forget superfoods, you can't beat an apple a day 13.5.2007. The Observer.
- ↑ Berry fruits: compositional elements, biochemical activities, and the impact of their intake on human health, performance, and disease, Navindra P Seeram, Journal of agricultural and food chemistry. 03/2008; 56(3):627-9. DOI: 10.1021/jf071988k
